Jouluntoivotus!

Padankosken kyläyhdistys kiittää aktiivisia talkoolaisia ja muita mukana 

olleita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille kyläläisille, 

loma-asukkaille ja kylän ystäville 

Rauhallista joulua ja

Onnellista uutta vuotta 2019!

Kyläyhdistyksen hallitus

Valmista tuli – jatkoa seuraa

Elo-syyskuussa useaan otteeseen ryhdistimme ja kunnostimme vanhaa Ruuttakoppia. Tämä 1900-luvun alkupuoleta peräisin oleva rakennus oli jäänyt käyttämättä, kun kylän VPK-toiminta loppui. Tulipalojen sammutusyksiköt keskitettiin tietyille paikkakunnille eikä pienten asukasluvultaan vähäisten kylien toimintaa enää tarvittu. Pöytäkirjat kertovat, että Padankosken VPK lopetti toimintansa 1950-luvulla. Siitä lähtien VPK:n kalustovaja eli Ruuttakoppi on seissyt käyttämättömänä Rontikontien alkupäässä.

Nyt rakennusta on ulkoapäin suoristettu, kunnostettu ja maalattu. Punamulta siveltiin seiniin syyskuun aikana ja silloin myös kopin katolle pystytettiin viiritanko, johon Esa Vuorinen rakenteli viirin suuntanuolineen ja patasymboleineen.

Seuraavaksi rakennus pitää kunnostaa sisältä ja rakennella siitä pienimuotoinen kylämuseo. Sen olemme päättäneet toteuttaa ensi vuonna. Yksi ajatus on esitellä rakennuksessa kylän taloja valokuvan ja jonkin pienen taloon kuuluvan esineen avulla. Näin haluamme kunnioittaa menneitä sukupolvia ja heidän työtään.

Mikään ei kuitenkaan synny ilman yhteistyötä. Niinpä käännymme kylän entisten ja nykyisten asukkaiden puoleen ja pyydämme apua. Tarvitsemme jonkin kuvan talosta ja sen asukkaista viime vuosisadalta ja lyhyen selvityksen kuvan rakennuksista ja henkilöistä. Samalla jokin talon käytössä ollut pieni esine voisi päätyä museon hyllylle. Yhteistyössä kokoamme vähitellen näkyviin kylän elämän Ruuttakopin olemassaolon ajalta. Esa Vuorinen on koonnut karttakuvan kylän taloista tuolta ajalta. Sitä joudumme täydentämään niiden talojen osalta, jotka kartasta nyt vielä puuttuvat. Työ ei valmistu hetkessä vaan on prosessi, joka vähitellen saadaan valmiiksi.

Pyydänkin lähettämään sopivia kuvia ja tarinoita kylän sähköpostiin (padankoski(at)gmail.com). Ennen niiden julkaisemista annamme tietenkin lähettäjän tarkistaa vielä tietojen oikeellisuuden. Materiaalin voi toimittaa myös kyläyhdistyksen sihteerille Arja Nuuttilalle. Kuvat kopioidaan ja alkuperäiset luovutetaan myöhemmin takaisin. Aikataulullisesti tarkoitus on pitää museon avajaiset ensi kesänä.

Nyt on tämä syksy ja talvi aikaa kaivella muistoja ja albumeja. Toivottavasti saamme kattavan otoksen kylästämme! Toivon, että levitätte tietoa myös niille, jotka eivät aktiivisesti seuraa tätä sivustoa.

Tuomo Kuitunen
Kyläyhdistyksen pj.

Kirjastoauto

Kyläyhdistyksemme oli aikoinaan vaikuttamassa Padasjoen kirjastoauton pysähtymiseen kylän keskustassa. Vuosikymmenten ajan kirjastonhoitaja Iiro Nuuttila on täsmällisesti saapunut pysäkille ja ystävällisesti ohjannut asiakkaita kirjojen pariin. Autolta on saanut paitsi kirjastopalveluita, niin myös mukavaa seuraa, pieniä esityksiä ja tietoja niin kylän kuin ympäristönkin tapahtumista. Monet ovat saapuneet autolle tapaamaan muita kyläläisiä ja juttelemaan kuulumisia.

