Valmista tuli – jatkoa seuraa

Elo-syyskuussa useaan otteeseen ryhdistimme ja kunnostimme vanhaa Ruuttakoppia. Tämä 1900-luvun alkupuoleta peräisin oleva rakennus oli jäänyt käyttämättä, kun kylän VPK-toiminta loppui. Tulipalojen sammutusyksiköt keskitettiin tietyille paikkakunnille eikä pienten asukasluvultaan vähäisten kylien toimintaa enää tarvittu. Pöytäkirjat kertovat, että Padankosken VPK lopetti toimintansa 1950-luvulla. Siitä lähtien VPK:n kalustovaja eli Ruuttakoppi on seissyt käyttämättömänä Rontikontien alkupäässä.

Nyt rakennusta on ulkoapäin suoristettu, kunnostettu ja maalattu. Punamulta siveltiin seiniin syyskuun aikana ja silloin myös kopin katolle pystytettiin viiritanko, johon Esa Vuorinen rakenteli viirin suuntanuolineen ja patasymboleineen.

Seuraavaksi rakennus pitää kunnostaa sisältä ja rakennella siitä pienimuotoinen kylämuseo. Sen olemme päättäneet toteuttaa ensi vuonna. Yksi ajatus on esitellä rakennuksessa kylän taloja valokuvan ja jonkin pienen taloon kuuluvan esineen avulla. Näin haluamme kunnioittaa menneitä sukupolvia ja heidän työtään.

Mikään ei kuitenkaan synny ilman yhteistyötä. Niinpä käännymme kylän entisten ja nykyisten asukkaiden puoleen ja pyydämme apua. Tarvitsemme jonkin kuvan talosta ja sen asukkaista viime vuosisadalta ja lyhyen selvityksen kuvan rakennuksista ja henkilöistä. Samalla jokin talon käytössä ollut pieni esine voisi päätyä museon hyllylle. Yhteistyössä kokoamme vähitellen näkyviin kylän elämän Ruuttakopin olemassaolon ajalta. Esa Vuorinen on koonnut karttakuvan kylän taloista tuolta ajalta. Sitä joudumme täydentämään niiden talojen osalta, jotka kartasta nyt vielä puuttuvat. Työ ei valmistu hetkessä vaan on prosessi, joka vähitellen saadaan valmiiksi.

Pyydänkin lähettämään sopivia kuvia ja tarinoita kylän sähköpostiin (padankoski(at)gmail.com). Ennen niiden julkaisemista annamme tietenkin lähettäjän tarkistaa vielä tietojen oikeellisuuden. Materiaalin voi toimittaa myös kyläyhdistyksen sihteerille Arja Nuuttilalle. Kuvat kopioidaan ja alkuperäiset luovutetaan myöhemmin takaisin. Aikataulullisesti tarkoitus on pitää museon avajaiset ensi kesänä.

Nyt on tämä syksy ja talvi aikaa kaivella muistoja ja albumeja. Toivottavasti saamme kattavan otoksen kylästämme! Toivon, että levitätte tietoa myös niille, jotka eivät aktiivisesti seuraa tätä sivustoa.

Tuomo Kuitunen
Kyläyhdistyksen pj.

Kirjastoauto

Kyläyhdistyksemme oli aikoinaan vaikuttamassa Padasjoen kirjastoauton pysähtymiseen kylän keskustassa. Vuosikymmenten ajan kirjastonhoitaja Iiro Nuuttila on täsmällisesti saapunut pysäkille ja ystävällisesti ohjannut asiakkaita kirjojen pariin. Autolta on saanut paitsi kirjastopalveluita, niin myös mukavaa seuraa, pieniä esityksiä ja tietoja niin kylän kuin ympäristönkin tapahtumista. Monet ovat saapuneet autolle tapaamaan muita kyläläisiä ja juttelemaan kuulumisia.

Nyt Iiro jää eläkkeelle, ansaitusti yli 40 työvuoden jälkeen. Näihin vuosiin on mahtunut niin asiakkaiden runsauden vuodet kuin vähittäinen hiipuminenkin kylien asukasmäärän laskiessa.

Pälkäneen kunnan kanta kirjastoauton jatkon kannalta on  myönteinen, mutta miten asiaan suhtautuu palvelun tarjoaja. Kyläyhdistys syyskokouksessaan otti asiaan kantaa ja päätti lähettää Padasjoen kunnalle kirjeen, jossa toivotaan hyvän palvelun jatkumista ja myönteistä kantaa siihen, että auto jatkossakin pysähtyy kylämme keskustassa.

