Sivut

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Padankosken historiaa Aleksander Kenan silmin



Aleksander Kena: Tietoja Luopioisten seurakunnasta
1893

Uuden Kirjapaino-yhtiön kirjapainossa Tampereella
Luopioista ja Padankoskea koskevia suoria lainauksia

Asukkaat

Vanhimmista asukkaista, Suomenmaan, Jättiläisistä, on Luopioisissa varsin hämäriä
muistoja, ainoasti jonkun iäkkään henkilön kuulee heistä jotain mainitsevan. Varma vaan
on, että heitä on paikkakunnalla ollut jo Kivi-aikana; siis toista tuhatta vuotta e. Kr. Sen
todistavat ne monenkaltaiset kiviset työaseet, jotka nykyisen pitäjän malta ovat löydetyt.
Vielä vähemmän ja tuskin ollenkaan lienee muistoja lappalaisista; sentähden varsinaisen
kertomuksen kirjoitan vasta nykyisistä asujamista.

Useammilta eri suunnilta ovat nykyiset asukkaat pitäjääseen tulleet ja aikaan
katsoen seuraavassa järjestyksessä: ensin etelästä asettuen Luopioisten
kaakkoiskulmaan Kuohijoen ja Patakosken kyliin; sitte lännestä jääden pitäjän eteläosaan
Puutikkalaan ja Karvialaan ja viimein idästä itäpuolelle Wahdermetsään ja Kyynärölle.
Kyynärön ensimmäinen asukas on tullut etelästä, mutta sittemmin idästä tulleet sen
väkisin pois ajaneet.

Etelästä ja lännestä muuttaneet ihmiset ovat lyhytläntäisiä, tukevahartioisia ja
rehellisiä hämäläisiä. Ensimmäiset perheet ovat siirtyneet Lammilta, Tuuloksesta ja
Hauholta Luopioisiin siten, että ensin he kävivät kalastelemassa ja sittemmin jäivät sinne
asumaan. Ihmisten muuttoaikaa en tarkoin tiedä, mutta ukot kertovat tänäkin päivänä, että
ennen asukkaat kävivät Tuuloksesta ja Hauholta kesäaikoina kalastelemassa Luopioisten
vesillä. He siellä käydessään rakensivat kalapirttiä, joissa ihmiset kesällä yöt ja pahat ilmat
viettivät. Asunsuojien rinnalla tarvittiin myös kala-aittoja, missä järven anti talveen säilyi,
joka hevosella käytiin talvi-asunnoihin syötäväksi noutamassa. Mutta varmaan vuosien
vieriessä muuttuivat kesäiset lehtiköt ja rannat kalastajille yhä rakkaimmiksi, kunnes
viimein jäivät Kukkian rannoille asumaan.

Ensimmäiset asumapaikat

Mihin nykyisen seurakunnan paikkaan kalastajat ensimäisen kalapirtin lienevät
rakentaneet, on ollut vaikea tarkoin saada selville. Kuitenkin kertomusten johdasta
otaksun, että aikaisemmin se on tehty Patakoskelle ja Kuohijokeen. Sittemmin
Evinsaloon, Rautajärvelle (Erikki Rautajärvi), Karvialaan ja Haltialle (Metsänvartia Matti
Haltia). Erikki Lahdentaustan muistiinpanojen mukaan on Wahdermetsä tullut asutuksi
1700 ja Kyynärö verotettu 1540.

Pitäjän nimen alku ja muodostaminen

Seurakunnan nimen synnystä on kolmekin eri kertomusta. Muutamat sanovat sen
muodostuneen sanasta ”loppu”. Näet, Luopioinen kuului ennen Hauhon pitäjääseen ja se
oli seurakunnan etäisin syrjä. Mutta tämä kertomus on aivan perätön; sillä yhdistettynä
Hauhoon nimitettiin Luopionen ”Wesikansaksi”. Yhtä perätön ja luonnoton lienee se, että
puheena oleva nimi olisi muka johtunut sanasta ”luoto”, joka piti otetun Kukkia-järven
kareista. Todellinen olenee tämä puhe, että ensin asui kirkonkylässä ihmisiä ja jokainen
mökki, jommoisia talot silloin olivat, kutsuttiin omalla nimellään. Yhteistä kylän nimeä ei
vielä kuultukaan, se kun oli silloin tarpeeton. Mutta sitte, kuten vanhat kertovat, eräs
sotaherra Jöns Luopio olisi ostanut nykyisestä kirkonkylästä talon. Luopio-nimen sanovat
ukot hänen saaneen sen tähden, että Jöns oli jättänyt sotauran ja ruvennut maamieheksi.
Tanskassa on vieläkin Jöns-nimisiä miehiä, lienee mainittu sukuperä sieltä kotoisin.
Hän kun oli muita taitavampi, toimitti Jöns etupäässä omiansa ja muiden asioita, josta
Lopio-nimensä tuli niin huomatuksi, että hänen mukaansa sittemmin virkamiehet
kirjoittivan Ruotsinkielen mukaisesti kylän nimen ”Luopiois", jonka jälkeenpäin
suomensivat ”Luopioinen”. Kun sitte Jönssin kylään ihmiset rakensivat kirkon, niin antoivat
he pitäjäälle kylän mukaan nimen ”Luopioinen”. Jöns lienee ollut tuomari Jöns Antinpojan
sukua. Hän oli 1405 kuninkaan tuomarina ”puolessa Hämeestä”.

