Kauden päätös

 

Olemme taas päätyneet siihen pisteeseen vuodesta, että on sanottava hyvästit kesälle ja kyläyhdistyksen aktiiviselle toiminnalle sekä on suunnattava katseet kohti tulevaa.

Pidimme yhdistyksen syyskokouksen syyskuun lopulla parhaaseen ruska-aikaan ja kävimme yhdessä läpi mennyttä ja tulevaa. Pohdimme, mitä oli tullut tehtyä, mikä onnistunut, mitä voisi hieman parantaa ja olisiko jotain ihan uutta tiedossa. Virallisina asioina päätettiin säilyttää yhdistyksen hallitus sellaisenaan ensi vuodeksi, samoin jäsen- ja venepaikkamaksu. Keväällä sitten sovitaan kuka mistäkin toiminnassa vastaa. Hallituksen toimikausi on kalenterivuosi.

 

 

Jo usean vuoden ajan resurssit ovat johtaneet siihen, että toiminta keskittyy vain kesäkauteen. Tänä vuonna pidimme Kotakahviota auki yhdeksän kertaa 9.6 - 11.8. välisenä aikana. Kävijöitä oli keskimäärin hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta sopivasti kuitenkin työmäärään nähden. Talkoita pidettiin kolmet ja niiden johdosta rannan ilme muuttui taas paremmaksi, kun saatiin ylimääräisiä pensaita pois ja vessarakennus ryhdistettyä. Pirttilahden tilaakin parannettiin taas niitolla. Yksittäisiä tapahtumia olivat Luonnonkukkapäivän kävely Haikanvuoressa (17 osallistujaa), perinteinen Kyläkirkko, Kukkia-pyöräily yhdessä Luopioisten kyläyhdistyksen kanssa ja kylän yhteinen Hermanninpäivän juhla (n.70 osallistujaa). Maire pyöritti Kahvikatoksessa käsityöpiiriä ansiokkaasti (5 kertaa). Kesäkauden päätti yhdistyksen yhteinen tutustumisretki Hauhon keskiaikaiseen kirkkoon ja Vanhaan raittiin (17 osallistujaa). Koko heinäkuun oli Ruuttakopilla kylän taiteilijoiden taidenäyttely, jossa kävi vieraskirjan mukaan 94 tutustujaa. Näyttely oli auki viitenä sunnuntaina. 

Kiitos kaikille kesän tapahtumissa toimijoille. Monelle kasaantui useampia pestejä, mutta mitäpä me emme kylämme hyväksi tekisi, kuten Esa asian sopivasti kuittasi.

Samalla kun muistelimme, pohdimme myös ensi kesää. Lopulliset päätökset teemme kevään yleisessä kokouksessa, mutta hyvähän on jotain miettiä jo näinkin varhain, Hämeessä kun ollaan. Kotakahvio pyörii ennallaan, talkoot varmaan myös. Kukkakävely, Kyläkirkko, Kukkia-pyöräily ne ovat jo perinnettä. Varmaan myös kasityöpiiri jatkaa. Mietittiin myös kulttuuriantia ja se onkin meidän kaikkien varassa. Pieniä esityksiä Kotakahvion yhteyteen. Rohkeasti vain: laulua, soittoa, sirkusta, taikatemppuja jne. Ajateltiin myös kesän lopulle retkeä tämän kesän tapaan johonkin lähialueen kuntaan. Ruuttakopille tehtäisiin myös ensi kesänä näyttely. Aiheeksi sovittiin Eränkäynti. Tämä tiedoksi kaikille, joilla on jotain tähän liittyvää materiaalia. Näyttely on historiaa luotaava eli keskittyy vanhoihin menetelmiin ja välineisiin, joita kylällä on ennen käytetty. Mikään ei synny itsestään, on vanha fysikaalinen lainalaisuus. Niinpä kutsun kaikkia todella miettimään tätä aihetta ja kantamaan kortensa kekoon kuten kunnon muurahainen. Tarvittaisiin myös joku, joka osaisi kertoa noista ajoista juttuja tai menetelmiä tai pitää vaikka näytöksen pyydysten käytöstä.

