Kyläretki Padasjoelle

 Lauantaina 30. 8. tehtiin jo lähes perinteeksi muodostunut kyläretki eli tutustuminen naapurikuntaan, tällä kertaa Padasjokeen. Matkalle saatiin pikkubussi täyteen eli parikymmentä reissaajaa. Sateisesta säästä huolimatta tunnelma säilyi korkealla koko retken ajan. Esa oli suunnitellut ohjelman hänelle tutuille paikoille. Simo pyöritti auton rattia niin, että matka joutui turvallisesti. Kirsi oli huolehtinut ravitsemuspuolesta. Lämmin kiitos heille!

Ensin tutustuttiin Nuijasodan patsaaseen Nyystölän kylässä Verhon kartanon mailla. Totesimme, että kautta aikain ihminen on ollut raaka toista kohtaan. Pohdittiin myös Nuijasodan ja vuoden 1918 sodan yhteneväisyyksiä. Verhon kartano on tullut kylän asukkaille tutuksi historian kautta. Toivo Tulokas omisti Vähä-Knuuttilan tilan Padankosken keskustassa, mutta osti 1920-luvun puolivälissä Verhon kartanon ja myi talonsa vaimonsa veljelle Kalle Paavolalle. Kuulimme Toivo Tulokkaan sisaren tyttärenpojan Matin kuvauksen Toivo Tulokkaan elämästä Verhossa.

Verhosta siirryimme Padasjoen kotiseutumuseoon, jonka aarteita meille esitteli Padasjoki-seurasta Minna. Täältä löytyivät hyvässä järjestyksessä talojen aitoista ja varastoista kerätyt menneen ajan välineet niin kodinhoitoon kuin viljelyyn ja eränkäyntiinkin kuuluvat. Samanlaisia meilläkin oli juuri päättyneessä eränäyttelyssä. Kiitoksena esittelystä annoimme oppaalle Meilän kylä-kirjan.

Museoon johti valtaisista lehtikuusista muodostuva kuusikuja. Se vei Saksalan kartanoon. Niinpä ajoimme sinne ja saimme kuulla talon historiasta talon emännältä. Kiersimme puutarhan ja rakennukset ulkoapäin ihmetellen näiden vanhojen  tilojen pitkää historiaa ja vaikutusta maamme historiaan. Lähellä oli myös Arvid Arvidssonin syntymäkodin paikka. Hänhän sanoi 1800-luvulla kuuluisat sanat: "Emme ole ruotsalaisia, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia".

Tämän jälkeen alkoikin jo tehdä ruokaa mieli. Sitä saimme Virmailan saaressa Kellosalmella. Pitokärjessä söimme hyvällä ruokahalulla kalasoppaa ja nautimme piiraskahvit päälle. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kiitos heille.

Retkeemme sisältyi myös teollisuuskäynti. Paluumatkalla poikkesimme Padasjoen Metallin toimitiloihin Taulussa. Esa esitteli meille työpaikkansa ja me emme voineet muuta kuin ihmetellä, kuinka joku osaa tehdä tuollaista, siirrellä tonnien painoisia rautapalkkeja, porata millin osien tarkkuudella reikiä ja työstää rautakappaleet oikean muotoisiksi. Tämä oli huippukohde retkellämme.

Olimme ajaneet Padasjoen kirkolle Auttoisten kautta. Paluu kotiin tapahtui Arrakosken ja Romon kautta. Romossa tutustuimme Esa Pajulahden upeaan rakennus- ja veistoskokoelmaan Luvattu maa.

Täällä paikan isäntä esitteli alueen meille talo talolta ja yksityiskohta yksityiskohdalta. Siellä olisi aikaa voinut kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Monet oivallukset naurattivat ja työn määrä hämmästytti – kuten Covid-sisters ja Buckinghamin palatsi kuningattarineen.

     

Koko päivä tähän retkeen kului, mutta se kannatti. Paljon jäi muistiin hauskoja juttuja, keskusteluja, paikkoja ja historiallisia tapahtumia. Ensi vuonna uudelleen, kunhan löydetään taas sopiva kohde.

