Hyvää Uutta Vuotta

 Taas on vuosi vaihtunut. Tuntuu, että koko ajan nopeammin, kun on eläkkeellä. On siis aika tutkia mennyttä ja miettiä tulevaa. 

Yhdistys teki viime vuonna suuren investoinnin, kun Kodalle hankittiin sähköt. Saimme avustusta hankkeeseen niin Säästöpankkisäätiöltä kuin Osakaskunnaltakin, joten molemmille lämmin kiitos avustuksesta. Ilman tätä emme olisi voineet hanketta toteuttaa. Niinpä syksyllä pidimme Valon juhlan, josta yllä oleva kuva on peräisin. Samoin pitkästä aikaa laulettiin kauneimpia joululauluja Kodalla valojen loisteessa. Ehkä yhdistyksen toimintaan saadaan laajuutta tämän kautta.

Muutenkin vuosi oli toiminnallisesti rikas ja nimen omaan kesäaika. Kotakahvio oli auki ennätysmäärän ja kahvittelijoita riitti. Kukkakävelyllä oli reilusti kolmekymmentä osallistujaa, Ruuttakopin eränäyttelyssä kävi toista sataa vierailijaa, Valon juhla kokosi teltan täyteen ja pikkubussillinen retkeläisiä tutustui Padasjoen kuntaan. Kiitos kaikille toimijoille, kiitos osallistujille.

Yhdistyksen syyskokous linjasi tulevaa vuotta ja muisteli mennyttä. Hallitus pysyi ennallaan, varajäsenet vaihtuivat. Tervetuloa Simo ja Maija mukaan ja kiitos Leena ja Terhi työstänne, älkää unohtako meitä. Ensi kesän näyttelyn teemana ovat entisajan kotitalousesineet. Nyt näin talvella onkin aikaa miettiä, mitä kaikkea meiltä voisi näyttelyyn löytyä. Soittelen keväämmällä ja kyselen näyttelyesineitä. Minulle voi myös soittaa ja kertoa, mitä voisi näyttelyyn toimittaa. Näyttely on auki samoin kuin ennenkin sunnuntaisin heinä-elokuussa Kotakahvion aukioloaikoina.

Kevätkokous pidetään maalis-huhtikuun aikana ja sinne voi tulla kertomaan ideoitaan kesän ohjelmasta ja miettimään yhdessä asioita kylän parhaaksi. Tarkemman ajan ilmoitan myöhemmin.

Näin alkaa vuosi 2026 suunnittelun merkeissä. Oikein lämmintä ja riemukasta vuotta teille kaikille!

Tuomo

Rauhallista Joulua!

 Perjantaina kokoontui kylän väki Kodalle laulamaan joululauluja. Paikalla oli 16 henkeä sekä Janne-pappi ja Kaisu-kanttori. Lauloimme Kauneimmat joululaulut-vihkosen lähes kannesta kanteen, nautimme herkullista glögiä piparkakkujen ja karamellien kera. Tunnelma oli harras ja koskettava.

Kiitos Kirsille ja Esalle, Jannelle ja Kaisulle hienosta tilaisuudesta!

Rauhaisaa Joulua kaikille ja onnea vuodelle 2026!

Valon juhla

Syksy on tullut. Kesän toiminta alkaa hiipua ja valmistaudutaan ottamaan pimeät syyspäivät vastaan. Vietimme perjantaina 12.9. Valon juhlaa Kodalla. Paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä. Emme juhlineet valon vähenemistä vaan päinvastoin sen lisääntymistä. Kuten näkyy, kodan kahvikatos on saanut valoja ympärilleen, samoin sitä vastapäätä pystytetty telttakatos. Kodalle on saatu sähköt. Tämä helpottaa monella tavalla kyläyhdistyksen toimintaa. Nyt voidaan kesäisen Kotakahvion kahvit keittää paikan päällä, lämmittää piirakat ja kiehauttaa teevedet. Termospullot ja osin jo painunut kahvi voidaan unohtaa. Nyt voidaan kokoukset ja muut kokoontumiset pitää Kodassa tasaisten valojen katveessa. Kiitos valoista kuuluu avustajillemme Padankosken osakaskunnalle ja Luopioisten Säästöpankkisäätiölle, jotka avustivat hanketta sekä Esalle, joka organisoi kaiken valmiiksi ajallaan.