Miten kylät ovat nimensä saaneet?

Patakoski sai nimensä siitä, että kalastajat kätkivät talveksi seuraavaan kesään nykyisen
kylän läpitse juoksevan joen koskeen patansa. Näet, sillä he kesäaikoina aina järven
annista paraimman paistin verekseltänsä syötäväksi kiehauttivat.

Talojen nimien muodostuminen
Patakoski

Kylän ensimmäiset asukkaat olivat veljekset: Nuuti ja Heikki. Kumpikin teki itselleen talon.
Nuutista nimen sai ”Nuutila” ja Heikistä ”Heikkilä”.

Asukasten enentyessä tarvitsivat he myös sepän, joka hevosen kenkiä y. m. takoisi. Eipä
aikaakaan, niin ilmestyikin semmoinen mies paikkakunnalle. Hän teki itselleen asunnon,
joka kehittyi vähitellen taloksi ja sai Seppälä-nimen. Erääseen myöhempään tehtyyn taloon
rakensivat isäntäväki paitsi tavallisen pirtin, myös vierashuoneen, johon he teettivät lasiset
akkunat ja se nimitettiin ”tuvaksi”. Siitä sai talo Tupala-nimen.

Nuuttilaan tuli vävy Hauholta. Hän rakensi itselleen appelan viereen mökin. Sekin kehittyi
taloksi ja kun vävy oli muualta tullut, sai tila tuliasta Tulokas-nimen.

Ajan kuluessa tekivät paikkakunnan pojat vähän matkaa kylästä eräälle mäelle satimia,
joilla pyysivät lintuja. Paikalle he antoivat Sadinmäki-nimen. Kun sittemmin ihmiset
rakensivat talon siihen, niin sekin ensin nimitettiin ”Sadinmäeksi”. Ja kun luopiolaisen on
kielestään vastenmielistä käyttää ”d”:tä, muuttivat he sen mielikerakkeekseen ”l”.
Sadinmäestä muodostui siis Salinmäki, joka nykyään kirjoitetaan vaan ”Salimäki”.

Korola on mäellä, jossa muinoin palokärki keväällä honkia koputteli (korotteli). Siitä se
aikoinaan sai nimensä.

Kytölän ensimmäinen isäntä oli mainio kytömaiden (kaskien) viljeliä ja hänestä talo sai
nimensä.

Koivuniemi siaitsee kauniilla kauniilla lehtoniemellä, jolla vieläkin tuuheat koivut kasvavat.
Se siis on saanut koivuista ja niemestä nimensä.

Ruljaniemi on perinyt nimen myös niemeltä ja se taas siitä, että niemen poikki ennen
rullien avulla lienee vedetty venettä toisesta järvestä toiseen. Kuivalla kesällä vieläkin
täytyy lastiveneet vetää, vaikka kulkupaikka on jo niin alentunut, että siinä aina vähä vettä
on. Alkuperäinen nimi siis mainitsemani mukaan olisi Rullaniemi.

Sarkanen on nimetty siksi sen tähden, että sen ihmiset rakensivat pellon saralle.

Vatinen. Paikkakunnalla on kupin muotoisia kuoppia ja niistä on talo saanut Vatisen-nimen.


Tietoja tekstin kirjoittajasta Aleksanteri Kenasta Aarre Kailanpään Luopioisten koululaitoksen historiikin mukaan 


Kena syntyi Lopella 1854. Koti oli köyhä ja poika joutui tekemään monenlaisia töitä;
eteenpäin pääseminen oli vaikeaa. Sisukkaasti yrittäen hän suoritti paikkakunnan
opettajalle kansakoulututkinnon. Hän oli jo varhaisemmassa vaiheessa ajatellut
kasvattajan uraa, ja kun sai kuulla avoinna olevasta kiertokoulun opettajan virasta, hän
päätti hakea sitä, vaikka toiveet olivat vähäiset, kun kilpailijoissa oli enemmän lukeneita.
Jopa matkarahatkin Luopioisiin oli lainattava.Viedessään todistuksensa pappilaan hän ilmoitti
sävelkorvansa puuttumisesta, mutta lupasi kuitenkin näytteessä veisata. Myöhempi
seminaaritodistus osoittaa, että hän oli liiankin vaatimaton omia kykyjään arvioidessaan.

Opettajantyöhön Kena on ilmeiseti ollut luonnonlahjakkuus, koska hän lähes
kokonaan ohjausta saamatta menestyi näytteissä niin hyvin, että kirkkoraati kutsui kaikki
hakijat sisään ja Aleksanteri pantiin näyttämään, kuinka lapsia oli opetettava.
Toimittuaan neljä vuotta Aleksanteri Kena haki ja myöskin pääsi vuonna 1881 Jyväskylän
seminaariin. Kaksi vuotta opiskeltuaan hän vielä palasi yhdeksi lukuvuodeksi Luopioisiin.