Kuvat ja teksti Tuomo Kuitunen

Eränäyttely

 

Ruttakopin kolmas näyttely oli aiheeltaan entisajan eränkäynti, metsästys ja kalastus. Tämä valittiin aiheeksi yhdistyksen syyskokouksessa 2024. Näyttelyä rakentamaan valittiin Esa Vuorinen ja Tuomo Kuitunen. Pyyntö näyttelynesineistöstä tiedostettiin kotisivun ja WA-ryhmän kautta jo talvella, jotta heti kesän alettua voitaisiin alkaa rakentaa näyttelyä. Lopulta se kuitenkin jäi kesäkuun viimeisen viikon uurastukseksi. Esineistön lainaamiseen talot suhtautuivat myönteisesti. Mukana olivat seuraavat talot: Nuuttila, Sarkanen, Suksia, Koivuniemi, Kytölä, Leppäjärvi, Salimäki, Niemelä, Kotiranta sekä Aimo Aakkula, Simo Saarinen ja Seija Tuulos.

Kalastuspuolelle saatiin esineitä helpommin. Tässä erilaisia päreistä tehtyjä rapumertoja,

ja sianharjaksista punottu verkon yläpaula, jolla on ikää n. 200 vuotta.

Myös erilaisia verkkoja ja rysiä oli näytteillä useammasta talosta. Entäs tuo jääkaira, jonka avulla verkot saatiin jään alle. Myös British Seagull-perämoottori koristi näyttelyä. Se lienee Padankosken vanhin.

Ilman vieheitä ei kalaa tule. Ennen käytettiin täkykaloja tai taikinaa, sitten keksittiin, että voihan syöttejä valmistaa matkimalla pikkukaloja. Pilkki-Tuulos Oy:n mallistoa.

Erilaisia loukkuja tuli runsaasti. Tässä karhunraudat ja toiset vähän pienemmät. Raudoilla pyydettiin ennen niiden kieltämistä kettuja, piisameita, karhujakin. Nykyään kaikenlainen avoin loukkupyynti on kielletty.

Upeat hirvensarvet kertoivat metsästyskulttuurin edelleen jatkuvan. Kylän alueella toimii neljä metsästysseuraa vuokramailla pyytäen etupäässä hirvieläimiä.

Näyttelyyn saatiin rekvisiittana myös täytettyjä eläimiä. Tässä Kari Haapasen ketut ja ikivanha viirupöllö, joka on jo saanut kolhuja hiirten hyökkäilystä. Taulut ovat Kari Haapasen käsialaa ja kuvataulut olivat lainassa Rautajärven koulun kuvatauluvarastosta. Olettekos koskaan ennen nähneet noin suurta rotanloukkua?

Vieraita näyttelyssä kävi vieraskirjan mukaan 135 henkeä, joten näyttely sai ihan mukavan vastaanoton. Siihen oltiin myös hyvin tyytyväisiä, sillä monet kävivät siellä useamman kerran. Pidimme näyttelyä auki sunnuntaisin heinäkuun ja elokuun alkupuolen ajan. Minään aukiolopäivinä museovahdin ei tarvinnut istua yksi kopissa, juttuseuraa riitti, niin näyttelystä kuin muustakin. Ensi vuonna mahdollisesti uusi näyttely ja uutta katsottavaa. Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta myös näyttelyn kokoajia ja rakentajia. Kiitos kaikille toimijoille, niin rakentajille kuin vahdeillekin! 

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Niittotalkoot

 Tänään lauantaina pidettiin perinteiset Pirttilahden niittotalkoot. Sää suosi ihan viime metreille saakka. Esa toi viimeisen kuorman rantaan kaatosateessa, mutta muuten saimme kerätä vesikasveja pois suotuisassa säässä. 

Paikalla oli toistakymmentä talkoolaista. Tosin edellisiin vuosiin verrattuna veneitä oli kovin vähän hakemassa niitettyä kasvimassaa lastauspaikalle, joten kuormat tulivat kohtuu suuriksi venettä kohti. Esa ja Juhani olivat ahkeria ja niin kuljetettavaa olisi riittänyt useammallekin veneelle. 

