Punamullan keittäminen

Viisi miestä urakoi Ruuttakoppin seiniin rakolistat viime lauantaina ja nyt kirjavat seinät pitäisi vielä maalata. Perinteinen punamulta lienee ainoa oikea maali tulevan museon seiniin. Niinpä siis keittämään.

Punamullan keitto on helppoa, kunhan saa hankituksi kaikki tarvittavat ainekset. Kopin seiniin ei paljon maalia mene, joten kahdenkymmenen litran annos lienee sopiva keitettäväksi. Ei ainakaan lopu kesken.

Keittämistä varten tarvitaan 100 l astia, esimerkiksi tynnyrin puolikas, puinen sekoitusmela, villaa tynnyrin ympärille tasaamaan lämpöä ja kaasupoltin. Ennen astian alle tehtiin nuotio, mutta tänä päivänä rengaspoltin on vaivattomin tapa säätää oikea lämpötila keitokselle.

Sitten vain tynnyri tiilikivien päälle ja rengaspoltin alle. Punamullan keitto voi alkaa. Aineksiksi tarvitaan seuraavaa:

• 20 litraa puhdasta vettä
• 1,5 kg hienoja ruisjauhoja
• 1 kg vihtrilliä eli rautasulfaattia
• 2 l pellavaöljyä tai vernissaa
• 4 kg punamultaa
• 0,5 l puutervaa
• 50 g suolaa tai 0,2 l formaliinia

Ensin keitetään vihtrillillä maustettu ruispuuro ja annetaan sen muhia pari tuntia miedolla lämmöllä kiehuen. Sitten keitokseen lisätään vernissa ja terva sekä punamultajauhe koko ajan sekoittaen. Tämän jälkeen keitosta kiehutetaan sekoittaen tunnin verran niin, että ainekset sekoittuvat toisiinsa ja maali muotoutuu. 

Maalin valmius voidaan tarkistaa puutikulla, joka kastetaan maaliin ja annetaan sitten kuivua. Tällöin maalin ei pitäisi enää tarttua käteen, kun tikkua pyyhitään. Maali on nyt melkein valmista. Vielä puuttuu säilöntäaine. Perinteisesti on käytetty sillin suolavettä tähän tarkoitukseen. Niinpä lorautamme vanhan sillipurkin jämät keitoksen sekaan takaamaan, että maalia voi käyttää parin seuraavan viikon ajan huoleti. Tavallinen suola käy myös tähän tarkoitukseen. Jos haluaa maalin säilyvän pidempään, on keitokseen lisättävä formaliinia, jota tarvitaan 0,5% vahvuisena 2 dl.

Nyt maali on jäähdyttyään valmista siveltäväksi seinään. Jos sää sallii niin Ruuttakoppi saa punaisen värinsä ensi viikoloppuna (1.-2.9.). Pensseli mukaan ja sivelemään. Tarkemman ajankohdan voi varmentaa minulta (040-7017412).

Teksti Tuomo Kuitunen, kuvat Maija Kuitunen

Vähitellen tulee valmista

Nyt saatiin museoon valot.

Hämmästyttävää, kuinka kaksi ikkunaa voi muuttaa tilan aivan erilaiseksi. Eilen puhkaistiin takaseinään kaksi aukkoa, joihin asennettiin kolmiruutuiset ikkunat. Lopputulos oli ainakin tekijöiden mielestä hyvä. Ikkunat ovat vanhoja niin kuin asiaan kuuluu. Ne ovat aikoinaan palvelleet Koivuniemen tilan vintin ikkunoina. Tarkkaan katsottuna ruudut ovat yhtä lukuunottamatta alkuperäisiä puhalletusta lasista valmistettuja ja sinällään jo museoon sopivia.

Ensi lauantaina 25. päivä on tarkoitus naputella seiniin rakolistat, ettei kosteus pääse suoraan sisälle. Talkoisiin voi tulla aamupäivällä. Sitten ulkopuolelta puuttuukin enää maalaus, joka sekin on tarkoitus vielä tänä vuonna saada aikaan. 

Muutama esine museoon on jo tullut, mutta lisää kaivataan. Miettikääpä, mistä raaskitte luopua ja luovuttaa arvoiselleen paikalle Ruuttakopin hyllylle. Jos esineelle on vielä jokin tarina, niin aina parempi. Sekin kerrotaan sitten aikanaan, kun museo avataan.