Tässähän tätä tiedotusta jo olikin. Teen vielä yhteenvedon taidenäyttelystä Näyttelyt-sivulle ja ensi vuoden näyttelystä erillisen mainoksen ilmoituslauluille.

Syksy on ollut ennätyslämmin ja kaunis. Kaikille hyvää mieltä ja hymyä tavatessamme!

Teksti ja kuvat:

Tuomo K.

Syysretki Hauholle

Kun keväällä suunniteltiin kesän ohjelmaa, päätettiin tehdä syysretki Hauholle. Ensin tietysti ajateltiin, että onko siellä tarpeeksi nähtävää tai yleensä yhtään mitään. Kuitenkin mitä lähemmäksi matka tuli, sitä enemmän tuntui, että kohde oli aivan oikea – nähtävää ja koettavaa riittäisi. Näinhän se oli, kun jälkeenpäin asiaa pohtii, kaikkea oli ylen määrin. 

Karin 17 hengen taksi tuli täyteen kylän keskustassa lauantaiaamuna klo 10. Matkaa Hauholle kertyisi n. 30 km. Simo istui ratin takana ja jakoi paikkoja. Kullekin löytyi sija, kun meitä sattui olemaan retkelle lähdössä juuri saman verran kuin autossa oli istuimia.

Ensimmäinen kohde oli Hauhon keskiaikainen harmaakivikirkko ympäristöineen. Oppaaksi olimme saaneet Irmeli Isokivijärven, joka ansiokkaasti luotsasi ryhmäämme ympäri Hauhon kaunista keskustaa. Hän kertoi paitsi Hauhon historiasta niin myös hauskoja juttuja nykyisyydestä. Kirkon seinustalla kasvoi aikoinaan suuri lehtikuusi, joka sitten vanhuuttaan kaatui vuonna 2018. Puun kanto seisoo edelleen kirkon vieressä ja sen rungosta on tehty kirkon ovelle maamme nuorin vaivaisakka, joka toivottaa ystävällisesti kirkkokansaa käymään peremmälle.

  

Jyhkeä kivikirkko valmistui uuden ajan alussa 1500-luvulla. Sen seinät on kalkittu eikä niiden alla ole maalauksia, niin kuin on lähiseutujen muissa kivikirkoissa, Hattulassa, Lammilla, Tuuloksessa. Alkujaan kirkossa oli sivuseinillä lehterit, joiden kaiteisiin maalattiin kuvia. Osa niistä on nähtävillä kirkossa, osa viereisessä Hauhon museossa. Kuvat ovat hyvin samantyyppisiä, kuin muualla seinille maalatut.

Museon näyttelyssä oli esillä vuoden 1918 taisteluiden kohteita ja tietoja. Yläkertaan oli koottu vanhoja esineitä hauholaisten elämästä vuosisatojen kuluessa. Luopioinen kuului Hauhoon aina itsenäistymiseensä saakka vuoteen 1868. Siksi olikin jo korkea aika meidän tutustua entiseen pitäjäämme. Padankosken kirkolliset asiat hoidettiin ennen Hauholla ja maalliset Tuuloksessa. Hämeenlinna oli tärkeä paikka kyläläisille ja vasta kuntaliitoksen jälkeen suunta vaihtui Pirkanmaalle, Pälkäneelle ja Tampereelle.

Ryhmäkuva retkeläisistä otettiin Hauhon museon portailla. Kaunis aurinkoinen sää suosi retkeä, vaikka pohjoinen tuuli olikin juuri tänään ajanut kesäisen lämmön etelämmäksi. Hyvä yhteishenki lämmitti ja tietenkin kohteesta toiseen siirtyminen.

Seuraava kohde olikin sitten Hauhon vanha raitti. Aikoinaan tie kulki Tampereelta kirkon ohi ja siitä harjua pitkin kohti Lahtea ja Hämeenlinnaa. Hauhon suuret talot keskittyivät kirkon läheisyyteen eli nykyisen vanhan raitin varteen. Talojen pellot olivat sitten kauempana. Vanha raitti on pyritty suojelemaan ja vanhat talot entisöimään uusiksi asunnoiksi. Monet kunnostetut, kauniit talot ovat vakinaisia asuntoja, mutta paljon niitä on myös kausiasukkaiden hallinnassa. 