Nyt joka tapauksessa on edessä tauko, kun kunta etsii uutta henkilöä Iiro Nuuttilan jatkajaksi. Toivottavasti sellainen löytyy ja auto nähdään taas marraskuussa kylänraitilla palveluksia tarjoamassa. Toivoa myös sopii, että kyläläiset löytävät autosta luettavaa tai katsottavaa. Runsas asiakasmäärä kertoo siitä, että auton käynti kylällä on tarpeellinen.

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Syyskokous

On aika tehdä yhteenveto kesän tapahtumista. Yhdistyksen syyskokous pidetään 

Padankodalla perjantaina 28. syyskuuta 2018 klo 18.00.

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat esityslistan mukaan. 

Kokouksen aluksi on kahvitarjoilu!

Tervetuloa!

Padankosken kyläyhdistys r.y.:n hallitus

Punamullan keittäminen

Viisi miestä urakoi Ruuttakoppin seiniin rakolistat viime lauantaina ja nyt kirjavat seinät pitäisi vielä maalata. Perinteinen punamulta lienee ainoa oikea maali tulevan museon seiniin. Niinpä siis keittämään.

Punamullan keitto on helppoa, kunhan saa hankituksi kaikki tarvittavat ainekset. Kopin seiniin ei paljon maalia mene, joten kahdenkymmenen litran annos lienee sopiva keitettäväksi. Ei ainakaan lopu kesken.

Keittämistä varten tarvitaan 100 l astia, esimerkiksi tynnyrin puolikas, puinen sekoitusmela, villaa tynnyrin ympärille tasaamaan lämpöä ja kaasupoltin. Ennen astian alle tehtiin nuotio, mutta tänä päivänä rengaspoltin on vaivattomin tapa säätää oikea lämpötila keitokselle.

Sitten vain tynnyri tiilikivien päälle ja rengaspoltin alle. Punamullan keitto voi alkaa. Aineksiksi tarvitaan seuraavaa:

• 20 litraa puhdasta vettä
• 1,5 kg hienoja ruisjauhoja
• 1 kg vihtrilliä eli rautasulfaattia
• 2 l pellavaöljyä tai vernissaa
• 4 kg punamultaa
• 0,5 l puutervaa
• 50 g suolaa tai 0,2 l formaliinia

Ensin keitetään vihtrillillä maustettu ruispuuro ja annetaan sen muhia pari tuntia miedolla lämmöllä kiehuen. Sitten keitokseen lisätään vernissa ja terva sekä punamultajauhe koko ajan sekoittaen. Tämän jälkeen keitosta kiehutetaan sekoittaen tunnin verran niin, että ainekset sekoittuvat toisiinsa ja maali muotoutuu. 

Maalin valmius voidaan tarkistaa puutikulla, joka kastetaan maaliin ja annetaan sitten kuivua. Tällöin maalin ei pitäisi enää tarttua käteen, kun tikkua pyyhitään. Maali on nyt melkein valmista. Vielä puuttuu säilöntäaine. Perinteisesti on käytetty sillin suolavettä tähän tarkoitukseen. Niinpä lorautamme vanhan sillipurkin jämät keitoksen sekaan takaamaan, että maalia voi käyttää parin seuraavan viikon ajan huoleti. Tavallinen suola käy myös tähän tarkoitukseen. Jos haluaa maalin säilyvän pidempään, on keitokseen lisättävä formaliinia, jota tarvitaan 0,5% vahvuisena 2 dl.

Nyt maali on jäähdyttyään valmista siveltäväksi seinään. Jos sää sallii niin Ruuttakoppi saa punaisen värinsä ensi viikoloppuna (1.-2.9.). Pensseli mukaan ja sivelemään. Tarkemman ajankohdan voi varmentaa minulta (040-7017412).

Teksti Tuomo Kuitunen, kuvat Maija Kuitunen

Vähitellen tulee valmista

Nyt saatiin museoon valot.