Luopioisiin on Aleksanteri Kenaa ollut kiinnittämässä myös täältä löytynyt
aviopuoliso, koristemaalarin tytär Vilhelmiina Vikman, joka oli sukuperintönä saanut vahvat
taiteelliset taipumukset. Suvun edustajissa taiteelliset kyvyt ovat näkyneet monessa
polvessa. Tunnetuin heistä on kuvanveistäjä Uuno Nurmi, joka on tunnettu taitavasta puun
käsittelystä.

Vaikka Kena toimikin Luopioisissa yhteensä vain viisi vuotta, hän ehti tutustua
seudun menneisyyteen, luontoon, elinkeinoelämään ja ihmisiin. Kotiseututytön kannalta oli
erityisen merkittävä hänen vuonna 1893 ilmestynyt kirjansa Tietoja Luopioisten
seurakunnasta. Siinä on koottuna tietoa ja tarinaa vesistöistä, kylistä, taloista, ammateista,
kunnasta ja seurakunnasta. Erittäin arvokas on kansanperinteen osuus. Hän on tallentanut
runsaasti kansan suusta kuultua, joka muuten olisi joutunut unohduksiin.

Luopioisista Kena siirtyi Sodankylään, jonka kansakoulun ensimmäisenä opettajana
hän teki sitkeää uudisraivaajan työtä koko Lapin maakunnan hyväksi.

Tekstin koonnut Maija Kuitunen

4 kommenttia:

  1. Hei,

    Itseasiassa koristemaalari Jeremias Wikmanin äitikikin on kotoisin Luopioisista, ei vain hänen puolisonsa. Jeremiaksen äiti oli Lisa Simonsdotter (s. 1783) Padankosken Heikkilästä. Myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat sieltä, jonne yksi oma sukuhaaranikin suuntautuu ainakin 1600-1700 -lukujen taitteeseen.

    Ystävällisin terveisin,

    Teemu Nurmi
    Luoioinen

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Itseasiassa koristemaalari Jeremias Wikmanin äitikikin on kotoisin Luopioisista, ei vain hänen puolisonsa. Jeremiaksen äiti oli Lisa Simonsdotter (s. 1783) Padankosken Heikkilästä. Myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat sieltä, jonne yksi oma sukuhaaranikin suuntautuu ainakin 1600-1700 -lukujen taitteeseen.

    Ystävällisin terveisin,

    Teemu Nurmi
    Luopioinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään olen väsyneenä kirjoitellut mitä sattuu. Jeremias Wikmanhan meni naimisiin hauholaisen kanssa Lammilta Luopioisiin muuttonsa jälkeen ja hänen tyttäristään Vilhelmiina meni naimisiin Alexander Kenan kanssa.

      Wikman itse on syntynyt Asikkalassa 1819 ja muuttanut Luopioisiin 1844, mutta äiti on syntyperäinen Padankoskelainen Liisa Simontytär.

      Kuulisin mielelläni kuitenkin Padankoskelaisilta Lisasta ja perheestään. Äiti on Maria Tuomaantytär Heikkilästä. Lisa Simontytär on mennyt Asikkalassa naimisiin ensin Aatami Aataminpojan kanssa, mutta jäänyt leskeksi. Tästä liitosta on tytär Maria. Leskeksi jäätyään hän meni naimisiin hämeenkoskelaisen Anders Gustaf Wikmanin kanssa ja saivat neljä poikaa, joista yksi on Jeremias. Lisa kuitenkin kuoli ja lapset jäivät vaille äitiä. Jeremias todennäköisesti muutti isovanhemmilleen Lammille ja kävi sieltä Pietarissa opiskelemassa koristemaalausta ennen Luopioisiin muuttoaan. Äidin kuoltua Maria lienee muuttanut Padankoskelle? Olisiko hän ollut sepän puoliso 1830 alkaen, ikä täsmäisi?

      Teemu Nurmi

      Poista
  3. Tämäkin on selvinnyt. Maria Aatamintytär palasi Asikkalasta Padankoskelle sedälleen Heikki Simonpojalle Heikkilään 1824. Hän meni naimisiin Padankosken sepän Jonas Strömbergin kanssa. Heillä oli kuusi lasta, Juho Kustaa Jonaksenpoika, Heikki Jonaksenpoika, Topias Jonaksenpoika, Jonas Jonaksenpoika Johanna Jonaksentytär ja Maija Stina Jonaksentytär.

    Lisäksi esiäideissäni on Sofia Yrjöntytär, syntynyt 9. huhtikuuta 1766 padankoskella Tupalassa. Luultavasti Padankosken raitilla tulisikin joka päivä sukulaisia vastaan. Valitettavasti en vaan tunne heistä ketään. :)

    VastaaPoista