Kyläkirkossa

Sunnuntaina 22. 7. 2018 pidettiin Padankodalla perinteinen kesäillan kyläkirkko. 

Esa Vuorinen oli pystyttänyt pihaan teltan sateen varalle. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä leppeä suvisää suosi tilaisuutta.

Jo ennen tilaisuuden alkua kaikui musiikki kutsuvana ympäristöön Padankodan rannasta. Siellä soittivat kyläkirkon säestysryhmä Elias Nuuttila, basso, Arja Nuuttila, viulu, Juha Kopposela ja Janne Vesto, kitarat.

Arja Nuuttila oli huolehtinut tilaisuuden kahvituksesta, hän olikin loihtinut kyläkirkkoon oikein juhlapöydän.

Kahvituksen jälkeen alkoi Janne Veston johtama messu. Sunnuntain aihe oli mielenkiintoinen totuus ja harha. Aluksi Janne-pappi puhui navaho-intiaaneista, jotka uskoivat, että ihmisen omatunto asuu vatsassa. Navahot ajattelivat, että omatunto oli kolmionmuotoinen, ja aina kun ihminen toimi tai puhui väärin, omatunto tökkäsi vatsaa kipeästi. Jos ihminen ei näistä omantunnon pistoksista välittänyt, niin vähitellen omatunnon terävät kulmat hioutuivat sileiksi ja omatunnosta tuli  kuin pyöreä pallo, jossa ei ollut enää mitään särmää.

Vesto johdatteli kuvauksensa jälkeen kuulijoita miettimään, miten sileäksi kuluneen omatunnon saisi jälleen toimivaksi. Hän kertoi kokemuksia rippikoululeiriltä, jossa väärin toimineet nuoret olivat olleet helpottuneita, kun ikävät asiat oli avoimesti käsitelty. Siitä oli helppo jatkaa eteenpäin. 
Janne-pappi suosittelikin ongelmien rohkeaa esille ottamista, anteeksipyytämistä, - antamista ja sopimista.

Saimme kuulla kyläkirkossa paljon musiikkia. Yhdessä laulettujen virsien ja Tuli kirkkoon mies ja lapsi - laulun lisäksi saimme kuulla säestysryhmän useita esityksiä, joista mieleen jäi erityisesti  soimaan Kerro mulle jossakin on taivas. 

Varsinaisen kyläkirkon jälkeen lauloimme kesäillan innostamina vielä Kukkiavalssin.

Kyläkirkossa oli mukana parisenkymmentä osallistujaa, muutama naapurikyläläinenkin oli lähtenyt mukaan. Kaukaisin kirkkovieras taisi olla Keski-Euroopasta asti.

Teksti Maija Kuitunen, kuvat Tuomo Kuitunen

Kyläkirkko

Juuri kun olemme selvinneet Hermanninpäivistä, on edessä uusi kesäinen tapahtuma.

Ensi sunnuntaina 22. heinäkuuta klo 18.00 

on Padankodan pihamaalla seurakunnan ja kyläyhdistyksen järjestämä kyläkirkko. Seurakunnasta paikalla on Janne Vesto, joka toimittaa palveluksen. Säestyksestä huolehtivat Elias ja Arja Nuuttila sekä Juha Kopposela ja Janne Vesto.

Kyläyhdistys tarjoaa aluksi kirkkokahvit.

Tervetuloa kaikki mukaan!

Hermannina 12. heinäkuuta

Tänä kesänä saimme viettää kylän perinteistä kesäjuhlaa, Hermananinpäivää, loistavassa säässä. Aurinko pilkisteli koivujen välistä, Kukkian Pirttilahti kimalteli tyynenä ja lämpö helli meitä kaikkia. Mikä oli juhliessa.  

Yhdessä olimme juhlan valmistaneet, yhdessä sitä vietimme ja yhdessä lopulta purimme teltan ja kalusteet talteen seuraavaa kertaa varten. Paikalle oli saapunut noin sata nykyistä tai entistä kyläläistä ja lisäksi kesäasukkaita ja kauempaakin tulleita juhlijoita. Halauksia, iloisia ilmeitä, huudahduksia, rupattelua, tutut tapasivat toisiaan.

Juhlan ohjelma muodostuikin paljolti yhdessäolosta ja tuttujen tapaamisista. Lauluyhtye Soilat esitti tunteikkaita kesäiltaan sopivia lauluja, jotka Arja Nuuttila oli sovittanut. Tästä hienosta työstä hän sai yhtyeen muita jäseniltä julkisena tunnustuksena kukkaseppeleen ja lämpimät kiitokset. Onnitteluihin yhdyimme kaikki: seppele meni oikealle henkilölle. Arjalle onnittelut ja kiitokset vielä tätäkin kautta.

Hermannin nimeäminen ja seppelöiminen seuraavaan juhlaan saakka on perinteisesti juhlan yksi kohokohta. Kyläyhdistyksen hallitus oli tällä kertaa valinnut Hermanniksi Esko Järvenojan. Hän on viime vuosina työskennellyt aktiivisesti yhdistyksen talkoissa ja toiminut vuosia yhdistyksen toiminnan tarkastajana. Onnittelut ja kiitokset hänelle!

Omassa puheenvuorossani kerroin kyläyhdistyksen toiminnasta, talkoista ja suunnitelmista. Kylän laituri on kunnostettu, ranta odottaa vielä parannustaan, Ruuttakoppi on vähitellen muodostumassa kylän museoksi. Niinpä kannustinkin kuulijoita aktiivisesti seuraamaan tätä blogia ja ottamaan yhteyttä vanhojen esineiden ja niiden tarinoiden puitteissa yhdistyksen toimijoihin esim. sähköpostilla (padankoski@gmail.com).

Esillä oli myös Kukkian kylät hanke. Tässähän on kyse pienten kylien toiminnan tukemisesta ja esillenostamisesta. Hanke on saanut positiivista palautetta valtakunnan päättäjienkin taholta ja toteutuessaan siitä voisi olla meidänkin kylälle todellista hyötyä. Toimi-projekti antaa varmaan kuulua itsestään jatkossa ja kyläyhdistyksen hallitus ottaa sen huomioon suunnitellessaan tulevaa toimintaansa.

Hyviin kesäjuhliin kuuluvat myös pienet leikkimieliset kilpailut. Esa Vuorinen oli laatinut Padankoski-aiheiset kysymykset kilpailuun, jonka Maija Kuitunen junaili. Kolmihenkiset joukkueet etsivät päät yhdessä vastauksia visaisiin kysymyksiin. Samalla he niin kuin yleisökin oppivat uutta kylästämme. Kysymykset löytyvät täältä ja niinpä jokainen teistä voi rauhassa testata Padankoski-tietouttaan. Voittajajoukkue sai palkinnoksi lautasellisen herkullisia räiskäleitä marjahillon kera.

Juhlassa saimme me muutkin nauttia herkullisista lätyistä  ja grillimakkkaroista. Arpajaisiin oli tullut runsaasti palkintoja, joista kiitos niiden toimittajille. Kiitos myös talkoolaisille ja kaikille mukanaolleille. Juhlasta välittyi lämmin, välitön tunnelma.

Toimiessamme yhdessä me olemme kylän voimavara ja pitämällä kylää esillä turvaamme sen näkyvyyden ja olemassaolon tästä eteenpäinkin.

Visan oikeat vastaukset:    1. B      2. A      3. C      4. C      5. A      6. D       7. C      8. C

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Hermanninpäivä

Padankosken kylän juhla lähestyy

Hermanninpäivää vietetään Padankodalla 12.7. klo 18.00

Ohjelmassa on kyläyhdistyksen tarjoamat pullakahvit

Lauluyhtye Soilat esiintyy 

Puhetta ja kilpailuja

Puffetti

Arpajaiset

Makkaraa ja lättyjä

Paljon mukavia nykyisiä ja entisiä kyläläisiä, kesävieraita

ja kauempaakin tulleita.

Tule tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin!

Tervetuloa!

Padankosken kyläyhdistys r.y.

Juhla ja juhannus

Kyläyhdistyksen puolesta kaikille kyläläisille, kesäasukkaille ja kylän ystäville

Kaunista ja rauhallista juhannusta!

Kotakahvio ei ole auki juhannuksena, mutta jälleen seuraavana sunnuntaina 1.7. on mahdollisuus tavata tuttuja kahvikupin ääressä klo 12 - 16.

Perjantaina 29. 6. klo 18.00 kokoonnumme Padankodalle suunnittelemaan Hermanninpäiviä. Niitä vietämme 12.7. ja toivomme runsasta osanottoa niin suunnitteluun kuin itse juhlapäiväänkin. 

Tervetuloa!