lauantai 29. elokuuta 2026

Kyläretki Lammille

 


Tämän kesän kylämatka suuntautui Lammille. Matkaan lähti 19 kyläläistä lauantaina 29. lokakuuta klo 8.30. Matka kylältä Lammille kulki reittiä Padankoski, Auttoinen, Evo, Sankola, Lammi. Simo käänteli tottuneesti Luopioisten Linjan pikkubussia koukeroisilla ja kuoppaisilla teillä. Kirsi toimi kartanlukijana ja opasti retkeläisiä tutustumispaikoissa. 


Ensimmäinen pysähdys oli Porkkalan kartanon puutarhassa. Olimme varanneet sieltä opastetun kierroksen ja kakkukahvit. Upea, väreittäin rakennettu puutarha loisti jo syksyn väreissä: oli keltaista kulmaa, punaista ja moniväristä aluetta. Kasvit olivat monille tuttuja puutarhakasveja, mutta joukossa oli myös tuiki tuntemattomia lajeja, joita ihmeteltiin. Maisteltiin keltaisia luumuja, päärynöitä ja Japanissa kasvavia mansikkavadelmia. Ihailtiin kukkien loistoa ja kuultiin tarinaa kartanon historiasta. 


Sinne puutarhaan solahti kuin viidakkoon keltaisten nauhusten, punaisten punahattujen ja lukemattomien syyleimulajikkeiden väliin. Puiston suuret puut varjostivat sopivasti, kasteluletkut huolehtivat sopivasta kosteudesta ja ahkerat kädet olivat huolehtineet rikkaruohoista. Tänne on tultava uudelleen oikein ajan kanssa ja katseltava joka kasvi tarkkaan. Upea paikka.


Puistokierroksen jälkeen kahvi ja britakakku maistuivat kartanon alakerroksen kahvilassa. Samalla näimme huonekasvien loistoa ja kartanoidylliä 1800-luvun tyyliin. Huonekalut kertoivat omaa tarinaansa, oli Jyväskylän seminaarissa talon emännän äidin näytetyönä tekemä kaappikello ja vuoden 1918 sodan melskeestä painonsa vuoksi pelastunut kaappi, yläkerrassa hyllyt ja seinänvieret puhkesivat jouluksi joulusalin loisteessa.

                                



Sitten matka jatkui Lammin kirkolle ohi Mainiemen koulutuskeskuksen, Vanhakartanon ja Untulanharjun. Pysähdyimme vanhan keskiaikaisen kivikirkon parkkialueelle, jossa seurakuntapastori Minna otti meidät lämpimästi vastaan. Hän kertoi meille vanhan kivikirkon tarinan, 1918 sen tuhonneen tulipalon ja nopean uudelleenrakentamisen tunnelmat. Nykyisellään kirkko on upea nähtävyys maalauksineen ja rekenteineen. 


Kirkon hartaassa tunnelmassa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta matka jatkui kohti uusia elämyksiä. Luvut urkuparven kaiteessa kertovat lyhyesti kirkon vaiheet. 1444 se rakennettiin harmaista kivistä ja 1922 se otettiin käyttöön tulipalon jälkeen kunnostettuna nykymuotoisena holvikirkkona upeine koristemaalauksineen.

Kirkolta parin sadan metrin päässä on sahti-ja pellavamuseo. Se oli seuraava tutustumispaikka. Pitäjillä on omat erikoisuutensa, Lammia pidetään juuri sahti- ja pellevapitäjänä, markkinoineen. Pätevän oppaan johdolla saimme selvityksen monelle kyläläiselle tutusta sahdinvalmistuksesta ja sen historiasta, myös pellavan kasvatuksen ja pellavakankaan valmistuksen monet vaiheet ja niihin käytetyt välineet tulivat tutuiksi. 


Lopuksi piipahdimme vielä ajokalustomuseossa katsomassa entisajan menopelejä. Alfred Kordelinin vaunut olivat taas surullinen viite vuoden 1918 sotaan. Tämä Mommilan kartanon omistaja, kauppias ja kulttuurin mesenaatti sai niissä surmansa venäläisten kädestä sodan melskeissä. Monenlaisilla kärryillä ja reillä on ennen vanhaan kuljettu hevosvetoisesti.