Nyt Iiro jää eläkkeelle, ansaitusti yli 40 työvuoden jälkeen. Näihin vuosiin on mahtunut niin asiakkaiden runsauden vuodet kuin vähittäinen hiipuminenkin kylien asukasmäärän laskiessa.

Pälkäneen kunnan kanta kirjastoauton jatkon kannalta on  myönteinen, mutta miten asiaan suhtautuu palvelun tarjoaja. Kyläyhdistys syyskokouksessaan otti asiaan kantaa ja päätti lähettää Padasjoen kunnalle kirjeen, jossa toivotaan hyvän palvelun jatkumista ja myönteistä kantaa siihen, että auto jatkossakin pysähtyy kylämme keskustassa.

Nyt joka tapauksessa on edessä tauko, kun kunta etsii uutta henkilöä Iiro Nuuttilan jatkajaksi. Toivottavasti sellainen löytyy ja auto nähdään taas marraskuussa kylänraitilla palveluksia tarjoamassa. Toivoa myös sopii, että kyläläiset löytävät autosta luettavaa tai katsottavaa. Runsas asiakasmäärä kertoo siitä, että auton käynti kylällä on tarpeellinen.

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Syyskokous

On aika tehdä yhteenveto kesän tapahtumista. Yhdistyksen syyskokous pidetään 

Padankodalla perjantaina 28. syyskuuta 2018 klo 18.00.

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat esityslistan mukaan. 

Kokouksen aluksi on kahvitarjoilu!

Tervetuloa!

Padankosken kyläyhdistys r.y.:n hallitus

Punamullan keittäminen

Viisi miestä urakoi Ruuttakoppin seiniin rakolistat viime lauantaina ja nyt kirjavat seinät pitäisi vielä maalata. Perinteinen punamulta lienee ainoa oikea maali tulevan museon seiniin. Niinpä siis keittämään.

Punamullan keitto on helppoa, kunhan saa hankituksi kaikki tarvittavat ainekset. Kopin seiniin ei paljon maalia mene, joten kahdenkymmenen litran annos lienee sopiva keitettäväksi. Ei ainakaan lopu kesken.

Keittämistä varten tarvitaan 100 l astia, esimerkiksi tynnyrin puolikas, puinen sekoitusmela, villaa tynnyrin ympärille tasaamaan lämpöä ja kaasupoltin. Ennen astian alle tehtiin nuotio, mutta tänä päivänä rengaspoltin on vaivattomin tapa säätää oikea lämpötila keitokselle.

Sitten vain tynnyri tiilikivien päälle ja rengaspoltin alle. Punamullan keitto voi alkaa. Aineksiksi tarvitaan seuraavaa:

• 20 litraa puhdasta vettä
• 1,5 kg hienoja ruisjauhoja
• 1 kg vihtrilliä eli rautasulfaattia
• 2 l pellavaöljyä tai vernissaa
• 4 kg punamultaa
• 0,5 l puutervaa
• 50 g suolaa tai 0,2 l formaliinia

Ensin keitetään vihtrillillä maustettu ruispuuro ja annetaan sen muhia pari tuntia miedolla lämmöllä kiehuen. Sitten keitokseen lisätään vernissa ja terva sekä punamultajauhe koko ajan sekoittaen. Tämän jälkeen keitosta kiehutetaan sekoittaen tunnin verran niin, että ainekset sekoittuvat toisiinsa ja maali muotoutuu. 

Maalin valmius voidaan tarkistaa puutikulla, joka kastetaan maaliin ja annetaan sitten kuivua. Tällöin maalin ei pitäisi enää tarttua käteen, kun tikkua pyyhitään. Maali on nyt melkein valmista. Vielä puuttuu säilöntäaine. Perinteisesti on käytetty sillin suolavettä tähän tarkoitukseen. Niinpä lorautamme vanhan sillipurkin jämät keitoksen sekaan takaamaan, että maalia voi käyttää parin seuraavan viikon ajan huoleti. Tavallinen suola käy myös tähän tarkoitukseen. Jos haluaa maalin säilyvän pidempään, on keitokseen lisättävä formaliinia, jota tarvitaan 0,5% vahvuisena 2 dl.