Juhlaan olimme kutsuneet kyläläiset, kausiasukkaat ja mökeillään vielä viihtyvät. Tarja Ali-Kipparin pitopalvelu teki meille ruoaksi paellaa, jota nautimme vihersalaatin ja juomien kera. Herkku sai suuren suosion ja useat hakivat vielä toisenkin annoksen. Suuri kiitos ruoan valmistajille. Jälkiruokana oli kahvit marjapiirakan kanssa.

Illan ohjelma muodostui tietovisasta, jossa kysymykset käsittelivät valoa ja sähköä. Hyvin olivat perusasiat kunnossa. Oikeat vastaukset tulivat kuin pyssyn suusta, tosin Padankosken tievalojen määrää jouduttiin tarkistamaan paikan päällä. Kahvihetken ratoksi soitettiin vanhoja suosikkikappaleita, jotka nostattivat tunnelmaa, samoin kuin valojen syttyminen kymmeniin led-lamppuihin ympäri katoksen. Hämärän laskeutuessa ne loivat tunnelman, jota iloinen rupattelu ja naurahdukset säestivät.

Kiitokset kaikille kesän aikana Kotakahviota pitäneille ja siellä asioineille, Ruuttakopin näyttelyä valvoneille sekä kyläyhdistyksen toimintaa tukeneille. Ensi perjantaina suunnitellaan seuraavaa kautta. Tulkaa silloin uudelleen, niin luomme ensi kesästä yhtä hienon kuin tästäkin.

Kuvat Marja-Liisa Kuitunen

Teksti Tuomo Kuitunen

 

Yhdistyksen syyskokous

Taas on aika suunnitella seuraavan vuoden toimintaa. Yhdistyksen virallinen syyskokous on 

perjantaina 19. syyskuuta 2025 klo 18 alkaen Kodalla.

Tervetuloa kaikki yhdessä tuumimaan, mitä teemme, minne suuntaamme retkemme ja miten Hermanninpäivää vietämme. Uusiakin ideoita kaivataan, samoin uutta porukkaa toimimaan yhdessä kylän hyväksi. Kokouksessa valitaan myös ensi vuodeksi puheenjohtaja ja hallitus. Näille paikoille kannattaa tulla valitsemaan toimijoita. 

Tervetuloa!

 

Kyläretki Padasjoelle

 Lauantaina 30. 8. tehtiin jo lähes perinteeksi muodostunut kyläretki eli tutustuminen naapurikuntaan, tällä kertaa Padasjokeen. Matkalle saatiin pikkubussi täyteen eli parikymmentä reissaajaa. Sateisesta säästä huolimatta tunnelma säilyi korkealla koko retken ajan. Esa oli suunnitellut ohjelman hänelle tutuille paikoille. Simo pyöritti auton rattia niin, että matka joutui turvallisesti. Kirsi oli huolehtinut ravitsemuspuolesta. Lämmin kiitos heille!

Ensin tutustuttiin Nuijasodan patsaaseen Nyystölän kylässä Verhon kartanon mailla. Totesimme, että kautta aikain ihminen on ollut raaka toista kohtaan. Pohdittiin myös Nuijasodan ja vuoden 1918 sodan yhteneväisyyksiä. Verhon kartano on tullut kylän asukkaille tutuksi historian kautta. Toivo Tulokas omisti Vähä-Knuuttilan tilan Padankosken keskustassa, mutta osti 1920-luvun puolivälissä Verhon kartanon ja myi talonsa vaimonsa veljelle Kalle Paavolalle. Kuulimme Toivo Tulokkaan sisaren tyttärenpojan Matin kuvauksen Toivo Tulokkaan elämästä Verhossa.