Raitilla olisi ollut vaikka kuinka paljon katsottavaa, kauniisti entisöityjä taloja, vanhoja kauppoja ja käsityöläisrakennuksia. Vahan raitin kävely päättyi harjun laelle näkötornin juurelle. Sieltä avautui komea maisema yli kirkonkylän ja Hauhonselän.

Sitten olikin jo aika siirtyä ruokailemaan Vanhan raitin kievariin. Retkillä ruoka on aina tärkeää ja se antaa hyvän olon tunteen kotimatkaa varten. Ruokailun jälkeen Simo luotsasi auton tyylikkäästi takaisin kylälle, jonne saavuimme hämmästyttävän tarkasti suunniteltuna ajankohtana klo 15.00.

Kiitos oppaallemme Irmelille hienosta päivästä. Kiitos kaikille retkellä mukana olleille. Oli ilo reissata kanssanne. Ensi vuonna uudelleen, eikö niin, kunhan löydämme hyvän kohteen. Siitä voidaankin keskustella perjantaina yhdistyksen syyskokouksessa. Tulkaapa kaikki mukaan.

Teksti ja kuvat: Tuomo Kuitunen

 

Yhdistyksen syyskokous

Kyläyhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidetään 

perjantaina 27. syyskuuta 2024 Kodalla klo 18.00.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaiset asiat eli suunntellaan ja päätetään alustavasti tulevan vuoden toiminnasta, valitaan yhdityksen puheenjohtaja, hallitus ja muut vastuuhenkilöt. Lisäksi keskustellaan kuluneen vuoden toiminnasta.

Tervetuloa!

 

Kesän viimeiset talkoot

 

Luonnon voima on suuri. Se taas huomattiin kesän viimeisissä talkoissa. Ranta oli kuin viidakko, vaikka se viime vuonna oli raivattu avoimeksi. Nyt taas kerran poistettiin kaikki taimet rantatörmältä ja veneiden välistä. Kiskottiin juurineen ylös ja tasattiin maa sen jälkeen. Suurimmat piti kaivaa lapiolla ylös, ettei jäänyt teräväsärmäisiä juurakoita kasvattamaan uusia versoja.

Sillä aikaa kun toiset kaivoivat rantasoraa, niin toiset kunnostivat kahvion kalusteita. Penkit ja pöydät saivat ruskean puuöljyn pintaansa ja näyttivät sen jälkeen kuin uusilta. Pienellä rahalla ja vaivalla saadaan hienoa jälkeä ja kalusteille lisää ikää. Lopuksi sama porukka öljysi vielä puutarhakeinunkin ja varmaan olisi mennyt vielä katoksen lattiakin, mutta silloin öljy loppui ja se täytyi jättää seuraavaan kertaan eli ensi kesään.

                  

Talkoiden toinen pääkohde kalusteiden saneerauksen lisäksi oli uimarannan vessarakennuksen saneeraus ja osin uusiminen. Ensin raivattiin ympäristö puhtaaksi kaikesta suuremmasta kasvillisuudesta ja kaivettiin rakennus esiin. Sitten tarkastettiin toimivatko kompostoivat vessat edelleen ja kun todettiin niiden olevan kunnossa, nostettiin koko rakennusta ylemmäksi irti maasta, suoristettiin ja aseteltiin kaikin puolin vaakatasoon. Samalla toiset keikkuivat rakennuksen katolla ja asensivat sinne uuden päällysteen. Kattopellit ruuvattiin lautoihin ja uudet reunalaudat ruoteiden päihin. Näin saatiin rakennus näyttämään kuin uudelta. Vielä kun se maalataan punamullalla ja nurkat valkoisella, niin se kelpaa taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kun toiset ahersivat vessarakennuksen kimpussa, tekivät toiset vielä yhden ilmoitustaulun, joka sijoitetaan aikanaan Ruljan kylää varten heidän jätekatoksensa yhteyteen.