Nyt maali on jäähdyttyään valmista siveltäväksi seinään. Jos sää sallii niin Ruuttakoppi saa punaisen värinsä ensi viikoloppuna (1.-2.9.). Pensseli mukaan ja sivelemään. Tarkemman ajankohdan voi varmentaa minulta (040-7017412).

Teksti Tuomo Kuitunen, kuvat Maija Kuitunen

Vähitellen tulee valmista

Nyt saatiin museoon valot.

Hämmästyttävää, kuinka kaksi ikkunaa voi muuttaa tilan aivan erilaiseksi. Eilen puhkaistiin takaseinään kaksi aukkoa, joihin asennettiin kolmiruutuiset ikkunat. Lopputulos oli ainakin tekijöiden mielestä hyvä. Ikkunat ovat vanhoja niin kuin asiaan kuuluu. Ne ovat aikoinaan palvelleet Koivuniemen tilan vintin ikkunoina. Tarkkaan katsottuna ruudut ovat yhtä lukuunottamatta alkuperäisiä puhalletusta lasista valmistettuja ja sinällään jo museoon sopivia.

Ensi lauantaina 25. päivä on tarkoitus naputella seiniin rakolistat, ettei kosteus pääse suoraan sisälle. Talkoisiin voi tulla aamupäivällä. Sitten ulkopuolelta puuttuukin enää maalaus, joka sekin on tarkoitus vielä tänä vuonna saada aikaan. 

Muutama esine museoon on jo tullut, mutta lisää kaivataan. Miettikääpä, mistä raaskitte luopua ja luovuttaa arvoiselleen paikalle Ruuttakopin hyllylle. Jos esineelle on vielä jokin tarina, niin aina parempi. Sekin kerrotaan sitten aikanaan, kun museo avataan.

Kyläkirkossa

Sunnuntaina 22. 7. 2018 pidettiin Padankodalla perinteinen kesäillan kyläkirkko. 

Esa Vuorinen oli pystyttänyt pihaan teltan sateen varalle. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä leppeä suvisää suosi tilaisuutta.

Jo ennen tilaisuuden alkua kaikui musiikki kutsuvana ympäristöön Padankodan rannasta. Siellä soittivat kyläkirkon säestysryhmä Elias Nuuttila, basso, Arja Nuuttila, viulu, Juha Kopposela ja Janne Vesto, kitarat.

Arja Nuuttila oli huolehtinut tilaisuuden kahvituksesta, hän olikin loihtinut kyläkirkkoon oikein juhlapöydän.

Kahvituksen jälkeen alkoi Janne Veston johtama messu. Sunnuntain aihe oli mielenkiintoinen totuus ja harha. Aluksi Janne-pappi puhui navaho-intiaaneista, jotka uskoivat, että ihmisen omatunto asuu vatsassa. Navahot ajattelivat, että omatunto oli kolmionmuotoinen, ja aina kun ihminen toimi tai puhui väärin, omatunto tökkäsi vatsaa kipeästi. Jos ihminen ei näistä omantunnon pistoksista välittänyt, niin vähitellen omatunnon terävät kulmat hioutuivat sileiksi ja omatunnosta tuli  kuin pyöreä pallo, jossa ei ollut enää mitään särmää.

Vesto johdatteli kuvauksensa jälkeen kuulijoita miettimään, miten sileäksi kuluneen omatunnon saisi jälleen toimivaksi. Hän kertoi kokemuksia rippikoululeiriltä, jossa väärin toimineet nuoret olivat olleet helpottuneita, kun ikävät asiat oli avoimesti käsitelty. Siitä oli helppo jatkaa eteenpäin. 
Janne-pappi suosittelikin ongelmien rohkeaa esille ottamista, anteeksipyytämistä, - antamista ja sopimista.

Saimme kuulla kyläkirkossa paljon musiikkia. Yhdessä laulettujen virsien ja Tuli kirkkoon mies ja lapsi - laulun lisäksi saimme kuulla säestysryhmän useita esityksiä, joista mieleen jäi erityisesti  soimaan Kerro mulle jossakin on taivas. 

Varsinaisen kyläkirkon jälkeen lauloimme kesäillan innostamina vielä Kukkiavalssin.

Kyläkirkossa oli mukana parisenkymmentä osallistujaa, muutama naapurikyläläinenkin oli lähtenyt mukaan. Kaukaisin kirkkovieras taisi olla Keski-Euroopasta asti.

