Tämän kesän kylämatka suuntautui Lammille. Matkaan lähti 19 kyläläistä lauantaina 29. lokakuuta klo 8.30. Matka kylältä Lammille kulki reittiä Padankoski, Auttoinen, Evo, Sankola, Lammi. Simo käänteli tottuneesti Luopioisten Linjan pikkubussia koukeroisilla ja kuoppaisilla teillä. Kirsi toimi kartanlukijana ja opasti retkeläisiä tutustumispaikoissa.
Ensimmäinen pysähdys oli Porkkalan kartanon puutarhassa. Olimme varanneet sieltä opastetun kierroksen ja kakkukahvit. Upea, väreittäin rakennettu puutarha loisti jo syksyn väreissä: oli keltaista kulmaa, punaista ja moniväristä aluetta. Kasvit olivat monille tuttuja puutarhakasveja, mutta joukossa oli myös tuiki tuntemattomia lajeja, joita ihmeteltiin. Maisteltiin keltaisia luumuja, päärynöitä ja Japanissa kasvavia mansikkavadelmia. Ihailtiin kukkien loistoa ja kuultiin tarinaa kartanon historiasta.
Sinne puutarhaan solahti kuin viidakkoon keltaisten nauhusten, punaisten punahattujen ja lukemattomien syyleimulajikkeiden väliin. Puiston suuret puut varjostivat sopivasti, kasteluletkut huolehtivat sopivasta kosteudesta ja ahkerat kädet olivat huolehtineet rikkaruohoista. Tänne on tultava uudelleen oikein ajan kanssa ja katseltava joka kasvi tarkkaan. Upea paikka.
Puistokierroksen jälkeen kahvi ja britakakku maistuivat kartanon alakerroksen kahvilassa. Samalla näimme huonekasvien loistoa ja kartanoidylliä 1800-luvun tyyliin. Huonekalut kertoivat omaa tarinaansa, oli Jyväskylän seminaarissa talon emännän äidin näytetyönä tekemä kaappikello ja vuoden 1918 sodan melskeestä painonsa vuoksi pelastunut kaappi, yläkerrassa hyllyt ja seinänvieret puhkesivat jouluksi joulusalin loisteessa.
Sitten matka jatkui Lammin kirkolle ohi Mainiemen koulutuskeskuksen, Vanhakartanon ja Untulanharjun. Pysähdyimme vanhan keskiaikaisen kivikirkon parkkialueelle, jossa seurakuntapastori Minna otti meidät lämpimästi vastaan. Hän kertoi meille vanhan kivikirkon tarinan, 1918 sen tuhonneen tulipalon ja nopean uudelleenrakentamisen tunnelmat. Nykyisellään kirkko on upea nähtävyys maalauksineen ja rekenteineen.
Kirkon hartaassa tunnelmassa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta matka jatkui kohti uusia elämyksiä. Luvut urkuparven kaiteessa kertovat lyhyesti kirkon vaiheet. 1444 se rakennettiin harmaista kivistä ja 1922 se otettiin käyttöön tulipalon jälkeen kunnostettuna nykymuotoisena holvikirkkona upeine koristemaalauksineen.
Kirkolta parin sadan metrin päässä on sahti-ja pellavamuseo. Se oli seuraava tutustumispaikka. Pitäjillä on omat erikoisuutensa, Lammia pidetään juuri sahti- ja pellevapitäjänä, markkinoineen. Pätevän oppaan johdolla saimme selvityksen monelle kyläläiselle tutusta sahdinvalmistuksesta ja sen historiasta, myös pellavan kasvatuksen ja pellavakankaan valmistuksen monet vaiheet ja niihin käytetyt välineet tulivat tutuiksi.
Lopuksi piipahdimme vielä ajokalustomuseossa katsomassa entisajan menopelejä. Alfred Kordelinin vaunut olivat taas surullinen viite vuoden 1918 sotaan. Tämä Mommilan kartanon omistaja, kauppias ja kulttuurin mesenaatti sai niissä surmansa venäläisten kädestä sodan melskeissä. Monenlaisilla kärryillä ja reillä on ennen vanhaan kuljettu hevosvetoisesti.
Niin sitten jäi Lammi taakse ja astuimme historiasta nykyaikaan. Ruokailu oli retkellä sovittu Tuulosen kauppakeskukseen. Siellä jäi aikaa myös ostoksiin ja päivän annin sulatteluun. Matka maisematietä Kuohijärven rantaa pitkin sujui joutuisasti niin, että pysyimme hyvin aikataulussa. Retki jätti paljon ajateltavaa tuleville päiville ja myös ajatuksen seuraavan retken kohteesta ensi kesänä. Ehdotuksia otetaan vastaan syyskuun 18 päivänä yhdistyksen syyskokouksessa. Tulkaa kaikki mukaan!
Tarhajuoru
Kiitokset kaikille mukana olleille hienosta retkestä. Erityiskiitos Kirsille, joka suunnitteli retken ja Simolle, joka turvallisesti kuljetti meidät kohteesta toiseen!
Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen
