Ukkoskuurot uhkailivat iltapäivällä vähän joka suunnalta, mutta kuin taikaiskusta kello 18 sade lakkasi, ukkonen vetäytyi juhlapaikan yltä ja saimme kauniin, leppeän sään nauttia yhdessäolosta. Ohjelmassa oli tällä kertaa perinteisesti Hermannin nimeäminen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Tämän kunnian sai osakseen Maire Seppälä. Hän on ollut mukana kylätoiminnassa 1980-luvulta saakka eli koko perinteen ajan, näytellyt kylän esityksissä, kantanut vastuuta torjoitusta, arpajaisista ja monesta muuta käytännön jutusta, jotta tilaisuudet on saatu vietyä läpi. Viime vuosina hän on myös vetänyt kesäaikaan parin viikon välein kutomapiiriä. Se on ollut monelle paikka jutella ja tutustua niin kyläläisiin kuin myös kausiasukkaisiin. Hermanni kruunattiin Terhi Isosuon kukkaseppeleellä, jonka Mairen kutreille laski kaksi edellistä vuotta Hermannin arvoa kantanut Marja-Leena Ruuhi. Kunniakirjan ojensi Kirsi Saarinen.
Musiikista juhlassa vastasi Emilia Aarnio. Hän lauloi paitsi vanhoja tuttuja 1960-luvun kappaleita, niin myös omia säveltämiään lauluja kertoen aina välissä hauskasti niiden synnystä ja taustasta. Kokonaisuudesta muodostui hieno konsertti suviseen iltaan. Kiitos hänelle. Setä Hermannin valssikin sujui tyylikkäästi.
Ohjelmaan kuului tietenkin myös tietokilpailu, arvontaa ja arvailuja. Maija Kuitunen kyseli visaisia kysymyksiä Eino Leinosta ja hänen toimistaan Kukkialla. Hyvin tuntui yleisöllä olevan tämä puoli hallinnassa. Useampi sai kymmenestä kysymyksestä ainakin yhdeksän oikein. Kaikki palkittiin hyvästä yrittämisestä lehmäkaramellilla, niin että siitä jäisi jokaiselle hyvä mieli.
Kirsi oli pyytänyt juhlaan myös Pälkäneen uuden kunnajohtajan Tatu Ujulan. Niinpä hän ilmestyi yleisön joukkoon ja sai heti mahdollisuuden pitää pienen puheen juhlavieraille. Hyvin hän oli kylätietonsa etsinyt ja kertoili kaikkea, mitä kylästämme oli löytänyt. Taisi joillekin siinä olla uuttakin kuultavaa. Mukava, kun hän oli paikalla ja näin esittäytyi kunnan eteläisimmän kylän asukkaille. On tärkeää, että kunnan päättäjät tutustuvat kunnan eri osiin ja niiden asukkaisiin.
Mitään ei synny itsestään. Juhlan järjestämiseen tarvittiin suuri joukko vapaaehtoisia, jotka suunnittelivat ohjelman, valmistelivat juhlapaikan, palvelivat juhlassa ja toimivat pyyteettömästi kaikkien meidän hyväksi. Kiitos heille kaikille: niille talkoolaisille, jotka pystyttivät telttakatoksen ja taas purkivat sen pois juhlan jälkeen, niille, jotka leipoivat tarjottavat, keittivät kahvin ja grillasivat herkulliset makkarat, niille, jotka myivät arpoja, keräsivät palkinnot ja kiikuttivat ne voittajille. Kaikkien käsiä ja jalkoja tarvittiin, että juhla sujuisi onnistuneesti. Kiitos ohjelman suorittajille ja ennen kaikkea kiitos yleisölle, niille, jotka juhlasta toiseen saapuvat paikalle tuomaan hyvää mieltä ja muistoja.
