Valokuvia menneiltä ajoilta

Kuvia Marja-Leena Ruuhen albumista.

Kuva Sarkasen pellolta, edessä Kalle Hakala, Lempi Lehti ja piika Irja, takana Jaakko Sarkanen ja Aimo Nurmio niittää vehnää. Kuva on otettu joskus 1950-luvun alussa. Aimo oli Sarkasissa 1950-54.

Ketä tässä mahtaa olla, ei ole varmistunut kuin yksi. Tuo äidin vieressä oleva tyttö jonka kaulalla äidin käsi on, on Helvi Tuominen, myöhemmin Hagren eli Mettänsuutarin emäntä. Kuva on otettu vuonna 1928 koska äiti on kuvan taakse kirjoittanut että Bertta 17 vuotta. Kuvassa oikealla on isäni, joka tässä on 15-vuotias. Hartioillaan oleva poika ei ole kukaan hänen veljistään, mutta voisi olla joku serkuista eli Sulosen pojista. Vasemmalla olevaa pitkää miestä Markku arveli että voisi olla Seppälän Paavo, ei ollut varma.

Tässä on samantapainen kuva äidin kavereista mutta ei ole samalla kertaa otettu koska vaaatteet on eri.

Valitettavan epätarkka kuva, olisi kiva tietää mikä on sen tarina kun taakse on kirjoitettu "muisto eräästä kesäillasta". Nähdäkseni kuva on Sikovehmaan kalliolta.

Äidin rippikoulukuva on vuodelta 1927.

Isän rippikoulukuva on vuodelta 1928.

"Padankoskelaisia". Kuvasta tunnistan mummuni Hannan toisena vasemmalla, äitini joka istuu kärryssä lapsi sylissään ja hänen takanaan on sisarensa Elma. Kärryn takana seisoo Toivo Nurmio, ja neljäs mies oikealta on ilmeisesti Nuuttilan vanha Dahlqvist. Muita en tunne. Äiti meni 16-vuotiaana rippikoulun jälkeen lapsenpiiaksi Ruljaan eli tämä ilmeisesti on vuodelta 1927-28.

 

Padankosken jatkokoululaisia. Eturivissä vasemmalta Pertti Kangas, Reijo Äyri, Aimo Nurmio, takarivissä vasemmalta Kalle Laine, opettaja ja Olavi Vuorinen. Vuotta en osaa laskea kun en  tiedä montako vuotta kansakoulu silloin kesti, mutta Aimo on syntynyt 1934. 

Nuuttilan pihassa otettu kuva vuonna 1929, kuvassa Toivo Nurmio, vanha Dahlqvist ja Eetu Kataja.

Samaa polkupyörää esiteltiin toisessakin kuvassa, edessä Eetu Kataja ja takana isäni.

Tässä on Ruljan navetan päädyssä otettu kuva. Kirkkoreessä istuvat Koivuniemen Erkki ja Aune Rulja. Mitähän tonkassa kuljetetaan?

Kuvassa on Kalle ja Aino Wuorinen vuonna 1914 sylissään Anna-Kerttu (Suvun edustajalta saatu kuva)

Lukuset

 

Sunnuntaina 22.2. vietettiin Sarkasissa Padankosken ja Kuohijoen kylien yhteiset lukuset. Paikalla olivat seurakunnasta Janne Vesto ja Heidi Heikkala. Kylistä paikalle oli saapunut yli 30 osallistujaa. Kaunis aurinkoinen sää ja pikkupakkanen houkuttivat lähtemään Sarkasen perinteiseen vanhaan saliin. 

Lukusten aiheena tänä vuonna oli Turva, josta Luopioisten oma pappi Janne Vesto alusti. Yhdessä pohdimme, mitä se turva tarkoittaa ja miten olemme sitä kokeneet. Raamatusta löytyi monta kohtaa, joissa puhuttiin turvasta. Keskustelun ja puheen väliin laulettiin virsiä Heidi-kanttori johdolla. Monessa virressä puhuttiin myös turvasta. 

Kiitos tilaisuuden järjestämisestä Sarkasen talon väelle ja Pälkäneen seurakunnalle.

Ylen Elävästä arkistosta voit katsoa millaiset olivat entisajan kinkerit Sarkasissa tämän linkin kautta.

Hyvää Uutta Vuotta

 Taas on vuosi vaihtunut. Tuntuu, että koko ajan nopeammin, kun on eläkkeellä. On siis aika tutkia mennyttä ja miettiä tulevaa. 

Yhdistys teki viime vuonna suuren investoinnin, kun Kodalle hankittiin sähköt. Saimme avustusta hankkeeseen niin Säästöpankkisäätiöltä kuin Osakaskunnaltakin, joten molemmille lämmin kiitos avustuksesta. Ilman tätä emme olisi voineet hanketta toteuttaa. Niinpä syksyllä pidimme Valon juhlan, josta yllä oleva kuva on peräisin. Samoin pitkästä aikaa laulettiin kauneimpia joululauluja Kodalla valojen loisteessa. Ehkä yhdistyksen toimintaan saadaan laajuutta tämän kautta.