Maijan talkooeväät tekivät kauppansa ja lämpimästä säästä johtuen juotavaakin kului. Reilussa talkoohengessä saatiin kolmeen mennessä lahti puhtaaksi taas kerran ja päästiin paitamaan makkaraa nuotiolle. Siinä kerrattiin päivän tapahtumia ja muutakin niin, ettei olisi pois viitsinyt lähteä. Sitä mietittiin, että talkoolaisten keski-ikä nousee koko ajan ja nuorempia pitäisi saada mukaan auttamaan tai kohta ei enää ole lahden perkaajia. Sen seurauksena lahti kasvaa umpeen ja uimavesi huononee helteillä menneiden vuosien tapaan.

Vielä kuitenkin jaksettiin – hienosti meni!

Kuvat ja teksti Maija ja Tuomo Kuitunen

Kylän syysretki

 

Kokoonnuimme viime perjantaina hallituksen porukalla miettimään syksyn tapahtumia. Kotakahvio on vielä auki kolme kertaa, samoin Eränäyttely, joten tervetuloa kahville ja näyttelyä katsomaan. Samalla päätettiin, että kyläkirjan hinta on tästä eteenpäin 30 € kpl. Se kannattaa nyt hommata, jos sitä ei vielä ole. 

Muita tapahtumia on seuraavasti:

Pirttilahden niittotalkoot soudellaan 9.8. klo 9 alkaen.

Yhdistyksen syyskokous on 19.9. klo 18.00 kodalla.

Kodalle saadaan vihdoin sähkö ja siksi pidämme Valon juhlan 12.9. klo 18 alkaen ja juhlistamme samalla kauden päätöstä.

Kyläretki Padasjoelle tehdään lauantaina 30.8. klo 9 alkaen. Mukaan mahtuu 20 ensin ilmoittautunutta. Yhdistys maksaa matkan ja ruokailun, joten nyt kannattaa lähteä matkaan hyvässä seurassa. Ilmoittautuminen minulle 040-7017412.

Kylähallituksen puolesta

Tuomo

Eränäyttely

 Kesäkuun viimeisenä sunnuntaina avattiin tämän kesän näyttely Ruuttakopilla. Nyt aiheena kouluajan ja taidenäyttelyn jälkeen on metsästys ja kalastus.

Talot ovat taas avanneet aarteensa meidän ihailtavaksemme. Näyttelyssä on loukkuja, rautoja, verkkoja ja rysiä. Vitriineissä komeilee harvinaisuuksiakin, kuten 200 vuotta vanha sianharjaksista punottu köysi verkonkohoineen ja talon puumerkillä varustettu puikkari. Myös kylän vanhin perämoottori on päässyt näytille, samoin ruutisarvet ja haulipussit. Tule ihmeessä katsomaan näitä vanhoja aarteita. 

Näyttely on auki heinäkuun ja elokuun alun sunnuntaisin klo 12 - 16. Samalla reissulla voit käydä kahvilla Padankodalla. Tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Voit myös tavata tuttuja tai ainakin tutustua uusiin tuttuihin!

Tervetuloa!

Kukkian luontokeskus

 Kukkian luontokeskus toimii Rautajärven koululla ja sen toiminta-alueena on Kukkia-järvi ja sen rantakylät, myös Padankoski. Keskus järjestää luontoon ja kulttuuriin liittyvää toimintaa. Esimerkiksi Luonnonkukanpäivän retki oli myös luontokeskuksen toimintaa. Tämän viikon lopulla on kolme kirkkovenesoutua Rautajärvellä ja sunnuntaina aina Padankosken uimarantaan saakka. Soutamaan pääsee ilmoittautumalla 23.6. minna.puurula@kukkialle.fi.

Parina kesänä on Rautajärven koululla ollut luontoaiheinen näyttely, ensin sammalista, viime kesänä luonnon monimuotoisuudesta. Tämän kesänä näyttely esittelee Kukkian alueen perhosia. Näyttely on auki koko heinäkuun joka päivä klo 10 - 16. Avajaiset vietetään  ensi sunnuntaina 29.6. klo 18. Näiden näyttelyiden vastaavana olen toiminut yhdessä asiantuntijoiden kanssa.

Tervetuloa kaikki avajaisiin ja tutustumaan Kukkian alueen perhosiin!