Näin kuudessa tunnissa 12 ahertajaa ehti saada paljon aikaan. Siinä samalla nautittiin vielä maittavat kahvitkin leivonnaisineen, puhumattakaan niistä hersyvän hauskoista jutuista ja muisteluksista. Niistähän hyvät talkoot muodostuvat ja niitä muistellaan hymy suupielessä vielä seuraavalla viikollakin. Kiitos kaikille yhteisestä hetkestä, niin tavaran hankkijoille, kahvittajille kuin työntekijöillekin. Yhteistyössä on voimamme!

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Padankosken taiteilijat- näyttely

 

Kyläyhdistyksen toinen näyttely järjestettiin Ruuttakopilla kesällä 2024. Aiheeksi hallitus oli sopinut Padankosken taiteilijat. Tarkoitus oli kerätä yhteen näyttelyksi padankoskelaisten tekemiä kädentöitä: maalauksia, veistoksia, valokuvia, kudonnaisia, käsitöitä. Näyttelyn valmistelutoimikuntaan valittiin Terhi Isosuo, Maija Kuitunen ja Anne Mäkelä. Näyttelyn tulisi olla valmiina kesäkuun loppuun mennessä ja se olisi auki heinäkuun ajan sunnuntaisin Kotakahvion aukioloaikoina. Näin myös toimittiin. Näyttelyesineet koottiin näyttelyksi kesäkuun viimeisellä viikolla. Näyttely purettiin viimeisenä aukiolopäivänä 27.7. ja teosten omistajat hakivat omansa pois Ruuttakopilta. Näyttelyssä kävi vieraskirjan mukaan viitenä sunnuntaina yhteensä 92 katsojaa, joista tosin muutamat kävivät näyttelyssä useita kertoja. Virallisten aukioloaikojen lisäksi näyttelyä esiteltiin muutaman kerran myös yksityisesti.

Taitelijat: 

Kari Haapanen, neljä suurehkoa öljyvärityötä 

Terhi Isosuo, neljä öljyvärityötä 

Taimi Isosuo, villakudonnaisia

Maija Kuitunen, akvarelli- ja akryylitöitä, kukkia ja lapsia

Heikki Inki, pieniä puurakennelmia, pelejä, kulkuneuvoja

Tuomo Kuitunen, puuesineitä, katajatyö, kukkavalokuvia

Maire Seppälä, kudonnaisia, tumppuja, koristeliinoja

Oiva Järvinen, kuparipakotustyö Kyntömies

Tauno Nurmio, Leijona, sota-ajan puhdetyö

Tässä nurkkauksessa ovat Terhin maalaukset ja hänen äitinsä neulomat koristeelliset tumput sekä Karin maalaus Lapin kalastaja. Jokaisella taululla on tarinansa. Terhin maalaama lehmä on Savosta, josta hänen äitinsä oli kotoisin. Lehmä on sen alueen omaa itäsuomalaista karjaa.

Tässä kuvassa ovat Maijan kukka-aiheiset akryylityöt sekä Karin maalaus metsoparista, joka voisi olla vaikka padankoskelaisesta metsästä. Maijan työt on tehty veitsellä ja niissä näkyy värin paksuus, kolmiulotteisuus.

Tässä nurkassa on Karin loistava kettuemo poikineen. Kuva voisi olla Kuparikalliolta, jossa taustalla näkyy Kyläjärvi ja sen takana kylän laitaa. Oikealla on Tuomon katajareliefi Aapiakukko, opettajalle sopiva aihe. Kukko on tehty hiotuista katajanpaloista tappiliitoksilla vain liimaa käyttäen.

Tässä kuvassa on Karin maalaus maalaistalon pihalta, jossa fasaanit ruokailevat. Kuva voisi olla Padankoskelta, mutta täällä ei juurikaan fasaaneita ole näkynyt pitkiin aikoihin. Akvarellit ovat Maijan käsialaa ja kuvaavat hänen lapsenlapsiaan leikin tiimellyksessä.

  

Vitriineihin sijoitettiin taidekäsityöt. Heikki on taitava käsistään ja niin muodon saivat Seppälän Kalle ja Ida,  Kytölän talon traktori ja monet lapsille tarkoitetut pikkupelit ja leikkikalut. Mairen käsityöt ovat huolella viimeisteltyä taidetta. Tässä koruommelta pöytäliinassa.