Muutenkin vuosi oli toiminnallisesti rikas ja nimen omaan kesäaika. Kotakahvio oli auki ennätysmäärän ja kahvittelijoita riitti. Kukkakävelyllä oli reilusti kolmekymmentä osallistujaa, Ruuttakopin eränäyttelyssä kävi toista sataa vierailijaa, Valon juhla kokosi teltan täyteen ja pikkubussillinen retkeläisiä tutustui Padasjoen kuntaan. Kiitos kaikille toimijoille, kiitos osallistujille.

Yhdistyksen syyskokous linjasi tulevaa vuotta ja muisteli mennyttä. Hallitus pysyi ennallaan, varajäsenet vaihtuivat. Tervetuloa Simo ja Maija mukaan ja kiitos Leena ja Terhi työstänne, älkää unohtako meitä. Ensi kesän näyttelyn teemana ovat entisajan kotitalousesineet. Nyt näin talvella onkin aikaa miettiä, mitä kaikkea meiltä voisi näyttelyyn löytyä. Soittelen keväämmällä ja kyselen näyttelyesineitä. Minulle voi myös soittaa ja kertoa, mitä voisi näyttelyyn toimittaa. Näyttely on auki samoin kuin ennenkin sunnuntaisin heinä-elokuussa Kotakahvion aukioloaikoina.

Kevätkokous pidetään maalis-huhtikuun aikana ja sinne voi tulla kertomaan ideoitaan kesän ohjelmasta ja miettimään yhdessä asioita kylän parhaaksi. Tarkemman ajan ilmoitan myöhemmin.

Näin alkaa vuosi 2026 suunnittelun merkeissä. Oikein lämmintä ja riemukasta vuotta teille kaikille!

Tuomo

Rauhallista Joulua!

 Perjantaina kokoontui kylän väki Kodalle laulamaan joululauluja. Paikalla oli 16 henkeä sekä Janne-pappi ja Kaisu-kanttori. Lauloimme Kauneimmat joululaulut-vihkosen lähes kannesta kanteen, nautimme herkullista glögiä piparkakkujen ja karamellien kera. Tunnelma oli harras ja koskettava.

Kiitos Kirsille ja Esalle, Jannelle ja Kaisulle hienosta tilaisuudesta!

Rauhaisaa Joulua kaikille ja onnea vuodelle 2026!

Valon juhla

Syksy on tullut. Kesän toiminta alkaa hiipua ja valmistaudutaan ottamaan pimeät syyspäivät vastaan. Vietimme perjantaina 12.9. Valon juhlaa Kodalla. Paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä. Emme juhlineet valon vähenemistä vaan päinvastoin sen lisääntymistä. Kuten näkyy, kodan kahvikatos on saanut valoja ympärilleen, samoin sitä vastapäätä pystytetty telttakatos. Kodalle on saatu sähköt. Tämä helpottaa monella tavalla kyläyhdistyksen toimintaa. Nyt voidaan kesäisen Kotakahvion kahvit keittää paikan päällä, lämmittää piirakat ja kiehauttaa teevedet. Termospullot ja osin jo painunut kahvi voidaan unohtaa. Nyt voidaan kokoukset ja muut kokoontumiset pitää Kodassa tasaisten valojen katveessa. Kiitos valoista kuuluu avustajillemme Padankosken osakaskunnalle ja Luopioisten Säästöpankkisäätiölle, jotka avustivat hanketta sekä Esalle, joka organisoi kaiken valmiiksi ajallaan.

Juhlaan olimme kutsuneet kyläläiset, kausiasukkaat ja mökeillään vielä viihtyvät. Tarja Ali-Kipparin pitopalvelu teki meille ruoaksi paellaa, jota nautimme vihersalaatin ja juomien kera. Herkku sai suuren suosion ja useat hakivat vielä toisenkin annoksen. Suuri kiitos ruoan valmistajille. Jälkiruokana oli kahvit marjapiirakan kanssa.

Illan ohjelma muodostui tietovisasta, jossa kysymykset käsittelivät valoa ja sähköä. Hyvin olivat perusasiat kunnossa. Oikeat vastaukset tulivat kuin pyssyn suusta, tosin Padankosken tievalojen määrää jouduttiin tarkistamaan paikan päällä. Kahvihetken ratoksi soitettiin vanhoja suosikkikappaleita, jotka nostattivat tunnelmaa, samoin kuin valojen syttyminen kymmeniin led-lamppuihin ympäri katoksen. Hämärän laskeutuessa ne loivat tunnelman, jota iloinen rupattelu ja naurahdukset säestivät.

Kiitokset kaikille kesän aikana Kotakahviota pitäneille ja siellä asioineille, Ruuttakopin näyttelyä valvoneille sekä kyläyhdistyksen toimintaa tukeneille. Ensi perjantaina suunnitellaan seuraavaa kautta. Tulkaa silloin uudelleen, niin luomme ensi kesästä yhtä hienon kuin tästäkin.