Teksti Maija Kuitunen, kuvat Tuomo Kuitunen

Kyläkirkko

Juuri kun olemme selvinneet Hermanninpäivistä, on edessä uusi kesäinen tapahtuma.

Ensi sunnuntaina 22. heinäkuuta klo 18.00 

on Padankodan pihamaalla seurakunnan ja kyläyhdistyksen järjestämä kyläkirkko. Seurakunnasta paikalla on Janne Vesto, joka toimittaa palveluksen. Säestyksestä huolehtivat Elias ja Arja Nuuttila sekä Juha Kopposela ja Janne Vesto.

Kyläyhdistys tarjoaa aluksi kirkkokahvit.

Tervetuloa kaikki mukaan!

Hermannina 12. heinäkuuta

Tänä kesänä saimme viettää kylän perinteistä kesäjuhlaa, Hermananinpäivää, loistavassa säässä. Aurinko pilkisteli koivujen välistä, Kukkian Pirttilahti kimalteli tyynenä ja lämpö helli meitä kaikkia. Mikä oli juhliessa.  

Yhdessä olimme juhlan valmistaneet, yhdessä sitä vietimme ja yhdessä lopulta purimme teltan ja kalusteet talteen seuraavaa kertaa varten. Paikalle oli saapunut noin sata nykyistä tai entistä kyläläistä ja lisäksi kesäasukkaita ja kauempaakin tulleita juhlijoita. Halauksia, iloisia ilmeitä, huudahduksia, rupattelua, tutut tapasivat toisiaan.

Juhlan ohjelma muodostuikin paljolti yhdessäolosta ja tuttujen tapaamisista. Lauluyhtye Soilat esitti tunteikkaita kesäiltaan sopivia lauluja, jotka Arja Nuuttila oli sovittanut. Tästä hienosta työstä hän sai yhtyeen muita jäseniltä julkisena tunnustuksena kukkaseppeleen ja lämpimät kiitokset. Onnitteluihin yhdyimme kaikki: seppele meni oikealle henkilölle. Arjalle onnittelut ja kiitokset vielä tätäkin kautta.

Hermannin nimeäminen ja seppelöiminen seuraavaan juhlaan saakka on perinteisesti juhlan yksi kohokohta. Kyläyhdistyksen hallitus oli tällä kertaa valinnut Hermanniksi Esko Järvenojan. Hän on viime vuosina työskennellyt aktiivisesti yhdistyksen talkoissa ja toiminut vuosia yhdistyksen toiminnan tarkastajana. Onnittelut ja kiitokset hänelle!

Omassa puheenvuorossani kerroin kyläyhdistyksen toiminnasta, talkoista ja suunnitelmista. Kylän laituri on kunnostettu, ranta odottaa vielä parannustaan, Ruuttakoppi on vähitellen muodostumassa kylän museoksi. Niinpä kannustinkin kuulijoita aktiivisesti seuraamaan tätä blogia ja ottamaan yhteyttä vanhojen esineiden ja niiden tarinoiden puitteissa yhdistyksen toimijoihin esim. sähköpostilla (padankoski@gmail.com).

Esillä oli myös Kukkian kylät hanke. Tässähän on kyse pienten kylien toiminnan tukemisesta ja esillenostamisesta. Hanke on saanut positiivista palautetta valtakunnan päättäjienkin taholta ja toteutuessaan siitä voisi olla meidänkin kylälle todellista hyötyä. Toimi-projekti antaa varmaan kuulua itsestään jatkossa ja kyläyhdistyksen hallitus ottaa sen huomioon suunnitellessaan tulevaa toimintaansa.

Hyviin kesäjuhliin kuuluvat myös pienet leikkimieliset kilpailut. Esa Vuorinen oli laatinut Padankoski-aiheiset kysymykset kilpailuun, jonka Maija Kuitunen junaili. Kolmihenkiset joukkueet etsivät päät yhdessä vastauksia visaisiin kysymyksiin. Samalla he niin kuin yleisökin oppivat uutta kylästämme. Kysymykset löytyvät täältä ja niinpä jokainen teistä voi rauhassa testata Padankoski-tietouttaan. Voittajajoukkue sai palkinnoksi lautasellisen herkullisia räiskäleitä marjahillon kera.

