Talkoilla syntyy

 

Räystäiden kunnostus on tarkkaa työtä, että saadaan siisti jälki.

Kesän viimeiset talkoot siirtyivät sateen vuoksi elokuulle. Kun katto ei poudalla vuoda eikä sateella sitä voi korjata, niin se on jäänyt tekemättä. Nyt oli sen asian aika. Kota on 23 vuotta vanha ja huopakatolle annetaan elinikää usein n. 25 vuotta, joten oli aika antaa sille lisäaikaa. Niinpä lahonneet kohdat uusittiin oven päältä ja räystäille asennettiin huovan alle räystäspellit, jotka suojaavat katon puurakenteita huovan hapristuessa. Sen kyllä huomasi kattoa korjatessa, että huopa oli haprasta. Ei kovinkaan paljon sitä tarvinnut vääntää, peltiä sen alle asennettaessa, kun se jo alkoi murtua. Jos sitten ensi kesänä katto maalattaisiin ja pienet raot tilkittäisiin, niin katto voisi vielä kymmenen vuotta kestää. Sitten se on kyllä jo syytä uusia.

Kodalla on ikää 23 vuotta ja nyt oli aika korjata katto

Oven päällä oleva pieni katos oli lahonnut eniten ja sen rakenteet piti uusia kokonaan. Vanhasta otettiin mitat ja kovaa kehikkoa apuna käyttäen tehtiin uusi pohja huopakattoa varten. Samalla ajateltiin helpottaa pitkien kävijöiden pääsyä kotaan. Kuinkahan moni on aikojen kuluessa kolauttanut päänsä katoksen etukarmiin? Nyt se poistettiin ja vierailijan on nöyrästi kumarruttava vasta ovesta päästäkseen ja sehän menee samalla kumarruksena kodassa olijoille. Huopaa asennettaessa huomattiin, kuinka valtavasti huovan väri on aikojen kuluessa tummunut. Kun uusi kate tuli uudesta huovasta, on se aivan eri värinen kuin alkuperäinen. No, maali peittää ensi suvena.

Kahvikatos saa väriä

Kun kerran talkoolaisia riitti, niin samalla maalattiin kahvikatoksen pylväät ruskealla puunsuojalla. Nyt ne ihmeesti ryhdistivät katosta ja sopivat hyvin kalusteiden väriin. Jospa ensi kesänä öljyttäisiin myös terassilaudat ja vedettäisiin valkoista väriä räystäslautoihin. Näin se yleensä käy. Kun jotain uudistusta tehdään, niin se poikii toisen työn ja kolmannenkin. Hyvä vaan, että kunnostetaan.

Alkaa näyttää jo hyvältä. Vielä huopa paikoilleen ja valmista tulee. Lauantaipäivä siinä kului pitkälle iltapäivään. Onneksi huolto pelasi. Kiitos Irmalle kahvituksesta ja kattauksesta. Kun aina välillä saa jotain suuhunsa, joutuu työkin paremmin. Kiitos myös innokkaille talkoolaisille. Olimme tehokkaita ja taitavia.

Kesä alkaa olla lopuillaan. Yhdistyksemme toimintakausi on jo useana vuonna keskittynyt pelkästään kesäaikaan. Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina kyläyhdistyksen hallitus kokoontuu pohtimaan paitsi mennyttä kesää niin myös tulevaa. Jos yhdistyksen jäsenillä on hyviä ideoita koskien ensi kesän toimintaa, niin niistä voisi kertoa nykyisen hallituksen jäsenille. Yhdessä sitten pohdimme, mitkä ovat toteutettavissa ensi kesänä.

Kiitos kaikille toimijoille tämän kauden aikana: kahvion pitäjille, talkoolaisille, koulunäyttelyn rakentajille, kudontakerholaisille ja muille mukana olleille. Ensi kesänä taas touhutaan ja miksei vielä tänä syksynäkin, jos jotain hyviä juttuja tulee mieleen. Ottakaa yhteyttä.  

Terv. Tuomo (yhdistyksen pj.)

Veneretket Harjuun

En tiedä kuinka yleisesti padankoskilaiset tekivät veneretkiä Harjusalmen takana olevalle hiekkarannalle, mutta minun mummullani Hanna Hagrenilla sellainen tapa oli.