Kuvat Marja-Liisa Kuitunen

Teksti Tuomo Kuitunen

 

Yhdistyksen syyskokous

Taas on aika suunnitella seuraavan vuoden toimintaa. Yhdistyksen virallinen syyskokous on 

perjantaina 19. syyskuuta 2025 klo 18 alkaen Kodalla.

Tervetuloa kaikki yhdessä tuumimaan, mitä teemme, minne suuntaamme retkemme ja miten Hermanninpäivää vietämme. Uusiakin ideoita kaivataan, samoin uutta porukkaa toimimaan yhdessä kylän hyväksi. Kokouksessa valitaan myös ensi vuodeksi puheenjohtaja ja hallitus. Näille paikoille kannattaa tulla valitsemaan toimijoita. 

Tervetuloa!

 

Kyläretki Padasjoelle

 Lauantaina 30. 8. tehtiin jo lähes perinteeksi muodostunut kyläretki eli tutustuminen naapurikuntaan, tällä kertaa Padasjokeen. Matkalle saatiin pikkubussi täyteen eli parikymmentä reissaajaa. Sateisesta säästä huolimatta tunnelma säilyi korkealla koko retken ajan. Esa oli suunnitellut ohjelman hänelle tutuille paikoille. Simo pyöritti auton rattia niin, että matka joutui turvallisesti. Kirsi oli huolehtinut ravitsemuspuolesta. Lämmin kiitos heille!

Ensin tutustuttiin Nuijasodan patsaaseen Nyystölän kylässä Verhon kartanon mailla. Totesimme, että kautta aikain ihminen on ollut raaka toista kohtaan. Pohdittiin myös Nuijasodan ja vuoden 1918 sodan yhteneväisyyksiä. Verhon kartano on tullut kylän asukkaille tutuksi historian kautta. Toivo Tulokas omisti Vähä-Knuuttilan tilan Padankosken keskustassa, mutta osti 1920-luvun puolivälissä Verhon kartanon ja myi talonsa vaimonsa veljelle Kalle Paavolalle. Kuulimme Toivo Tulokkaan sisaren tyttärenpojan Matin kuvauksen Toivo Tulokkaan elämästä Verhossa.

Verhosta siirryimme Padasjoen kotiseutumuseoon, jonka aarteita meille esitteli Padasjoki-seurasta Minna. Täältä löytyivät hyvässä järjestyksessä talojen aitoista ja varastoista kerätyt menneen ajan välineet niin kodinhoitoon kuin viljelyyn ja eränkäyntiinkin kuuluvat. Samanlaisia meilläkin oli juuri päättyneessä eränäyttelyssä. Kiitoksena esittelystä annoimme oppaalle Meilän kylä-kirjan.

Museoon johti valtaisista lehtikuusista muodostuva kuusikuja. Se vei Saksalan kartanoon. Niinpä ajoimme sinne ja saimme kuulla talon historiasta talon emännältä. Kiersimme puutarhan ja rakennukset ulkoapäin ihmetellen näiden vanhojen  tilojen pitkää historiaa ja vaikutusta maamme historiaan. Lähellä oli myös Arvid Arvidssonin syntymäkodin paikka. Hänhän sanoi 1800-luvulla kuuluisat sanat: "Emme ole ruotsalaisia, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia".

Tämän jälkeen alkoikin jo tehdä ruokaa mieli. Sitä saimme Virmailan saaressa Kellosalmella. Pitokärjessä söimme hyvällä ruokahalulla kalasoppaa ja nautimme piiraskahvit päälle. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kiitos heille.

Retkeemme sisältyi myös teollisuuskäynti. Paluumatkalla poikkesimme Padasjoen Metallin toimitiloihin Taulussa. Esa esitteli meille työpaikkansa ja me emme voineet muuta kuin ihmetellä, kuinka joku osaa tehdä tuollaista, siirrellä tonnien painoisia rautapalkkeja, porata millin osien tarkkuudella reikiä ja työstää rautakappaleet oikean muotoisiksi. Tämä oli huippukohde retkellämme.

Olimme ajaneet Padasjoen kirkolle Auttoisten kautta. Paluu kotiin tapahtui Arrakosken ja Romon kautta. Romossa tutustuimme Esa Pajulahden upeaan rakennus- ja veistoskokoelmaan Luvattu maa.

Täällä paikan isäntä esitteli alueen meille talo talolta ja yksityiskohta yksityiskohdalta. Siellä olisi aikaa voinut kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Monet oivallukset naurattivat ja työn määrä hämmästytti – kuten Covid-sisters ja Buckinghamin palatsi kuningattarineen.

     

Koko päivä tähän retkeen kului, mutta se kannatti. Paljon jäi muistiin hauskoja juttuja, keskusteluja, paikkoja ja historiallisia tapahtumia. Ensi vuonna uudelleen, kunhan löydetään taas sopiva kohde.

Kuvat ja teksti Tuomo Kuitunen