Anne Mäkelän runoja:
Ihan parasta on istua tuvan rappusilla ja kuunnella -
ei mitään
taikka
lintujen laulua.
Maallaei mitään
taikka
lintujen laulua.
Koska ihmiselle
ei ole samantekevää
Hetkeäkään en pois antais
tästä aamupäivästä.
Näin joutsenten lentävän
kyläjärvelle.
Kurki kuulutti tulonsa.
Harakka lensi kauniisti kaarrellen.
Tämä näytelmä toi kipujen keskelle tunteen selviämisestä.
Kaikki hyvin
maalla.
Olen yhtä kuin tää maa tässä.
Tää on paljon enemmän ko vain maa, se on sukupolvi.
Olen tässä auringon noustessa ja laskiessa.
Olen tässä se mikä olen.Hiljaista on.
Terveiseni lähetän teille jotka täällä ennen kuljitte.
Te toivoitte ja teitte meille tulevaisuuden.
Meillä on sama kuu ja sama aurinko yllämme ja jalkojemme alla sama maa.
Ikävöin teitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti