Syysretki Hauholle

Kun keväällä suunniteltiin kesän ohjelmaa, päätettiin tehdä syysretki Hauholle. Ensin tietysti ajateltiin, että onko siellä tarpeeksi nähtävää tai yleensä yhtään mitään. Kuitenkin mitä lähemmäksi matka tuli, sitä enemmän tuntui, että kohde oli aivan oikea – nähtävää ja koettavaa riittäisi. Näinhän se oli, kun jälkeenpäin asiaa pohtii, kaikkea oli ylen määrin. 

Karin 17 hengen taksi tuli täyteen kylän keskustassa lauantaiaamuna klo 10. Matkaa Hauholle kertyisi n. 30 km. Simo istui ratin takana ja jakoi paikkoja. Kullekin löytyi sija, kun meitä sattui olemaan retkelle lähdössä juuri saman verran kuin autossa oli istuimia.

Ensimmäinen kohde oli Hauhon keskiaikainen harmaakivikirkko ympäristöineen. Oppaaksi olimme saaneet Irmeli Isokivijärven, joka ansiokkaasti luotsasi ryhmäämme ympäri Hauhon kaunista keskustaa. Hän kertoi paitsi Hauhon historiasta niin myös hauskoja juttuja nykyisyydestä. Kirkon seinustalla kasvoi aikoinaan suuri lehtikuusi, joka sitten vanhuuttaan kaatui vuonna 2018. Puun kanto seisoo edelleen kirkon vieressä ja sen rungosta on tehty kirkon ovelle maamme nuorin vaivaisakka, joka toivottaa ystävällisesti kirkkokansaa käymään peremmälle.

  

Jyhkeä kivikirkko valmistui uuden ajan alussa 1500-luvulla. Sen seinät on kalkittu eikä niiden alla ole maalauksia, niin kuin on lähiseutujen muissa kivikirkoissa, Hattulassa, Lammilla, Tuuloksessa. Alkujaan kirkossa oli sivuseinillä lehterit, joiden kaiteisiin maalattiin kuvia. Osa niistä on nähtävillä kirkossa, osa viereisessä Hauhon museossa. Kuvat ovat hyvin samantyyppisiä, kuin muualla seinille maalatut.

Museon näyttelyssä oli esillä vuoden 1918 taisteluiden kohteita ja tietoja. Yläkertaan oli koottu vanhoja esineitä hauholaisten elämästä vuosisatojen kuluessa. Luopioinen kuului Hauhoon aina itsenäistymiseensä saakka vuoteen 1868. Siksi olikin jo korkea aika meidän tutustua entiseen pitäjäämme. Padankosken kirkolliset asiat hoidettiin ennen Hauholla ja maalliset Tuuloksessa. Hämeenlinna oli tärkeä paikka kyläläisille ja vasta kuntaliitoksen jälkeen suunta vaihtui Pirkanmaalle, Pälkäneelle ja Tampereelle.

Ryhmäkuva retkeläisistä otettiin Hauhon museon portailla. Kaunis aurinkoinen sää suosi retkeä, vaikka pohjoinen tuuli olikin juuri tänään ajanut kesäisen lämmön etelämmäksi. Hyvä yhteishenki lämmitti ja tietenkin kohteesta toiseen siirtyminen.

Seuraava kohde olikin sitten Hauhon vanha raitti. Aikoinaan tie kulki Tampereelta kirkon ohi ja siitä harjua pitkin kohti Lahtea ja Hämeenlinnaa. Hauhon suuret talot keskittyivät kirkon läheisyyteen eli nykyisen vanhan raitin varteen. Talojen pellot olivat sitten kauempana. Vanha raitti on pyritty suojelemaan ja vanhat talot entisöimään uusiksi asunnoiksi. Monet kunnostetut, kauniit talot ovat vakinaisia asuntoja, mutta paljon niitä on myös kausiasukkaiden hallinnassa. 

Raitilla olisi ollut vaikka kuinka paljon katsottavaa, kauniisti entisöityjä taloja, vanhoja kauppoja ja käsityöläisrakennuksia. Vahan raitin kävely päättyi harjun laelle näkötornin juurelle. Sieltä avautui komea maisema yli kirkonkylän ja Hauhonselän.

Sitten olikin jo aika siirtyä ruokailemaan Vanhan raitin kievariin. Retkillä ruoka on aina tärkeää ja se antaa hyvän olon tunteen kotimatkaa varten. Ruokailun jälkeen Simo luotsasi auton tyylikkäästi takaisin kylälle, jonne saavuimme hämmästyttävän tarkasti suunniteltuna ajankohtana klo 15.00.

Kiitos oppaallemme Irmelille hienosta päivästä. Kiitos kaikille retkellä mukana olleille. Oli ilo reissata kanssanne. Ensi vuonna uudelleen, eikö niin, kunhan löydämme hyvän kohteen. Siitä voidaankin keskustella perjantaina yhdistyksen syyskokouksessa. Tulkaapa kaikki mukaan.

Teksti ja kuvat: Tuomo Kuitunen