Juhlassa saimme me muutkin nauttia herkullisista lätyistä  ja grillimakkkaroista. Arpajaisiin oli tullut runsaasti palkintoja, joista kiitos niiden toimittajille. Kiitos myös talkoolaisille ja kaikille mukanaolleille. Juhlasta välittyi lämmin, välitön tunnelma.

Toimiessamme yhdessä me olemme kylän voimavara ja pitämällä kylää esillä turvaamme sen näkyvyyden ja olemassaolon tästä eteenpäinkin.

Visan oikeat vastaukset:    1. B      2. A      3. C      4. C      5. A      6. D       7. C      8. C

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Hermanninpäivä

Padankosken kylän juhla lähestyy

Hermanninpäivää vietetään Padankodalla 12.7. klo 18.00

Ohjelmassa on kyläyhdistyksen tarjoamat pullakahvit

Lauluyhtye Soilat esiintyy 

Puhetta ja kilpailuja

Puffetti

Arpajaiset

Makkaraa ja lättyjä

Paljon mukavia nykyisiä ja entisiä kyläläisiä, kesävieraita

ja kauempaakin tulleita.

Tule tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin!

Tervetuloa!

Padankosken kyläyhdistys r.y.

Juhla ja juhannus

Kyläyhdistyksen puolesta kaikille kyläläisille, kesäasukkaille ja kylän ystäville

Kaunista ja rauhallista juhannusta!

Kotakahvio ei ole auki juhannuksena, mutta jälleen seuraavana sunnuntaina 1.7. on mahdollisuus tavata tuttuja kahvikupin ääressä klo 12 - 16.

Perjantaina 29. 6. klo 18.00 kokoonnumme Padankodalle suunnittelemaan Hermanninpäiviä. Niitä vietämme 12.7. ja toivomme runsasta osanottoa niin suunnitteluun kuin itse juhlapäiväänkin. 

Tervetuloa!

Kukkakävely 9. kerran

Jo yhdeksännen kerran Kyläyhdistys järjesti osana valtakunnallista Luonnonkukkien päivän retkeilyä Kukkakävelyn kyläläisille, kesäasukkaille ja kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille. Sunnuntaina 17. kesäkuuta puolen päivän aikaan kylän keskustaan kokoontui peräti 37 retkelle lähtijää. Tämä taisi olla näiden retkien ennätys. Mukaan oli lähtenyt ihmisiä kauempaakin lehdessä olleen mainoksen ja kylän sivujen houkuttelemana. Kohteena tällä kertaa oli Kuohijoen kalkkilehto, jonne siirryimme kimppakyydeillä.

Kuohijoen kalkkilehto on muodostunut vanhan kalkkikaivoksen ympärille. Satoja vuosia sitten sieltä on louhittu kalkkikiveä, josta poltettua kalkkia on käytetty perimätiedon mukaan niin Hämeen linnan muurauksissa keskiajalla kuin myös Pälkäneen kirkon korjauksissa 1800-luvulla. Nyt alue ja sen louhokset ovat rauhoitettuja luonnonsuojelullisesti ja myös museoviraston toimesta. Kaikkiin louhosta ja sen kasvillisuutta koskeviin kysymyksiin emme varmaankaan saaneet vastausta, eikä niihin ehkä vastausta olekaan. Tajusimme kävelyn aikana kuitenkin, kuinka ainutlaatuinen ja säilyttämisen arvoinen paikka on kyseessä. Kuohijoen kylä on ottanut alueen siipiensä suojaan ja pitää siitä huolta. Lehtomainen metsä vaatii rauhoituksesta huolimatta aina silloin tällöin hoitoa. 