Niin sitten jäi Lammi taakse ja astuimme historiasta nykyaikaan. Ruokailu oli retkellä sovittu Tuulosen kauppakeskukseen. Siellä jäi aikaa myös ostoksiin ja päivän annin sulatteluun. Matka maisematietä Kuohijärven rantaa pitkin sujui joutuisasti niin, että pysyimme hyvin aikataulussa. Retki jätti paljon ajateltavaa tuleville päiville ja myös ajatuksen seuraavan retken kohteesta ensi kesänä. Ehdotuksia otetaan vastaan syyskuun 18 päivänä yhdistyksen syyskokouksessa. Tulkaa kaikki mukaan!

Tarhajuoru

Kiitokset kaikille mukana olleille hienosta retkestä. Erityiskiitos Kirsille, joka suunnitteli retken ja Simolle, joka turvallisesti kuljetti meidät kohteesta toiseen!

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen




perjantai 28. elokuuta 2026

Niittotalkoot

Taas puhdistettiin Pirttilahtea keräämällä traktorikuormittain vesikasvillisuutta ja raventeita pois järvestä. Toistakymmentä kyläläistä toi rantaan venelasteja Esan leikatessa lisää kuljetettavaa.

                     


Koko lauantaipäivä siinä meni, mutta hyvää jälkeä saatiin aikaan. Taas on veneellä helpompi liikkua lahdella, kun airot eivät tartu kiinni kasveihin. 

                    


Välillä paistettiin makkaraa ja tarinoitiin, muisteltiin menneitä ja pidettiin huumoria yllä. Sitten jaksoi taas hakea kuorman rantaan.



Nyt lahtea on niitetty vuosittain ainakin kymmenen vuotta, mutta aina vaan töitä riittää. Kerran jätettiin väliin ja seuraavana vuonna oli kaksinkertainen urakka edessä. Ensi vuonna uudelleen.

Kuvat Maija teksti Tuomo

maanantai 10. elokuuta 2026

Niittotalkoot ja Kyläretki

 


Kesän niittotalkoot Pirttilahdella on lauantaina 15.8. klo 9.00. Ota mukaan reipasta mieltä, talkoohenkeä, sopivat vaatteet ja vene, joka ei ole kuitenkaan välttämätön. Tänä vuonna tarkoitus on kerätä kasvillisuus veneisiin ja vetää vene sen jälkeen moottorilla rantaan. Enää ei tarvitse soutaa täyttä venettä nostopaikalle. Se helpottaa. Veneessä on kuitenkin hyvä olla kaksi nostamisen helpottamiseksi. Kahvia ja virvokkeita tarjolla!

TERVETULOA MUKAAN!

Viime vuonna Padasjoella!

Kyläretki Lammille tehdään lauantaina 29.8. klo 8.30 - 17.00. Lähtö kylän keskustasta. Mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä 20 ensimmäistä eli sen verran kun pikkubussiin mahtuu. Tutustumme Porkkalan kartanoon, kirkkoon ja museoon. Paluu Tuulosen kautta, jossa ruokailu ja mahdollisuus ostoksiin sekä voi tutustua myös Hanssin Jukkaan. Yhdistys maksaa matkat ja kahvit Porkkalassa, ruokailu on omakustanteinen. Ilmoittautuminen minulle 22.8. mennessä WA:n kautta tai tekstiviestillä 040 7017412. 😀🙋‍♂️

Tervetuloa mukaan!

maanantai 13. heinäkuuta 2026

Hermanninpäivä


Kylän perinteistä keskikesän juhlaa, Hermanninpäivää, juhlittiin eilen 12. 7. jälleen kerran. Nykyään juhla on joka toinen vuosi ja se kokoaa ihmisiä kylältä ja sen ulkopuolelta tapaamaan toisiaan, juttelemaan, nauttimaan kesästä ja osallistumaan. Tällä kertaa paikalla oli kaikkiaan hieman alle 70 henkeä. 