Näiden kuvien takana lukee ”juhannus 1949”. Tässä Harjuun on menty ilmeisesti kolmella veneellä, jos kuva on otettu yhdestä veneestä. Etualan veneessä perää pitää mummu, ja soutaja luultavasti on mummun kasvattitytär Raili ja keskituhdolla istuu hänen sulhasensa.  Taaemmassa veneessä ovat äitini ja isäni ja luultavasti vanhemmat siskoni.

Toisessa kuvassa ollaan perillä Harjun rannalla. Meneillään on kahvin keitto ja lättyjen paisto, joku on uimassakin. Tunnelma on leppoisa ja ihana.

Mummu vei meitä lapsenlapsiaan Harjuun uimaan ainakin kerran kesässä. Tuo reilun kolmen kilometrin venematka Leppänän yli tehtiin vuotavalla puuveneellä, mummu ja me kolme serkusta. Mummu piti perää, yksi souti, yksi lippoi veneen pohjalta vettä ja yksi tähysti kokassa vedenalaisia kareja.  Enemmän tai vähemmän uimataidottomia kaikki, eikä pelastusliiveistä ollut kuultukaan. Minun hommani nuorimpana ja heiveröisimpänä oli usein tähystää kareja. Se oli pelottavaa, ja siitä on jäänyt lopunikäinen kammo syviä vesiä kohtaan. Vieläkin joskus näen painajaisia veden alla kuultavista kallioista.

Harjunsalmen läpi päästyä mentiin salmen vasemmalla puolella olevaan lahdenpohjaan, jossa oli pitkä matala hiekkaranta. Mummu teki tulet, keitteli kahvit ja laittoi makkaraa paistumaan. Me lapset kahlasimme hiekkarannassa, joka oli pitkälti niin matalaa, ettei siinä oikein pystynyt uimaan, mutta ei se meitä haitannut.

Kerran paluumatkalla nousi ukonilma, ja silloin mummukin, joka ei yleensä pelännyt mitään, taisi vähän huolestua. Selällä kävi niin kova aallokko, että jouduimme soutamaan rantoja pitkin. Siinä oli vaan se huono juttu, että rannan lähellä niitä kareja vasta olikin, ja aallokossa niitä oli vielä vaikeampi nähdä. Mutta hengissä selvittiin siitäkin.

Teksti ja kuvat: Marja-Leena Ruuhi

Soutu toistettiin reilu viikko sitten. Mukana oli kaksi venettä ja neljä retkeilijää. Enemmänkin Leppänälle olisi mahtunut, mutta tällä kertaa näin. Ehkä ajankohta oli hieman myöhäinen. Marja-Leena muisteli retkemme aikana tuota kirjopittamaansa muistoa ajalta, jolloin hän oli siskoista pienin. Kuvat on otettu ennen hänen syntymäänsä tehdyltä retkeltä. 

Päivä oli kaunis ja tuuli liplatti vettä veneen kylkiin. Nautimme retkestä ja muistoista. Eväät söimme Harjunsalmen Sarkasen puoleisella rannalla. Kiitos Esa ja Simo, kiitos Marja-Leena.

Tuomo

Veneretki Harjunsalmeen

 

Toivotaan hyvää säätä, ettei ajauduta Äijänkarille 😉.

Ensi lauantaina 12.8. on tarkoitus retkeillä yhdessä Harjunsalmeen ja takaisin mikäli sää sen sallii. Kyläyhdistyksen retki tehdään veneillä. Matkaan lähdetään kylän uimarannasta klo 10. Myös reitin varrelta voi liittyä mukaan. Veneettömät pääsevät toisten kyytiin. Otathan mukaasi omat retkieväät ja pelastusliivit. Liivejä löytyy myös lähtöpaikalta. 

Jos sattuu niin ikävästi, että ilmat heittäytyvät ikäviksi eli sataa tai myrskyää, niin emme lähde niitä uhmaamaan. Rantaudumme Kukkian puoleiselle rannalle salmen ja Kiviniemen väliselle alueelle Sarkasen maalle. Rantautumiseen on saatu lupa, mutta varoitettu alueella liikkuvista hiehoista. Tulta emme voi sinne tehdä, joten valitaan eväät sen mukaan.

Tehdään retkestä leppoisa soutelu ja yhdessäolo. Mukaan voit lähteä soutuveneellä, kanootilla sähkömoottorilla tai suppilaudalla. Retki kestää muutaman tunnin ajan. Retken mahdollisesta peruuntumisesta ilmoitetaan kylän WhatsApp-ryhmän kautta viimeistään lauantaiaamuna.

Tervetuloa mukaan!