Verhosta siirryimme Padasjoen kotiseutumuseoon, jonka aarteita meille esitteli Padasjoki-seurasta Minna. Täältä löytyivät hyvässä järjestyksessä talojen aitoista ja varastoista kerätyt menneen ajan välineet niin kodinhoitoon kuin viljelyyn ja eränkäyntiinkin kuuluvat. Samanlaisia meilläkin oli juuri päättyneessä eränäyttelyssä. Kiitoksena esittelystä annoimme oppaalle Meilän kylä-kirjan.

Museoon johti valtaisista lehtikuusista muodostuva kuusikuja. Se vei Saksalan kartanoon. Niinpä ajoimme sinne ja saimme kuulla talon historiasta talon emännältä. Kiersimme puutarhan ja rakennukset ulkoapäin ihmetellen näiden vanhojen  tilojen pitkää historiaa ja vaikutusta maamme historiaan. Lähellä oli myös Arvid Arvidssonin syntymäkodin paikka. Hänhän sanoi 1800-luvulla kuuluisat sanat: "Emme ole ruotsalaisia, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia".

Tämän jälkeen alkoikin jo tehdä ruokaa mieli. Sitä saimme Virmailan saaressa Kellosalmella. Pitokärjessä söimme hyvällä ruokahalulla kalasoppaa ja nautimme piiraskahvit päälle. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kiitos heille.

Retkeemme sisältyi myös teollisuuskäynti. Paluumatkalla poikkesimme Padasjoen Metallin toimitiloihin Taulussa. Esa esitteli meille työpaikkansa ja me emme voineet muuta kuin ihmetellä, kuinka joku osaa tehdä tuollaista, siirrellä tonnien painoisia rautapalkkeja, porata millin osien tarkkuudella reikiä ja työstää rautakappaleet oikean muotoisiksi. Tämä oli huippukohde retkellämme.

Olimme ajaneet Padasjoen kirkolle Auttoisten kautta. Paluu kotiin tapahtui Arrakosken ja Romon kautta. Romossa tutustuimme Esa Pajulahden upeaan rakennus- ja veistoskokoelmaan Luvattu maa.

Täällä paikan isäntä esitteli alueen meille talo talolta ja yksityiskohta yksityiskohdalta. Siellä olisi aikaa voinut kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Monet oivallukset naurattivat ja työn määrä hämmästytti – kuten Covid-sisters ja Buckinghamin palatsi kuningattarineen.

     

Koko päivä tähän retkeen kului, mutta se kannatti. Paljon jäi muistiin hauskoja juttuja, keskusteluja, paikkoja ja historiallisia tapahtumia. Ensi vuonna uudelleen, kunhan löydetään taas sopiva kohde.

Kuvat ja teksti Tuomo Kuitunen

Eränäyttely

 

Ruttakopin kolmas näyttely oli aiheeltaan entisajan eränkäynti, metsästys ja kalastus. Tämä valittiin aiheeksi yhdistyksen syyskokouksessa 2024. Näyttelyä rakentamaan valittiin Esa Vuorinen ja Tuomo Kuitunen. Pyyntö näyttelynesineistöstä tiedostettiin kotisivun ja WA-ryhmän kautta jo talvella, jotta heti kesän alettua voitaisiin alkaa rakentaa näyttelyä. Lopulta se kuitenkin jäi kesäkuun viimeisen viikon uurastukseksi. Esineistön lainaamiseen talot suhtautuivat myönteisesti. Mukana olivat seuraavat talot: Nuuttila, Sarkanen, Suksia, Koivuniemi, Kytölä, Leppäjärvi, Salimäki, Niemelä, Kotiranta sekä Aimo Aakkula, Simo Saarinen ja Seija Tuulos.