Hämmästyttävää, kuinka kaksi ikkunaa voi muuttaa tilan aivan erilaiseksi. Eilen puhkaistiin takaseinään kaksi aukkoa, joihin asennettiin kolmiruutuiset ikkunat. Lopputulos oli ainakin tekijöiden mielestä hyvä. Ikkunat ovat vanhoja niin kuin asiaan kuuluu. Ne ovat aikoinaan palvelleet Koivuniemen tilan vintin ikkunoina. Tarkkaan katsottuna ruudut ovat yhtä lukuunottamatta alkuperäisiä puhalletusta lasista valmistettuja ja sinällään jo museoon sopivia.

Ensi lauantaina 25. päivä on tarkoitus naputella seiniin rakolistat, ettei kosteus pääse suoraan sisälle. Talkoisiin voi tulla aamupäivällä. Sitten ulkopuolelta puuttuukin enää maalaus, joka sekin on tarkoitus vielä tänä vuonna saada aikaan. 

Muutama esine museoon on jo tullut, mutta lisää kaivataan. Miettikääpä, mistä raaskitte luopua ja luovuttaa arvoiselleen paikalle Ruuttakopin hyllylle. Jos esineelle on vielä jokin tarina, niin aina parempi. Sekin kerrotaan sitten aikanaan, kun museo avataan.

Kyläkirkossa

Sunnuntaina 22. 7. 2018 pidettiin Padankodalla perinteinen kesäillan kyläkirkko. 

Esa Vuorinen oli pystyttänyt pihaan teltan sateen varalle. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä leppeä suvisää suosi tilaisuutta.

Jo ennen tilaisuuden alkua kaikui musiikki kutsuvana ympäristöön Padankodan rannasta. Siellä soittivat kyläkirkon säestysryhmä Elias Nuuttila, basso, Arja Nuuttila, viulu, Juha Kopposela ja Janne Vesto, kitarat.

Arja Nuuttila oli huolehtinut tilaisuuden kahvituksesta, hän olikin loihtinut kyläkirkkoon oikein juhlapöydän.

Kahvituksen jälkeen alkoi Janne Veston johtama messu. Sunnuntain aihe oli mielenkiintoinen totuus ja harha. Aluksi Janne-pappi puhui navaho-intiaaneista, jotka uskoivat, että ihmisen omatunto asuu vatsassa. Navahot ajattelivat, että omatunto oli kolmionmuotoinen, ja aina kun ihminen toimi tai puhui väärin, omatunto tökkäsi vatsaa kipeästi. Jos ihminen ei näistä omantunnon pistoksista välittänyt, niin vähitellen omatunnon terävät kulmat hioutuivat sileiksi ja omatunnosta tuli  kuin pyöreä pallo, jossa ei ollut enää mitään särmää.

Vesto johdatteli kuvauksensa jälkeen kuulijoita miettimään, miten sileäksi kuluneen omatunnon saisi jälleen toimivaksi. Hän kertoi kokemuksia rippikoululeiriltä, jossa väärin toimineet nuoret olivat olleet helpottuneita, kun ikävät asiat oli avoimesti käsitelty. Siitä oli helppo jatkaa eteenpäin. 
Janne-pappi suosittelikin ongelmien rohkeaa esille ottamista, anteeksipyytämistä, - antamista ja sopimista.

Saimme kuulla kyläkirkossa paljon musiikkia. Yhdessä laulettujen virsien ja Tuli kirkkoon mies ja lapsi - laulun lisäksi saimme kuulla säestysryhmän useita esityksiä, joista mieleen jäi erityisesti  soimaan Kerro mulle jossakin on taivas. 

Varsinaisen kyläkirkon jälkeen lauloimme kesäillan innostamina vielä Kukkiavalssin.

Kyläkirkossa oli mukana parisenkymmentä osallistujaa, muutama naapurikyläläinenkin oli lähtenyt mukaan. Kaukaisin kirkkovieras taisi olla Keski-Euroopasta asti.

Teksti Maija Kuitunen, kuvat Tuomo Kuitunen

Kyläkirkko

Juuri kun olemme selvinneet Hermanninpäivistä, on edessä uusi kesäinen tapahtuma.

Ensi sunnuntaina 22. heinäkuuta klo 18.00 

on Padankodan pihamaalla seurakunnan ja kyläyhdistyksen järjestämä kyläkirkko. Seurakunnasta paikalla on Janne Vesto, joka toimittaa palveluksen. Säestyksestä huolehtivat Elias ja Arja Nuuttila sekä Juha Kopposela ja Janne Vesto.

Kyläyhdistys tarjoaa aluksi kirkkokahvit.

Tervetuloa kaikki mukaan!