Vähitellen alkoi muotoutua kullekin sopivaa toimitettavaa: uuden rakentamista, vanhan purkua, kuljetusta, ruuvaamista, tuumaamista, ruoanlaittoa, kahvinkeittoa, siivoamista. Pala palalta uutta laituria työnnettiin Pirttilahden aaltoihin ja lisättiin taas tukipuita, ponttooneita ja kansilautoja. Lopulta laituri oli yli 20 metriä pitkä.
Märkä puu painaa. Monta miestä tarvittiin siirtämään valmista laituria eteenpäin. Ponttoonit oli asennettava laiturin alle, sillä sellaista voimanpesää ei kylältä löytynyt, joka olisi nostanut valmiin laiturin niiden päälle tai painanut ponttoonin kohdalleen laiturin alle.
Hyvissä talkoissa tärkeintä ei ole työnteko vaan yhdessäolo ja hyvä ruoka. Ruoasta kiitos emännille. Kaalisoppa maistui lauantaina ja hernekeitto sunnuntaina. Ilman talkoosoppaa koko hommasta ei olisi tullut mitään. Huolto pelasi hienosti.
Ja sitten taas uurastamaan. Vanha laituri tarvitsi konevoimaa noustakseen vedestä. Ponttoonit olivat imeneet vettä sisäänsä. Lopulta osa rakennelmista jouduttiin ottamaan palasina kuivalle maalle. Huolellista ja vahvaa työtä olivat rakentajat tehneet edellisellä kerralla.
Jatkokset tehtiin huolella Esan valmistamilla rautakiinnikkeillä ja pulteilla. Siltä kohtaa laituri ei ainakaan katkea. Lauantai-iltana uusi laituri oli viittä vaille valmis, mutta vanha jökötti vielä paikoillaan. Sen siirtäminen venelaituriksi vaati taas uutta pohdintaa.
Joskus kauan sitten ensimmäisen pitkän laiturin rakennusvaiheessa ei ollut vielä muovisia ponttooneita ja siksi laiturin päähän rakennettiin suuri kiviarkku, jonka päälle laiturin pää sidottiin. Nyt nuo kivet olisivat saaneet olla muualla. Uusi laituri piti rakentaa niin pitkäksi, että tuo vanha kiviarkku peittyisi sen alle. Rannan pitää olla turvallinen.
Laiturin reunoihin ruuvattavien renkaiden ja rautatankojen avulla jumottiin laituri sitten pohjaan kiinni. Pohjaan upotettavat rautatangot saivat olla monta metriä pitkiä, sen verran Pirttilahden pohjaan oli kertynyt vuosien saatossa mutaa.
Ruokahuollon lomassa saattoi uittaa koiria ja vaihtaa kuulumisia. Samalla kun laituri valmistui siivottiin myös piha, ulkotilat, kota ja käymälät kesää varten. Suositulle nuotiopaikalle ei uskaltanut nuotiota sytyttää rutikuivan ympäristön vuoksi. Paras paistatella vain päivää.
Viimein laituri oli valmis ja siirretty omalle paikalleen vanhan laiturin kohdalle. Tolpat lyötiin pohjaan tueksi ja laituri kiinnitettiin rantaan. Nyt kelpaa mennä uimaan uutta laituria pitkin. Kun vielä vanha laituri kiinnitettiin veneitä varten rannan suuntaisesti uuden kylkeen, oli talkooprojekti siltä osin valmis. Talkoolaiset saattoivat hyvillä mielin kokoontua uudelle laiturille yhteiskuvaan.
Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin toivottaa laiturille pitkää ikää ja paljon käyttäjiä. Jos kesä jatkuu tällaisena kuin tämä toukokuu, niin voin veikata, että uimareita riittää. Venelaituriin voi kiinnittää niin soutu- kuin moottoriveneenkin siksi aikaa että käy maissa paistamassa makkarat tai kotakahviossa kahvilla. Näin Padankoskella on paitsi komea uimalaituri niin myös upea vierasvenesatama.
Teksti Tuomo Kuitunen, kuvat Tuomo ja Maija Kuitunen