Sivut

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kukkia-Seuran vierailu


Sunnuntain Kotakahviossa omin eväin oli meitä paikalla seitsemän. Lomakausi alkaa olla takanapäin ja loma-asunnot tyhjentyä. Niinpä toimintakin alkaa hiipua.

Meillä oli kahvittelun lomassa aiheena miettiä ensi viikonlopun vierailua eli Kukkia-Seura tekee

kylävierailun Padankoskelle lauantaina 1.8. klo 13 - 15. 


Vierailun tarkoituksena on tutustua kylään ja sen ihmisiin. Aluksi kokoonnumme Padankosken keskustaan linja-autopysäkille. Siitä kierrämme ensin keskustan ympäri ja siirrymme sen jälkeen Padankodalle nauttimaan eväitämme ja keskustelemaan vieraidemme kanssa. Toivon runsasta osanottoa. Minulla ei ole kovinkaan paljon tietoa menneistä ajoista, joten apuja on jostain saatava. Esa Vuorinen on luvannut esitellä kylää kierroksen aikana, mutta toki muutkin saavat tuoda muistojaan julki.

Koko kesän Kotakahvio on toiminut omin eväin-periaatteella. Niinpä tämäkin vierailu toteutetaan samalla tavalla.

Ensi pyhänä ei ole kutsuttua Kotakahviota, toki saa muutenkin kokoontua. Viimeisen kutsutun kokoontumisen ajankohta on 9.8. klo 12 - 14. Silloin pohdimme kulunutta kesää ja sen muistoja, mietimme syksyn toimintaa ja jo ensi kesääkin. Toivottavasti tauti saadaan siihen mennessä kuriin ja voimme taas jatkaa normaalimpia kokoontumisia.

Terv. Tuomo

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Osattiin sitä ennenkin


Setälässä tehtiin porukalla tiiliä.

Sunnuntain Kotakahvio omin eväin kokosi toista kymmentä henkeä kahvikupin ääreen tänään Padankodalle. Aiheena keskustelulle olivat vanhat esineet ja tavat. Kun jossain vaiheessa on tarkoitus avata Ruuttakoppiin kylän elämää käsittelevä näyttely, niin nyt huomattiin kuinka paljon kylältä löytyy vielä niin esineistöä kuin tietoakin vanhoilta ajoilta. Se vain olisi koottava yhteen.

Tänään esitellylle esineistölle yhteisenä teemana oli taito ja käytännöllisyys. Kun netistä ei voinut tilata ja kaupoista ei aina saanut, oli tehtävä itse. Niin syntyivät tarveseineet, kiulut, korit ja aterimet, kauhat ja survimet. Itse oli myös tehtävä työvälineet, joilla nämä sitten saatiin aikaan. Puu oli hyvä materaali niin lusikkaan kuin suorakulmaankin. Suuntapiirtimellä saatiin piirrettyä linja höyläystä varten ja hyvästä pärepuusta vedeltyä kopan raaka-aineet.

Puinen suorakulma ja suuntapiirrin tarvittiin
joka rakennuksella.
Joka kylällä oli ennen seppä. Hän piti hevosen kengissä, mutta valmisti myös tarpeelliset tarve-esineet kotitöihin. Kauppias Heino tarvitsi sokerin leikkaamiseen tukevan veitsen, talonrakentaja hirsivaran ja lampaan keritsijä sakset. Monessa talossa osattiin ne tehdä ilman seppääkin. Karstat tehtiin puoliksi itse, kun puuosat valmistettiin sopivasta laudasta ja piikkiosat jouduttiin hankkimaan kaupasta. Joka talosta, jossa vain lampaita oli, löytyivät keritsimetkin.

Keritsimet olivat etntisajan sakset.
Esittelyn yhteydessä kuultiin tarinoita paitsi tavaran alkuperästä niin myös käytöstä. Poliisin käsiraudat olivat kulkeutuneet Tampereelta Rontikonmäkeen, ja jääneet sinne, vaikka käyttö hiljaisella kylällä taisi jäädä olemattomaksi. Syntymän lahjaksi saatu kiulu päätyi perintönä isältä pojalle. Vanhat koulukäsityöt olivat arvossaan toisin kuin nykyään. Uistinkela tuskin oli monesti ollut käytössä, mutta sen teko säilyi mielessä. Ammattiopetuksesta saatu todistus osoitti, että koulutustakin arvostettiin, vaikka paljon oppia saatiin myös kotioloista, opittiin omilta vanhemmilta.