Liki kolmen tunnin ajan kuljimme merkittyä polkua pitkin, mutta myös umpimetsää. Alue ei ole suuri, eikä sen kiertämiseen kauan mene, jos kulkee katselematta ympärilleen. Retken vetäjänä kerroin paitsi louhoksen historiasta niin myös alueen nykyisistä vaiheista, ravinteisen suon ojituksesta ja sen myötä hävinneistä kasveista. Louhoksen alapuolisella tasanteella pysähdyimme pidemmäksi aikaa suremaan kadotettua suota. Nelisenkymmentä vuotta sitten siinä ollut lettosuo ojitettiin ja se aiheutti lukuisien kukkaharvinaisuuksien katoamisen kalkkilehdosta. Ravinteinen suo kasvatti monia orkideoja, joita ei enää kuivuneelta maalta löydy. Vaikka alueen oja tukittiin 2000-luvulla, niin vahinko oli jo tapahtunut. Onneksi löysimme yhden pienen soikkokaksikon verson vanhan lähteen pohjalta. Jospa kaikki ei olekaan vielä menetetty.

Retken nimikkokasvi oli metsätähti. Kuivan ja kuuman alkukesän vuoksi se oli ehtinyt jo kukkia niin kuin monet muutkin alkukesän kasvit. Ihailtavaa kuitenkin riitti, sillä Kuohijoen kalkkilehto on yksi edustavimmista suojelukohteista koko Pirkanmaalla. Vaikka nyt näimme vain kukkineita kevätversoja, niin luulen, että ainakin jollekulle jäi mieleen haave palata vaikka ensi keväänä ihailemaan lehto-orvokkeja, linnunherneitä, näsiää, kuusamaa ja vuokkoja täydessä kukassa, ehkä liito-oravakin suostuu silloin esittäytymään.

Tällaisen retkeilyn tarkoitus on tutustua ihmisiin ja luontoon, saada tietoa kasveista ja paikallishistoriasta ja tajuta kuinka hieno ja runsas luonto meillä on aivan lähimetsissä. Tänä päivänä, kun hakkuuaukeat lisääntyvät ja taimikot vaikeuttavat kulkua, tällaiset rauhoitetut keitaat ovat tärkeitä meidän hyvinvointimme kannalta. 

Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuonna uudelleen!

Teksti ja kuvat: Tuomo ja Maija Kuitunen

Luonnonkukkakävely

Ensi sunnuntaina kävellään taas muutaman kolometrin lenkki ja tutustutaan hämäläiseen luontoon. Valtakunnallinen retkeilytempauksen tarkoituksena on paitsi liikkuminen yhdessä niin myös oman kotiseudun tunteminen. Samalla kun katselemme nyt kukkivia kasveja, havainnoimme kaikkea muutakin ympärillämme, opettelemme tuntemaan lajeja ja mietimme miten niitä voisi suojella.

Luonnonkukkapäivän retki alkaa sunnuntaina 17.6. kello 12.00 Padankosken kylän keskustasta. Siirrymme kimppakyydeillä Kuohijoen kalkkialueelle ja kiertelemme siellä parin tunnin ajan. Paluu tapahtuu Padankosken Kotakahviolle kahden ja kolmen välillä. Sieltä on mahdollisuus ostaa virvokkeita, kahvia, juomia, jäätelöä. Samalla voimme keskustella retken kokemuksista.

Kukkakävelyn vetäjänä toimii Tuomo Kuitunen.

Tervetuloa mukaan!

Ruuttakopista museoksi

Kylän keskellä pellon laidassa nököttää vanha Ruuttakoppi. Siellä on säilytetty kylän VPK:n kalustoa ja yhteisiä tavaroita. Kun tällainen toiminta aikoinaan loppui, jäi rakennus käyttämättä ja lähes unohduksiin. Viime kesänä Ruuttakoppi siivottiin. Tänä kesänä on tarkoitus kunnostaa se ainakin ulkopuolelta.

Lauantaina kokoonnuimme tekemään rakennukseen uutta kattoa. Vanha katto vuoti ja lahotti sisäpuolen rakenteita. Yllättävän paljon tuumattavaa kertyi matkan varrella, vaikka materiaaliksi olikin valittu helpompi palahuopa rullatavaran sijasta. Ensimmäinen lape vaati aikaa ja mietittävää, toinen meni jo nopeammin ja kolmatta tehtiin oikein vauhdilla. Sitten loppuivat rakennustarpeet.

Osa katosta jäi vielä odottamaan uutta päälystettä. Olimme laskeneet pinta-alan liian pieneksi ja hukkapalojakin väistämättä syntyi. Toisaalta päiväkin oli jo illassa ja oli aika mennä lämmittämään saunaa. Valmista tuli kuitenkin liki kolme neljäsosaa katosta.