Ukkoskuurot uhkailivat iltapäivällä vähän joka suunnalta, mutta kuin taikaiskusta kello 18 sade lakkasi, ukkonen vetäytyi juhlapaikan yltä ja saimme kauniin, leppeän sään nauttia yhdessäolosta. Ohjelmassa oli tällä kertaa perinteisesti Hermannin nimeäminen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Tämän kunnian sai osakseen Maire Seppälä. Hän on ollut mukana kylätoiminnassa 1980-luvulta saakka eli koko perinteen ajan, näytellyt kylän esityksissä, kantanut vastuuta torjoitusta, arpajaisista ja monesta muuta käytännön jutusta, jotta tilaisuudet on saatu vietyä läpi. Viime vuosina hän on myös vetänyt kesäaikaan parin viikon välein kutomapiiriä. Se on ollut monelle paikka jutella ja tutustua niin kyläläisiin kuin myös kausiasukkaisiin. Hermanni kruunattiin Terhi Isosuon kukkaseppeleellä, jonka Mairen kutreille laski kaksi edellistä vuotta Hermannin arvoa kantanut Marja-Leena Ruuhi. Kunniakirjan ojensi Kirsi Saarinen.

Musiikista juhlassa vastasi Emilia Aarnio. Hän lauloi paitsi vanhoja tuttuja 1960-luvun kappaleita, niin myös omia säveltämiään lauluja kertoen aina välissä hauskasti niiden synnystä ja taustasta. Kokonaisuudesta muodostui hieno konsertti suviseen iltaan. Kiitos hänelle. Setä Hermannin valssikin sujui tyylikkäästi.

Ohjelmaan kuului tietenkin myös tietokilpailu, arvontaa ja arvailuja. Maija Kuitunen kyseli visaisia kysymyksiä Eino Leinosta ja hänen toimistaan Kukkialla. Hyvin tuntui yleisöllä olevan tämä puoli hallinnassa. Useampi sai kymmenestä kysymyksestä ainakin yhdeksän oikein. Kaikki palkittiin hyvästä yrittämisestä lehmäkaramellilla, niin että siitä jäisi jokaiselle hyvä mieli.


Kirsi oli pyytänyt juhlaan myös Pälkäneen uuden kunnajohtajan Tatu Ujulan. Niinpä hän ilmestyi yleisön joukkoon ja sai heti mahdollisuuden pitää pienen puheen juhlavieraille. Hyvin hän oli kylätietonsa etsinyt ja kertoili kaikkea, mitä kylästämme oli löytänyt. Taisi joillekin siinä olla uuttakin kuultavaa. Mukava, kun hän oli paikalla ja näin esittäytyi kunnan eteläisimmän kylän asukkaille. On tärkeää, että kunnan päättäjät tutustuvat kunnan eri osiin ja niiden asukkaisiin.


Mitään ei synny itsestään. Juhlan järjestämiseen tarvittiin suuri joukko vapaaehtoisia, jotka suunnittelivat ohjelman, valmistelivat juhlapaikan, palvelivat juhlassa ja toimivat pyyteettömästi kaikkien meidän hyväksi. Kiitos heille kaikille: niille talkoolaisille, jotka pystyttivät telttakatoksen ja taas purkivat sen pois juhlan jälkeen, niille, jotka leipoivat tarjottavat, keittivät kahvin ja grillasivat herkulliset makkarat, niille, jotka myivät arpoja, keräsivät palkinnot ja kiikuttivat ne voittajille. Kaikkien käsiä ja jalkoja tarvittiin, että juhla sujuisi onnistuneesti. Kiitos ohjelman suorittajille ja ennen kaikkea kiitos yleisölle, niille, jotka juhlasta toiseen saapuvat paikalle tuomaan hyvää mieltä ja muistoja.



lauantai 11. heinäkuuta 2026

Viikon tapahtumia

 

Keskiviikkona vietimme perinteistä kyläkirkkotapahtumaa Kodalla. Janne Vesto ja Heidi Heikkala tulivat sitä toimittamaan. Kyläläisiä oli paikalla kymmenkunta henkeä. Tunnelma oli lämmin ja osanottajien vähyydestä huolimatta palvelus saatiin toimitettua ja kesäinen hetki antoi taas voimia eteenpäin.