LIsäyksiä kohtaan 7.9.10. Kivistö

 

Kivistön perhe: Ida, Martta, August ja edessä Lahja ja Aune.

Tarkennuksia ja korjauksia August Kivistön elämään: Kun Augustin vaimo Martta kuoli v. 1947, jäi August neljän lapsen kanssa asumaan Kivistöön. Hän laittoi lehteen ilmoituksen, että tarvitsee apua lastenhoidossa. Martta Sydänmetsä Lohtajalta vastasi ilmoitukseen ja saapui pian linja-autolla Padankoskelle. Nyt August tarvitsi taloon uuden huoneen. Niinpä hän vaihtoiasuntoa veljensä Joel Tammisen kanssa ja näin lastenhoitaja sai oman huoneen. Pian August ja Martta avioituivat ja koko perhe muutti Pohjanmaalle, Lohtajalle.

    

Ida Kivistö

 

Martta ja August Kivistö

  Ida ja Joel Tamminen 

  Lapset vasemmalta Helga, Toivo ja Viljo                   

Kesä on tapahtumien aikaa

 

Kyläkävelylle hieman yli viikko sitten osallistui 15 vapaa-aikaansa täällä viettävää tai kylän vakinaista asukasta. Kiersimme kylän ydinkeskustan ympäri ja katselimme paikkoja, johon ensimmäiset asukkaat 1500-luvulla savupirttinsä rakensivat. Kiersimme myös Mäkipäässä, mikä on kylän talojen vanha mäkitupalaisalue ja tutustuimme Ruuttakopissa olevaan koulunäyttelyyn. Vesisade uhkasi, muttei tullut päälle ja niin saimme kuivina siirtyä Padankodalle nauttimaan virvokkeita. Kiitos kaikille, jotka olivat mukana. Ehkäpä ensi vuonna suunnittelemme jotain muuta yhteistä kyläläisten ja lomalaisten kanssa.

Koulunäyttely on osoittautunut suosituksi. Liki sata henkeä on jo kolmena aukiolopäivänä tutustunut kylän kouluaikaan. Näyttely on auki vielä kahtena tämän heinäkuun sunnuntaina. Tulkaa ihmeessä tutustumaan, sillä näyttely puretaan elokuun alussa. Näytillä on oppikirjoja, kirjoituksia, luokkakuvia, käsitöitä, tilikirjoja, opettajan ja keittäjän päiväkirjoja ja paljon muuta mielenkiintoista. Monet kävijät ovat iloisesti yllättyneet, kun luokkakuvasta ovat löytyneet tutut kasvot. 

Eilen, sunnuntaina, oli kotakahvion lisäksi Suvi-vesiensuojelutapahtuma, jossa sai tutustua tämänhetkiseen suojelu- ja parannustoimintaan meille niin rakkaan Kukkian alueella. Illalla vielä kokoonnuttiin perinteiseen kesäkirkkoon. Janne Vesto piti saarnan rakkauden kaksoiskäskystä. Sanankuulijoita oli tällä kertaa yli kaksikymmentä. 

Suosituksi on tullut myös Maire Seppälän vetämä kudontapiiri, joka on kokoontunut kahvikatoksessa useana tiistaina. Sinne voi tulla kutimen kanssa tai ilman. Maire ilmoittaa kokoontumisista kylän WA-ryhmän kautta.

Seuraava suurempi tapahtuma onkin sitten 29.7., jolloin on tarkoitus kunnostaa talkoilla Kodan katto ja maalata kahvikatoksen pylväät. Tervetuloa mukaan.

Teksti Tuomo Kuitunen, kuva Marja-Leena Ruuhi

Koulunäyttely

 

Tänään avattiin vanhassa Ruuttakopissa kouluaiheinen näyttely. Paikalla avajaisissa oli kolmisenkymmentä henkilöä. Nostimme maljan vanhalle koululle ja uudelle näyttelylle, sen tekijöille ja suunnittelijoille. Sen jälkeen kukin sai rauhassa tutustua näyttelyesineisiin tai muistella tuttujen kanssa kouluaikaansa. 