Seuraavaksi rakennus kaipaa uutta maalia pintaansa. Nyt jo rapsutettiin listojen vanhat maalit pois. Punamullan keitto ei ole vielä onnistunut kuivuuden ja tuulisen sään vuoksi. Täytyy odottaa suotuisaa säätä.

Seuraavaksi onkin tarkoitus saattaa katto valmiiksi ja maalata rakennus, lyödä kulmiin nurkkalaudat ja maalata ne sekä räystäslaudat valkoiksiksi. Sisustus on vielä suunnitteilla.

Miksi sitten tätä tehdään? Rakennus on rakenteiltaan edelleen hyväkuntoinen ja siksi säilyttämisen arvoinen. Vanha talkooperinne on mukava tapa tavata kyläläisiä ja tehdä jotain yhdessä. Nytkin juttu luisti lupsakasti niin vanhoissa asioissa kuin nykyisissäkin. Huolto toimi ja saimme päivän aikana maukasta hernesoppaa ja parit kahvit, kuten hyviin talkoisiin kuuluukin. Lisäksi on ajatus säilyttää jotain kylän historiasta.

Kun rakennus on kunnostettu, on tarkoitus todellakin koota sinne kylän vanhaa pienesineistöä ja muodastaa siitä vähitellen kylän museo. Nyt jo muutamat esineet odottavat esillepääsyä ja lisää otetaan vastaan. Toivottavaa olisi, että museoesineellä olisi mukanaan jokin tarina: kenelle se on kuulunut, kuka sen on tehnyt, mistä se on löytynyt, mitä sillä on tehty jne. Näitä esineitä on tarkoitus esitellä täällä kylän sivuilla ja tehdä lyhyt esittely myös esineen viereen. Nämä ovat kaikki vasta suunnitelmia, joita viedään eteenpäin voimavarojen mukaan.

Kiitos kaikille mukanaolijoille. Saimme paljon aikaan. On ilo tehdä, kun työ luistaa. Jatkotoimista päätetään sitten, kun saadaan lisää huopaa ja punamulta keitettyä. Ajatuksissa on, että ensi vuonna voitaisiin viettää museon avajaisia. Aika näyttää. Paineita tästä ei kuitenkaan oteta.

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Toimintaa kylällä!

Lauantaina 9.6. Ruuttakopin kunnostustalkoot klo 9.00 alkaen. Ota mukaan vasara. Teemme koppiin uuden katon ja mahdollisesti maalaamme seinät punamullalla. Hyviä ideoita kopin jatkokäyttöön voi tuoda myös mukanaan.

Sunnuntaina 10.6. Kotakahvio avaa taas ovensa. Kahvia, maukkaita leivonnaisia, karkkia, juotavaa, jäätelöä yms. Kahvio on auki klo 12 - 16.

Tervetuloa!

Uusi laituri

Vuosi sitten kesällä päätettiin rakentaa Padankosken uimarannalle uusi laituri. Vanha on huonokuntoinen ja turvallisuuden vuoksi se tulisi piakkoin tiensä päähän. Esa Vuorinen tilasi tarvikkeet  rantaan ja kyläläiset kesäasukkaiden avustuksella toteuttivat suunnitelman toukokuun viimeisessä viikonvaihteessa.  Säästöpankkisäätiöltä saamamme avustuksen turvin saatoimme toteuttaa projektin turvallisella mielellä.

Kaikki alkaa tuumauksella, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllästettyä lautaa ja lankkua on satoja metrejä, ponttoonejakin riittää ja lisäksi ruuveja, nauloja, pultteja ja muita kiinnikkeitä. Mutta kuinka niistä saadaan aikaan laituri? Kierretäänkö ponttooni laudalla vai kakkosnelosella, kiinnitetäänkö se ruuveilla vai annetaanko tukipuiden pitää se paikoillaan? Kuinka leveä, kuinka pitkä laiturista tulisi tehdä? Tehdäänkö se osina rannalla vai vedessä, vai olisiko paras tehdä se kokonaisena suoraan?

Kymmenen miestä ja seitsemän naista meitä oli paikalla. Talkoolaisten määrä osoitti hyvää kylähenkeä, projekti oli meille tärkeä ja halusimme olla siinä mukana. Ja kun päästiin yhteisymmärrykseen laiturin tekotavasta, alkoi työkin sujua ja valmista tulla.