Torstaina jatkettiin tapahtumia kunnostamalla Ruuttakoppia. Nelisin nostimme vanhan lattian ylös ja asensimme lattiaruoteiden päälle aluskatteen. Sitten ruuvattiin lattia uudelleen paikoilleen. Näin estetään pölyn ja pikkueläinten pääsy sisälle. Samalla taas kerran suoristettiin vähän perustuksia. Savimaa antaa periksi ja rakennus liikkuu. Nyt lattia on suora ja tiivis, kun rautakangen kanssa väänsimme lankut paikoilleen. Samalla koko lattiasta tuli tukevampi. Siellä voisi vaikka tanssit järjestää. 


Vielä jäi remontoitavaa seuraavaksikin kerraksi. Katon ja seinä väliin on laiterttava listat, jotta pölyreijät tulee tukittua sieltäkin, harjalta on hävitettävä muurahaispesä ja katolle laitettava Kodalta aurinkopaneelit ensi kesän näyttelyä varten. Kaikkea on tehtävää. Se vaan surettaa, kun tekijöitä on niin kovin vähän. Onneksi nytkin oli pätevää porukkaa ja saatiin suunniteltu työ juohevasti tehtyä. 

Kiitos kaikille talkoolaisille!

Jotta viikko ei jäisi ihan vajaaksi, niin tänään talkoiltiin rannassa ja pystytettiin telttakatos huomisia juhlia varten. Varastosta kannettiin tuoleja ja penkkejä katokseen, pyyhittiin pölyjä ja suunniteltiin tapahtumapaikkoja. Kaikki alkaa olla nyt valmiina huomista varten.

Ei muuta kuin paljon osanottajia Hermanninpäivän juhlaan klo 18. Tulkaa kaikki, kunnanjohtajakin tulee!

Tervetuloa!




sunnuntai 28. kesäkuuta 2026

Kukkia-pyöräily

 

Tänään sunnuntaina 28.6. kierrettiin taas Kukkiaa, nyt pyörillä. Kotakahvio oli auki matkaajien taukopaikkana. 

Kauniissa aamupäivän säässä kodalla poikkesi pyöräilijöita ruuhkaksi asti. Ensimmäiset saapuivat jo puoli kahdeksan aikaan. Kaikkiaan kiertäjiä nautti kahvista ja virvokkeita puolisen sataa kuntoilijaa.

Iltapäivällä sadekuurot kastelivat maan ja matkaajat, joten tahti vähitellen hiljeni. Silloin kyläläiset ja lomalaiset täyttivät kahvikatoksen  perinteiseen tapaan vaihtamaan kuulumisia ja ottamaan kesän vastaan.

Pyöräily on perinteinen kesätapahtuma, jota nykyään    ylläpitävät Luopioisten ja Padankosken kyläyhdistykset. Vuoden päästä taas uudelleen.

Kuvat Kirsi Saarinen         Teksti Tuomo Kuitunen





torstai 25. kesäkuuta 2026

Vilerailu

 


Saimme eilen kylälle vieraita, kun Pälkäneen kunnan matkailutiimi halusi tutustua näyttelytilaamme. Otimme, Kirsi ja minä, heidät vastaan Ruuttakopilla, jossa kylän näyttelyt on pidetty kolmena kesänä. Tänä kesänähän näyttelyä ei ole, kun kunnostamme Ruuttakopin sisätilat paremmin vastaamaan korkeatasoisia näyttelyitämme. Delekaatioon kuuluivat elinvoimajohtaja Sirkku Mäkelä, markkinointi- ja viestintäkoordinaattori Johanna Liukko sekä kulttuurisuunnittelija Marketta Pyysalo. He olivat tyytyväisiä  esittelemäämme näyttelykonseptiin, kyläläisiltä kyläläisille, ja pitivät jatkosuunnitelmia hyvinä. Samalla saimme kertoa heille kesämme ohjelmasta ja muutenkin kylän kuulumisista. Tällaisia vierailuja saisi olla enemmänkin.

Teksti ja kuva Tuomo Kuitunen