Kyläyhdistyksen toinen näyttely järjestettiin Ruuttakopilla kesällä 2024. Aiheeksi hallitus oli sopinut Padankosken taiteilijat. Tarkoitus oli kerätä yhteen näyttelyksi padankoskelaisten tekemiä kädentöitä: maalauksia, veistoksia, valokuvia, kudonnaisia, käsitöitä. Näyttelyn valmistelutoimikuntaan valittiin Terhi Isosuo, Maija Kuitunen ja Anne Mäkelä. Näyttelyn tulisi olla valmiina kesäkuun loppuun mennessä ja se olisi auki heinäkuun ajan sunnuntaisin Kotakahvion aukioloaikoina. Näin myös toimittiin. Näyttelyesineet koottiin näyttelyksi kesäkuun viimeisellä viikolla. Näyttely purettiin viimeisenä aukiolopäivänä 27.7. ja teosten omistajat hakivat omansa pois Ruuttakopilta. Näyttelyssä kävi vieraskirjan mukaan viitenä sunnuntaina yhteensä 92 katsojaa, joista tosin muutamat kävivät näyttelyssä useita kertoja. Virallisten aukioloaikojen lisäksi näyttelyä esiteltiin muutaman kerran myös yksityisesti.
Taitelijat:
Kari Haapanen, neljä suurehkoa öljyvärityötä
Terhi Isosuo, neljä öljyvärityötä
Taimi Isosuo, villakudonnaisia
Maija Kuitunen, akvarelli- ja akryylitöitä, kukkia ja lapsia
Heikki Inki, pieniä puurakennelmia, pelejä, kulkuneuvoja
Tuomo Kuitunen, puuesineitä, katajatyö, kukkavalokuvia
Maire Seppälä, kudonnaisia, tumppuja, koristeliinoja
Oiva Järvinen, kuparipakotustyö Kyntömies
Tauno Nurmio, Leijona, sota-ajan puhdetyö
Tässä nurkkauksessa ovat Terhin maalaukset ja hänen äitinsä neulomat koristeelliset tumput sekä Karin maalaus Lapin kalastaja. Jokaisella taululla on tarinansa. Terhin maalaama lehmä on Savosta, josta hänen äitinsä oli kotoisin. Lehmä on sen alueen omaa itäsuomalaista karjaa.
Tässä kuvassa ovat Maijan kukka-aiheiset akryylityöt sekä Karin maalaus metsoparista, joka voisi olla vaikka padankoskelaisesta metsästä. Maijan työt on tehty veitsellä ja niissä näkyy värin paksuus, kolmiulotteisuus.
Tässä nurkassa on Karin loistava kettuemo poikineen. Kuva voisi olla Kuparikalliolta, jossa taustalla näkyy Kyläjärvi ja sen takana kylän laitaa. Oikealla on Tuomon katajareliefi Aapiakukko, opettajalle sopiva aihe. Kukko on tehty hiotuista katajanpaloista tappiliitoksilla vain liimaa käyttäen.
Tässä kuvassa on Karin maalaus maalaistalon pihalta, jossa fasaanit ruokailevat. Kuva voisi olla Padankoskelta, mutta täällä ei juurikaan fasaaneita ole näkynyt pitkiin aikoihin. Akvarellit ovat Maijan käsialaa ja kuvaavat hänen lapsenlapsiaan leikin tiimellyksessä.
Vitriineihin sijoitettiin taidekäsityöt. Heikki on taitava käsistään ja niin muodon saivat Seppälän Kalle ja Ida, Kytölän talon traktori ja monet lapsille tarkoitetut pikkupelit ja leikkikalut. Mairen käsityöt ovat huolella viimeisteltyä taidetta. Tässä koruommelta pöytäliinassa.
Luonnontaide on monesti sitä aidointa. Luonto on itse muokannut kohteen ja ihminen on vain nostanut sen esiin. Tuomon elämän liekki ja aivosieni ovat tästä esimerkkinä. Sienen lakki on osin pahnaantunut pahka ja liekki on repäisty suoraan tervaskannon kyljestä. Alla vielä kaksi Mairen pientä liinaa. Kuvat eivät anna totuutta työn kauneudesta, koska vitriinin heijastukset tekivät niihin värimuutoksia.
Kiitokset kaikille taideteoksia tuoneille ja myös teille, jotka tulitte näyttelyä katsomaan.
Ensi suvena uusin tuumin!
Tunnelmaa Ruuttakopilla, lähes tungosta.
Saimme kuulla myös taidokasta soitantaa, kun Olavi Vuorinen viihdytti meitä huuliharpulla.
Teksti Tuomo Kuitunen
Kuvat Maija ja Tuomo Kuitunen, sekä Terhi Isosuo ja Marja-Leena Ruuhi