Vähitellen alkoi muotoutua kullekin sopivaa toimitettavaa: uuden rakentamista, vanhan purkua, kuljetusta, ruuvaamista, tuumaamista, ruoanlaittoa, kahvinkeittoa, siivoamista. Pala palalta uutta laituria työnnettiin Pirttilahden aaltoihin ja lisättiin taas tukipuita, ponttooneita ja kansilautoja. Lopulta laituri oli yli 20 metriä pitkä.

Märkä puu painaa. Monta miestä tarvittiin siirtämään valmista laituria eteenpäin. Ponttoonit oli asennettava laiturin alle, sillä sellaista voimanpesää ei kylältä löytynyt, joka olisi nostanut valmiin laiturin niiden päälle tai painanut ponttoonin kohdalleen laiturin alle.

Hyvissä talkoissa tärkeintä ei ole työnteko vaan yhdessäolo ja hyvä ruoka. Ruoasta kiitos emännille. Kaalisoppa maistui lauantaina ja hernekeitto sunnuntaina. Ilman talkoosoppaa koko hommasta ei olisi tullut mitään. Huolto pelasi hienosti.

Ja sitten taas uurastamaan. Vanha laituri tarvitsi konevoimaa noustakseen vedestä. Ponttoonit olivat imeneet vettä sisäänsä. Lopulta osa rakennelmista jouduttiin ottamaan palasina kuivalle maalle. Huolellista ja vahvaa työtä olivat rakentajat tehneet edellisellä kerralla.

Jatkokset tehtiin huolella Esan valmistamilla rautakiinnikkeillä ja pulteilla. Siltä kohtaa laituri ei ainakaan katkea. Lauantai-iltana uusi laituri oli viittä vaille valmis, mutta vanha jökötti vielä paikoillaan. Sen siirtäminen venelaituriksi vaati taas uutta pohdintaa.

 Joskus kauan sitten ensimmäisen pitkän laiturin rakennusvaiheessa ei ollut vielä muovisia ponttooneita ja siksi laiturin päähän rakennettiin suuri kiviarkku, jonka päälle laiturin pää sidottiin. Nyt nuo kivet olisivat saaneet olla muualla. Uusi laituri piti rakentaa niin pitkäksi, että tuo vanha kiviarkku peittyisi sen alle. Rannan pitää olla turvallinen.

Laiturin reunoihin ruuvattavien renkaiden ja rautatankojen avulla jumottiin laituri sitten pohjaan kiinni. Pohjaan upotettavat rautatangot saivat olla monta metriä pitkiä, sen verran Pirttilahden pohjaan oli kertynyt vuosien saatossa mutaa.

Ruokahuollon lomassa saattoi uittaa koiria ja vaihtaa kuulumisia. Samalla kun laituri valmistui siivottiin myös piha, ulkotilat, kota ja käymälät kesää varten. Suositulle nuotiopaikalle ei uskaltanut nuotiota sytyttää rutikuivan ympäristön vuoksi. Paras paistatella vain päivää.

Viimein laituri oli valmis ja siirretty omalle paikalleen vanhan laiturin kohdalle. Tolpat lyötiin pohjaan tueksi ja laituri kiinnitettiin rantaan. Nyt kelpaa mennä uimaan uutta laituria pitkin. Kun vielä vanha laituri kiinnitettiin veneitä varten rannan suuntaisesti uuden kylkeen, oli talkooprojekti siltä osin valmis. Talkoolaiset saattoivat hyvillä mielin kokoontua uudelle laiturille yhteiskuvaan.

Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin toivottaa laiturille pitkää ikää ja paljon käyttäjiä. Jos kesä jatkuu tällaisena kuin tämä toukokuu, niin voin veikata, että uimareita riittää. Venelaituriin voi kiinnittää niin soutu- kuin moottoriveneenkin siksi aikaa että käy maissa paistamassa makkarat tai kotakahviossa kahvilla. Näin Padankoskella on paitsi komea uimalaituri niin myös upea vierasvenesatama.

Teksti Tuomo Kuitunen, kuvat Tuomo ja Maija Kuitunen