Luonnontaide on monesti sitä aidointa. Luonto on itse muokannut kohteen ja ihminen on vain nostanut sen esiin. Tuomon elämän liekki ja aivosieni ovat tästä esimerkkinä. Sienen lakki on osin pahnaantunut pahka ja liekki on repäisty suoraan tervaskannon kyljestä. Alla vielä kaksi Mairen pientä liinaa. Kuvat eivät anna totuutta työn kauneudesta, koska vitriinin heijastukset tekivät niihin värimuutoksia.

Kiitokset kaikille taideteoksia tuoneille ja myös teille, jotka tulitte näyttelyä katsomaan. 

Ensi suvena uusin tuumin!

Tunnelmaa Ruuttakopilla, lähes tungosta.

Saimme kuulla myös taidokasta soitantaa, kun Olavi Vuorinen viihdytti meitä huuliharpulla.

Teksti Tuomo Kuitunen

Kuvat Maija ja Tuomo Kuitunen, sekä Terhi Isosuo ja Marja-Leena Ruuhi

Niittotalkoot

Lauantaina 3.8. niitettiin vesikasvillisuutta Pirttilahdella. Tämä alkaa olla jo perinne. Vuosittain tai joka toinen vuosi on lahtea avattu näin elokuussa. Esa on organisoinut leikkuun ja muut venekunnittain keränneet niitetyn kasvillisuuden veneisiin. Sitten lasti on soudettu uimarantaan ja nosteltu traktorin kyytiin pois kuljetettavaksi. Näin on puhdistettu lahtea liiasta kasvillisuudesta.

Aikoinaan lahti pysyi avoimena, kun liikennettä oli enemmän ja vesi puhtaampaa. Silloin varsinkin uitot avasivat väylän Ritosalmeen ja siitä Leppänälle. Kun liikenne väheni ja kylän läpi virtaava joki toi lahteen humusta, niin kasvillisuus röyhähti massamaiseen kasvuun. Koronlahti on jo kasvanut laajalta alueelta umpeen. Myös muissa lahdissa ruo'on, kaislan ja järvikortteen määrä on lisääntynyt runsaasti. Ennen avoimella alueella peittää pinnan nyt lumpeen ja ulpukan laajat lehtilaikut ja niiden välissä olevat palpakkokasvustot. Pinnan alla kasvavat ahvenvidat. Kaikki nämä ovat yleisiä ja tavallisia kasveja tällaisilla järvillä, mutta lahden mataluus ja mutapohja antavat niille nykyään mahdollisuuden kasvaa kohtuuttomasti. Siksi niiden määrää on vähennettävä ja niittäminen on oikeastaan ainoa keino tähän.

Nyt lahti on taas avoin niin soutelijoille kuin kalastajillekin. Kiitos teille kaikille mukana olleille: niittäjille, venekunnille, traktorinkuljettajille, talkootarjoamisten tekijöille ja muille mukana olleille, olette tehneet hienoa työtä taas kerran kylän yhteiseksi hyväksi.

Teksti Tuomo Kuitunen

Kuvat Leena Koivuniemi

 

Kulttuuria Ruuttakopilla

 

Ruuttakopin taidenäyttely on auki vielä kahtena sunnuntaina 12 - 16 välisenä aikana. Viime sunnuntaina näyttelyssä vierailivat Mäkipään pojat Olavi Vuorinen ja Aimo Nurmio. Lapsuusajan kaverukset olivat lähteneet katsastamaan entistä kotipaikkaansa. Ensin he olivat Hermanninpäivän illassa perjantaina ja sitten sunnuntaina Kotakahviossa päätyen lopulta matkallaan taidenäyttelyyn Ruuttakopille. Heidän muistonsa Padankoskelta ovat vuosikymmenten ajalta. 90-vuotias Olavi viihdytti näyttelyvieraita soittamalle heille huuliharppua. Näin Ruuttakopille muodotui monipuolinen kulttuurihetki. Vieraita näyttelyssä on käynyt sopivasti, ei ole tungosta ollut, muttei näyttelyvalvojan ole tarvinnut koko aikaa olla yksinkään. Vielä kannattaa tulla nauttimaan leppeästä tunnelmasta ja hienoista näyttelyesineistä.