Ammattitaito oli tärkeä, vaikka
pääasiassa opittiin asiat kotona.
Hirsivaran tarvitsi jokainen kodinrakentaja.
Tietenkin tällaisessa tilanteessa mietittiin myös mennen ja nykyisen eroja. Kun koulussa tehtiin ennen käsityö, niin sillä oli jotain merkitystä ja käyttöä. Tänään tuntuu siltä, ettei kannata tehdä, koska kaupasta tai netistä saa tilattua paljon helpommalla, halvemmalla ja siistimmän kuin omatekoinen. Tunnearvo vain puuttuu. 

Kynäpenaali, jonka lukkomekanismin salaisuus selvisi.
Sokerihakkurilla saatiin toppasokerista
sopivia paloja.
Syntymälahjaksi saatu kiulu.



Itse tehty oli ennen arvossaan.
Koulujen käsityö onkin vuosikymmenten saatossa tyystin muuttunut. Uistinkela tai kynäpenaali ovat vaihtuneet tuunaamiseen, elektroniikkaan ja askarteluun. Samalla tuntuu, että paljon entisajan osaamista on katoamassa tai jo kadonnut. Kun muisteltiin, niin moni oli nähnyt, kuinka tiiliä tehtiin, lampaita kerittiin tai pärekoppaa punottiin, mutta harva oli itse sitä tehnyt. Taito on nykyään säilynyt kansalaisopiston kursseilla, mutta niin maaseudulla kuin kaupungissakin tarve-esineet ostetaan nykyään kaupasta. Toivottavasti taito ei kokonaan kuole. 


Käsityön mestarinäyte
Toivottavasti näitä ei enää tarvita.
Teksti ja kuvat: Tuomo ja Maija

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Muutakin kuin silmänruokaa


Taas kokoonnuimme sunnuntaina puolilta päivin Kotakahvioon omin eväin. Paikalla oli viisitoista kahvittelijaa. Eihän näin ole päästy ihan niihin lukemiin, joita sunnuntaiset kahviot ovat normaalisti houkutelleet, mutta sopivasti on kuitenkin ollut ihmisiä paikalla. Ei ole tarvinnut yksin kahviaan juoda.

Parin tunnin ajan juttelimme tällä kertaa yrteistä, niin luonnosta saatavista kuin kasvatetuistakin. Maire Seppälä esitteli meille molempia. On hämmästyttävää huomata kuinka paljon luonnossa on sellaisia kasveja, joita voi käyttää ravinnoksi. Vaikka niistä ei ihan pääruoaksi olekaan, niin lisukkeena, salaattina tai mausteena ne toimivat ihan hyvin. Mairelta saimme monia vinkkejä yrttien keruuseen, kasvattamiseen ja myös käyttöön.


Monien kasvien hyödyt ovat olleet ihmisten tiedossa kautta aikojen, mutta tieto helposti unohtuu ja käyttö jää sen vuoksi vähäiseksi. Myös tunnistaminen tuottaa epävarmuutta. Nytkin tähdennettiin sitä, ettei tuntematonta kasvia pidä käyttää ja tuttujakin kohtuudella. Monet yrtit sisältävät ainesosia, jotka suurina annoksina voivat olla vaarallisia nauttia. Tutkimme myös vanhaa sodan aikaan julkaistua Toivo Rautavaaran kirjaa Mihin kasvimme kelpaavat. Kirjassa on satoja kasveja, niiden keruu-ja käyttöohjeita sekä historaa kerrottuna tiiviissä paketissa. Kirja julkaistiin aikoinaan oppaaksi ruoan ollessa kortilla ja ihmisten eläessä sodan aikaan puutteessa. Kun elintaso sitten koheni ja ruokaa taas oli normaalisti saatavilla, unohtuivat monet hyödylliset taidot luonnonkasvien käytöstä. Nyt niistä taas on kirjoitettu ja puhuttu.

Esillä olivat ainakin seuraavat

- yrtit: tilli, persilja, basilika, salvia, minttu, meirami, lipstikka, sitruunamelissa, 

- villivihannekset: vuohenputki, maitohorsma, kuusenkerkät, koivu, mesiangervo, voikukka, mustikka, siankärsämö, apila, kumina, kanerva, kamomilla, poimulehti, ketunleipä, ajuruoho

Monista muistakin puhuttiin, mm. suuresta takiaisesta, jonka juuri on aikoinaan ollut peräti apteekkitavaraa.

