sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Laskiainen


 Laskiainen on ennen vanhaa ollut merkittävä juhla ja tapahtuma. Tässä Hanna Hagren muistelee 80-vuotiaana laskiaisen viettoa Padankoskella. Haastattelijana toimi aikoinaan Jorma Rekunen. Muistot on litteroinut haastattelunauhalta Marja-Leena Ruuhi.

Kuvan lapset telmivät koulun pihassa. Liekö laskiainen mielessä.

Minkäslaista aikaa se oli kuulkaa tuo laskiaisen aika ennenvanhaan?

No se oli riamun aikaa se. Se oli. Sitä jäälyteltiin mäjet jo aikaa ennen, ja sitä oli pitkät tukkirejet ja mettärejet, ja siällä liukujeli aikanaiset ja siällä liukujeli... eikä sinne lapsia laskettukan, niitä olis sattunu, nyt liukujelee vaan lapset. Se oli toi Ylähäisten mäkikin, se oli laskiaissa nin täyteen. Sitä kylvöttiin päivällä, kylvöttiin päivällä, ja oli sekin. Kuma tossa Nuuttilassa olin, nin sauna pantiin lämmitä ja siinä päivällisaikana, päivällisen miähet söi nin sitte saunaan. Ja sitte kun päästiin saunasta nin sitte lopuks päivää laskiaismäkkeen, iltaan tonne kymmeneen yhteentoista saakka puhtia, pait piiat tuli huusholliinsa. Ja se oli ääntä ja hurroon huutamista! Kyllä sen tiäsi. Laskiaisaamuna sitä jo kuka virpeempi oli ylös nouseen nin nousi kello kolme ylös ja juaksi kylän läpitte ja huusi pitkiä pellavia ja hurroota ja ajeli kylässä ihmiset ylös. Se aamusta alkaen alko se laskiaisen viatto. Se oli huppainen päivä laskiainen, taisi olla vualessa kaikki ihanampi aika. Ja yks hullutus.

Miksi se niin hullutusta oli?

No on se kun sitä nyt aattelee, että on se hullutusta sillä lailla vaivata itteensä ja kiskoo suuria rekiä mäjen päälle, ja se oli nin täyteen väkkee kun tuli välliin nin että muutamat pualikualiaana, kun tönttäs johonkin nurkkaan se reki sitte siältä. Kuinka sitä hanttierata voi semmosta, suuret reet sinne kiskottiin. Ei niitä kelkat pitäny aikanaisia ihmisiä.

Mitäs siellä mäessä oikeen huudettiin?

Pitkiä pellavia! Sylkky kun mulkku, kuitu kun korento, huroo! Se oli laskiaishuuto se. Pellavat pitkiä kasvaa. Kuitu oli kun korento nin pitkä ja sylkky kun mulkku, sanottiin, emminä tiä sitte mikä (nauraa) mulkku hän oli mutta... (nauraa) 

Kommee joka tapauksessa?

Ni, kommee joka tapauksessa kun se kerran oli kun mulkku. Mutta kuitu oli kun korento. Pellavia siällä huulettiin, ei siällä mittään muuta huulettu. 

Sitä käytiin saunassakin laskiaisena?

Käytiin sitä, kaikki meni saunaan nin miähet kun naisekkin saunassa päivällä. Eihän se laskiainen ollu eikä mikkään, jonsei päivällä kylvötty! Ja siällä ei saanu puhua siällä saunassa sitte mittään kun siällä oli kylpömässä. Ei hyttöset syäny suvella sitte. Siällä täyty olla kun mykkä. Kun miähet oli saunassa nin naiset heitteli lumipallolla ovesta sissään sinne lavvoon, että olis saanu miähiltä ääntä, mutta eipäs he puhunu mittään siällä, vaikka meni lumipalloo että sihisi lavvoon. Kun koitettiin miähiä väkisi puhumaan siällä, että eles vähä kironneet olis kun lunta saivat. Mutta äläs viälä! Sitte ei pitäny hyttösten suvella syälä eikä kärpästen. 

Mitäs miehet teki sitte kun naiset oli lauteilla?

No naiset pisti oven hakkaan ettei miähet päässy. Naiset, ei mar nää naiset laskenukkan miähiä, olis miähekkin oven hakkaan pistäny nin ei sinne olis lunta lentäny yhtään.

Mikäs se oli laskiaisruokaa?

Pavut. Herneet ne oli laskiaisruakaa. Niitä oli joka paikassa, ei mittään muuta koskaan. Minun muistin ikäni ne on herneet on laskiaisruaka. Ja siansorkat. Siansorkat, kun syksyllä sikoja tapettiin, nin sorkat korvettiin ja kaapittiin ja pantiin sualaan, ja siansorkat. Sorkka miästä päällen siällä laskiaispalalla sai kalvaa niitä. Ja sitte kun ennen kävi siat mettässä, nin viälä siinä oli taikatemppu, sitte kun ne siansorkat syätiin, nin ne sian sorkkaluut, kun siinä on nin paljo luita, ne pantiin yhteen kokkoon. Kun pöytä pyhittiin ne pantiin pussiin ja ne viätiin sitte talon ulkopualelle, heitettiin talon pihapiiristä ulos, että siat pysy suvella mettässä sitte kun sorkat viätiin mettään. Se oli taikatemppu se siinä. Kun ennen kävi siat ulkona, ei niitä karsinaan suvella ruakittu sikoja, kun niitä paljo oli. Mettässä ne kävi ninkun lehmäkkin. 

Oliko ne entiset siat ihan samanmallisia kun nykyään?

No oli mutta laihoja, tottakai mikkä mettässä vaan kävi nin ne oli kun mitä ruatamoita. Sitte syksyllä ruvettiin lihottaan niitä sitte kun aiottiin lahlata. Ei ne semmosia ollu kun nyt siat, piletään karsinassa, ruakitaan piletään hyvällä alustalla. 

Jestas toi kello on paljo. Kyllä minä lählen kotio kyllä se jo piisaa.

No mikäs siellä kotona odottaa?

Siällä on töitä täytyy tehlä.

Vieläkö te töitä teette?

Ai hyvät ihmiset, siällä lalossa on mattookin pitkä muru. Ja pernamaatani kitken. Ja konttia, juuri oli kontti jäi kesken tekemätä, siällä on kontti tekkeillä.