Terv. Tuomo

Kukkakävely

Kesäkuun puolivälissä on perinteinen Luonnonkukkien päivän retki. Tämä Pohjoismainen tapahtuma on ollut myös Padankosken kylän tapahtumakalenterissa jo kymmenen vuoden ajan. Olemme kierrelleet eri puolilla kylää ja vähän kauenpanakin. Tänä vuonna rekikävely suuntautui Luopioisten korkeimmalle kohdalle Hirvivuorelle. Vuori on 172 m korkea ja sijaitsee Padankosken ja Kyynärön kylien puolivälissä.

Kokoonnuimme Padankodalle vähän vaille puolen päivän ja lähdimme siitä autoilla retkipaikalle. Mukana oli 29 henkeä, joten melkein tuli ennätys, vain Sarkasissa oli enemmän retkeilijöitä muutama vuosi sitten. Olin keväällä kiertänyt reitin ympäri ja katsonut sopivat pysähdyspaikat. Ensin tutustuimme saniaisiin ja vertailimme niitä. Sitten huomion vei kirjoverkkoperhonen, joka on uusi tulokas täälläpäin. Se lepatteli edellämme Matoniemen metsätiellä ja yksi retkeläisistä sai siitä jopa kuvan. Tien vieressä ihailimme komeaa honkaa, jonka latvassa on aikoinaan ollut kalasääsken pesä. Siksi puu on edelleen rauhoitettu. Nyt puun latva on ollut jo vuosia tyhjänä. 

Seuraavaksi poikkesimme kukkaretken teemasta sen verran, että rämmimme pitkänä jonona Kiviaitakalliolle. Ihmettelimme kivistä rakennelmaa arvaillen, kuka sen on tehnyt ja miksi, myös aidan ikää mietittiin. Varmuutta ei saatu eikä sitä taida kukaan muukaan elossa oleva enää tietää. Aita sijaitsee Padankosken ja Kantolan kylien rajalla ikään kuin rajamuurina. Onkohan kylillä ollut aikoinaan erimielisyyksiä vai onko muuri ollut jonkimoinen vastus voimakkaalle viholliselle esimerkiksi sotien aikaan. Se on edelleen hyväkuntoinen kolmisenkymmentä metriä pitkä ja paikoin noin metrin korkuinen paikalta kerätyistä kivistä koottu rakennelma. Poikkeamisen arvoinen paikka.

Sitten nousimmekin jo kohti Hirvivuoren huippua. Tai eihän Suomessa todellisuudessa ole vuoria, mutta korkeita mäkiä kuitenkin. Koska vuoren huippu on metsän peitossa, pysähdyimme alemmaksi sen rinteelle katselemaan maisemia. Kaukana häämötti Sappeenvuori, myös Rihkavuoren masto näkyi. Siitä saatoimme hieman katsoa suuntia. Kukkian sinistä selkää ei näkynyt, mutta arvelimme senkin siellä jossain  puiden keskellä olevan.

Matkalla huipulle tutkimme kirjanpainajan oletettuja tuhoja, mutta lopulta totesimme jonkin muun tappaneen puut, sillä kuoriaisen syömäkuviota ei rungoilta löytynyt, epäilimme kuivuutta ja paikan paahteisuutta. Mäen päällä mörisi karhu tai ainakin sen paidassa luki Iso Karhu ja möreää ääntä kuului. Koivuniemen Timo sieltä kuitenkin paljastui. Eväät söimme jo lahonneen kolmiomittaustornin raunioilla muistellen kokemuksiamme näiden tornien kanssa. Struven ketju on kulkenut aikoinaan Mustalta mereltä Jäämerelle ja sen avulla on piirretty kartat tarkemmiksi kuin aikoina ennen ketjun pystyttämistä. Tämäkin torni on ollut osa ketjua. Nykyään sateliitit ja droonit hoitavat ketjun tehtävät.

Huipulta laskeuduimme alas autoille etsien vanhaa monin paikoin jo kadonnutta polkua. Rinteessä silmäilimme vielä jättisuurta pahkaa koivun kyljessä. Kolmen tunnin rehjustamisen jälkeen kahvi ja tuore pulla maistuivat Padankodalla. Onnistunut retki kaikin puolin, kiitos innostuneiden ja reippaiden retkeläisten. Ensi vuonna uudelleen johoinkin sopivaan paikkaan.

   

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen, retken vetäjä