Kalastuspuolelle saatiin esineitä helpommin. Tässä erilaisia päreistä tehtyjä rapumertoja,

ja sianharjaksista punottu verkon yläpaula, jolla on ikää n. 200 vuotta.

Myös erilaisia verkkoja ja rysiä oli näytteillä useammasta talosta. Entäs tuo jääkaira, jonka avulla verkot saatiin jään alle. Myös British Seagull-perämoottori koristi näyttelyä. Se lienee Padankosken vanhin.

Ilman vieheitä ei kalaa tule. Ennen käytettiin täkykaloja tai taikinaa, sitten keksittiin, että voihan syöttejä valmistaa matkimalla pikkukaloja. Pilkki-Tuulos Oy:n mallistoa.

Erilaisia loukkuja tuli runsaasti. Tässä karhunraudat ja toiset vähän pienemmät. Raudoilla pyydettiin ennen niiden kieltämistä kettuja, piisameita, karhujakin. Nykyään kaikenlainen avoin loukkupyynti on kielletty.

Upeat hirvensarvet kertoivat metsästyskulttuurin edelleen jatkuvan. Kylän alueella toimii neljä metsästysseuraa vuokramailla pyytäen etupäässä hirvieläimiä.

Näyttelyyn saatiin rekvisiittana myös täytettyjä eläimiä. Tässä Kari Haapasen ketut ja ikivanha viirupöllö, joka on jo saanut kolhuja hiirten hyökkäilystä. Taulut ovat Kari Haapasen käsialaa ja kuvataulut olivat lainassa Rautajärven koulun kuvatauluvarastosta. Olettekos koskaan ennen nähneet noin suurta rotanloukkua?

Vieraita näyttelyssä kävi vieraskirjan mukaan 135 henkeä, joten näyttely sai ihan mukavan vastaanoton. Siihen oltiin myös hyvin tyytyväisiä, sillä monet kävivät siellä useamman kerran. Pidimme näyttelyä auki sunnuntaisin heinäkuun ja elokuun alkupuolen ajan. Minään aukiolopäivinä museovahdin ei tarvinnut istua yksi kopissa, juttuseuraa riitti, niin näyttelystä kuin muustakin. Ensi vuonna mahdollisesti uusi näyttely ja uutta katsottavaa. Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta myös näyttelyn kokoajia ja rakentajia. Kiitos kaikille toimijoille, niin rakentajille kuin vahdeillekin! 

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Niittotalkoot

 Tänään lauantaina pidettiin perinteiset Pirttilahden niittotalkoot. Sää suosi ihan viime metreille saakka. Esa toi viimeisen kuorman rantaan kaatosateessa, mutta muuten saimme kerätä vesikasveja pois suotuisassa säässä. 

Paikalla oli toistakymmentä talkoolaista. Tosin edellisiin vuosiin verrattuna veneitä oli kovin vähän hakemassa niitettyä kasvimassaa lastauspaikalle, joten kuormat tulivat kohtuu suuriksi venettä kohti. Esa ja Juhani olivat ahkeria ja niin kuljetettavaa olisi riittänyt useammallekin veneelle. 

Maijan talkooeväät tekivät kauppansa ja lämpimästä säästä johtuen juotavaakin kului. Reilussa talkoohengessä saatiin kolmeen mennessä lahti puhtaaksi taas kerran ja päästiin paitamaan makkaraa nuotiolle. Siinä kerrattiin päivän tapahtumia ja muutakin niin, ettei olisi pois viitsinyt lähteä. Sitä mietittiin, että talkoolaisten keski-ikä nousee koko ajan ja nuorempia pitäisi saada mukaan auttamaan tai kohta ei enää ole lahden perkaajia. Sen seurauksena lahti kasvaa umpeen ja uimavesi huononee helteillä menneiden vuosien tapaan.

Vielä kuitenkin jaksettiin – hienosti meni!

Kuvat ja teksti Maija ja Tuomo Kuitunen