Näyttelyssä on esineitä koko Padankosken koulun toiminta-ajalta vuodesta 1891 vuoteen 1966, jolloin koulu lakkautettiin oppilasmäärän laskettua sallitun rajan alapuolelle. Vanhimmat kirjat lasivitriinissä ovat 1890-luvulta eli siltä ajalta, kun koulu aloitti toimintansa Salimäen pirtissä. Toisella puolella tilaa on sitten rivi 1950-luvun kirjoja, jotka olivat monelle näyttelyvieraalle tuttuja. Vanhat kuvataulut ovat seinillä kertomassa opetuksen havainnollistamisesta ja pöydälle oli aseteltu sekä keittolan että luokan päiväkirjoja, joista saattaa katsoa, mitä minäkin päivänä kouluruokana oli tai mitä oli opetettu esimerkiksi talvella 1956 maantiedossa. Silloin jokainen pidetty tunti kirjattiin päiväkirjaa aiheineen.

Näyttelytilan nurkkapöydällä on kansiollinen luokkakuvia, joista voi etsiä tuttuja tai kirjata muistamiaan oppilaita. Se herätti paljon huomiota ja mielenkiintoa. Keskellä tilaa on lasivitriinissä lasten kirjoitusvihkoja, joista saattoi ihailla, kuinka kauniilla käsialalla 50-luvun lapset kirjoittivat aineensa. Nykyäänhän kouluissa ei enää opeteta kaunokirjoitusta. Silloin se oli yksi tärkeimmistä taidoista. Niin aika muuttuu. 

Myös pulpetit ovat muuttuneet. Kahdenistuttava pulpetti taitaisi olla auttamatta liian pieni nykylapsille. Tosin näyttelyyn saatu pulpetti oli tarkoitettu aivan pienimmille, monelle kuitenkin tuttu.

Näyttely on auki heinäkuun sunnuntaisin puolilta päivin neljään iltapäivällä. Silloin joku meistä on Ruuttakopilla avaamassa oven innokkaille tutkijoille ja kertomassa koulun historiasta. Tervetuloa silloin tutustumaan entisaikaan!

Näyttelyyn tutustumisen jälkeen voi käydä kahvilla Kotakahviossa tai pulahtaa vilvoittelemaan Pirttilahden raikkaaseen veteen. Siellä ne entisajan ihmisetkin kävivät uimassa.

Mennyttä ja tulevaa

 

Reilu viikko sitten retkeilimme Sarkasen harjulehdossa Kukkakävelyn merkeissä. Kokoonnuimme Kodalle ja matkasimme Sarkasen tilalle, jossa meidät otettiin lämpimästi vastaan vanhassa kunnostetussa tallissa raparpermehun ja tilan oman jäätelön kera. Kiitos talon väelle siitä. Samalla kuulimme tilan historiasta. Kävelyllä oli mukana 40 henkeä, mikä lienee pitämieni kukkakävelyiden ennätys. Hyvin kuitenkin selvisimme retkestä. Näimme valtaisia luonnonvaraisia lehmuksia ja vaahteroita, paljon lehtopensaita ja lehtojen kukkakasveja. Sää suosi retkeä ja niinpä pääsimme tyytyväisinä takaisin Kotakahviolle ansaitulle kahvihetkelle. Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuonna uudelleen uudessa paikassa.

Ensi sunnuntaina on vuorossa Kukkian pyöräily, jonka toinen tukipiste on Kodalla. Kotakahvio on auki poikkeuksellisesti 10 – 14 välisen ajan. Nyt on hyvä keli pyöräillä ja katsella kauniita maisemia ja tien varren kukkaloistoa. 

Sunnuntaina myös avataan Ruuttakopissa kylän koulunäyttely klo 12.00. Näyttelyyn on koottu kouluun liittyvää esineistöä ja muistoja. Niitä voi tuoda vielä lisää samalla, kun tulee tutustumaan näyttelyyn. Avajaisten ja tutustumisen jälkeen menemme kahville Kodalle.

Mainostanpa myös viikon päästä lauantaina 8.7. klo 14 olevaa Vapaa-ajan asukkaiden iltapäivää. Kokoonnumme kylän keskustaan linja-autopysäkin luo ja kierrämme lenkin ensin siellä ja sitten Mäkipäässä, tutustumme koulunäyttelyyn ja sen jälkeen menemme kahville Kodalle. Kävelyn aikana kerrotaan kylän taloista ja historiasta, tutustutaan paikkoihin, niin kuin täällä sanotaan. On hyvä tietää, missä lomaansa viettää. Samalla tutustumme toisiinne. Tilaisuudessa voi myös ostaa tai varata Meilän kylä-kirjan. 

Tervetuloa tilaisuuksiin ja kertokaa muillekin, niin että saamme suuren joukon liikkeelle!