Kaksituntinen kului nopeasti, kun kahvittelun lomassa maistelimme ja haistelimme yrttejä. Ehkäpä itsekin lähden niitä taas keräilemään ja kuivaamaan ensi talveksi, vaikka parhaita ne ovat tuoreena, vasta niityltä poimittuina.

Ensi sunnuntaina tapaamme taas kahvittelun ja jutustelun merkeissä. Jospa saisimme silloin kuulla jostakin vanhasta esineestä, henkilöstä tai tapahtumasta. Näitä tarinoita olisi hyvä saada talteen tänne kylän sivuille. Tule kertomaan, mutta tietenkin saat tulla ilman tarinaakin. Pääasiahan näissä tapaamisissa on yhdessäolo ja tutustuminen toisiimme ilman mitään paineita.

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kävelyreitit


Sunnuntaina (5.7.) kokoonnuimme toisen kerran Kodalle omin eväin. Paikalla oli viisitoista ihmistä ja kaksi koiraa. Kahvittelun lomassa saimme tutustua Aimon tuomaan leikekirjaan, josta löytyi mennyt maailma eli kansio koostui hää- ja hautajaiskutsuista ja kuolinilmoituksista menneiltä vuosikymmeniltä. Sieltä monet löysivät muistoja sukulaisistaan ja tutuistaan. Ihmettelimme myös kaunista nuottikirjaa, jonka joku oli käsin tehnyt 1800-luvun lopulla. Sinne oli koottu tutut ja tuntemattomatkin laulut sovitettuina klarinetille ja baritonille. Kenen tekemä se on, sitä emme tiedä. Jos juku tietää, niin olisimme iloisia tiedosta.


Kahvihetken aiheena oli varsinaisesti kylän läheisyydessä olevat kävely-, juoksu- ja pyöräilyreitit. Esa oli laatinut kartan kylän eteläpuolen reiteistä ja käynyt testaamassa ne trimmerin kanssa. Reitit on merkitty maastoon keltaisella nauhalla niiltä osin, kun reitti kulkee polkuja pitkin. Autoteille ei nauhoja ole laitettu. Reittejä pääsee kulkemaan jalan ja juosten, mutta polut eivät ole pyöriä varten. Pituutta niillä on n. 8 km kummallakin. Vahlevuoren tienhaarassa on kuntolaatikko, johon voi kirjata käyntinsä. Toinen kuntolaatikko on edelleen Porasaan vievän tien risteyksessä.



Keskusteltiin myös kylän pohjoispuolen lenkkipoluista. Ne on myös olemassa ja lähtevät kylän keskustasta. Polkuja ei ole vielä maastoon merkitty, mutta ne kulkevat pääasiassa teitä pitkin. Polkukohdille tullaan laittamaan nauhat samalla tavalla kuin Esan tekemilläkin reiteillä on. Kyläjärven reitti kulkee Utujoentietä Myllylään ja sieltä Porasantietä maantielle. Tie kulkee Nuuttilan pihapiiristä, jossa on noudatettava kohteliaisuutta. Rajalan ja Heinon metsätien lenkit kulkevat Salimäentietä talon pihapiirin sivuitse navetan takaa. Pihassa on koiria, jotka saattavat haukkua.

Kartoissa on merkittynä reitit tarkemmin. Niitä voi kopioida omaan käyttöön. Tarkoitus on saada myös Kodalle karttoja.

Pyöräilyreiteistä myös keskusteltiin. Maatiereitit ovat tunnettuja, myös joitakin oikoreittejä löytyi. Yksi niistä johtaa Hirvivuoresta Takamaantien kautta Padasjoentielle. Tie on hyväkuntoinen ja soveltuu pyöräilyyn.

Näin tällä kertaa. Iloinen puheensorina täytti Kodan ympäristön. Samalla sovittiin, että ensi kerralla kokoonnutaan mausteiden ja yrttien parissa. Saamme tutustua sekä kasvatettujen että luonnosta löytyvien yrttien maailmaan Mairen johdolla. Mukanasi voit tuoda myös omia yrttejäsi. Tervetuloa ensi sunnuntaina klo 12 - 14 omin eväin hyvään seuraan!