Lauantaina 30. 8. tehtiin jo lähes perinteeksi muodostunut kyläretki eli tutustuminen naapurikuntaan, tällä kertaa Padasjokeen. Matkalle saatiin pikkubussi täyteen eli parikymmentä reissaajaa. Sateisesta säästä huolimatta tunnelma säilyi korkealla koko retken ajan. Esa oli suunnitellut ohjelman hänelle tutuille paikoille. Simo pyöritti auton rattia niin, että matka joutui turvallisesti. Kirsi oli huolehtinut ravitsemuspuolesta. Lämmin kiitos heille!
Ensin tutustuttiin Nuijasodan patsaaseen Nyystölän kylässä Verhon kartanon mailla. Totesimme, että kautta aikain ihminen on ollut raaka toista kohtaan. Pohdittiin myös Nuijasodan ja vuoden 1918 sodan yhteneväisyyksiä. Verhon kartano on tullut kylän asukkaille tutuksi historian kautta. Toivo Tulokas omisti Vähä-Knuuttilan tilan Padankosken keskustassa, mutta osti 1920-luvun puolivälissä Verhon kartanon ja myi talonsa vaimonsa veljelle Kalle Paavolalle. Kuulimme Toivo Tulokkaan sisaren tyttärenpojan Matin kuvauksen Toivo Tulokkaan elämästä Verhossa.
Verhosta siirryimme Padasjoen kotiseutumuseoon, jonka aarteita meille esitteli Padasjoki-seurasta Minna. Täältä löytyivät hyvässä järjestyksessä talojen aitoista ja varastoista kerätyt menneen ajan välineet niin kodinhoitoon kuin viljelyyn ja eränkäyntiinkin kuuluvat. Samanlaisia meilläkin oli juuri päättyneessä eränäyttelyssä. Kiitoksena esittelystä annoimme oppaalle Meilän kylä-kirjan.
Museoon johti valtaisista lehtikuusista muodostuva kuusikuja. Se vei Saksalan kartanoon. Niinpä ajoimme sinne ja saimme kuulla talon historiasta talon emännältä. Kiersimme puutarhan ja rakennukset ulkoapäin ihmetellen näiden vanhojen tilojen pitkää historiaa ja vaikutusta maamme historiaan. Lähellä oli myös Arvid Arvidssonin syntymäkodin paikka. Hänhän sanoi 1800-luvulla kuuluisat sanat: "Emme ole ruotsalaisia, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia".
Tämän jälkeen alkoikin jo tehdä ruokaa mieli. Sitä saimme Virmailan saaressa Kellosalmella. Pitokärjessä söimme hyvällä ruokahalulla kalasoppaa ja nautimme piiraskahvit päälle. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kiitos heille.
Retkeemme sisältyi myös teollisuuskäynti. Paluumatkalla poikkesimme Padasjoen Metallin toimitiloihin Taulussa. Esa esitteli meille työpaikkansa ja me emme voineet muuta kuin ihmetellä, kuinka joku osaa tehdä tuollaista, siirrellä tonnien painoisia rautapalkkeja, porata millin osien tarkkuudella reikiä ja työstää rautakappaleet oikean muotoisiksi. Tämä oli huippukohde retkellämme.
Olimme ajaneet Padasjoen kirkolle Auttoisten kautta. Paluu kotiin tapahtui Arrakosken ja Romon kautta. Romossa tutustuimme Esa Pajulahden upeaan rakennus- ja veistoskokoelmaan Luvattu maa.
Täällä paikan isäntä esitteli alueen meille talo talolta ja yksityiskohta yksityiskohdalta. Siellä olisi aikaa voinut kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Monet oivallukset naurattivat ja työn määrä hämmästytti – kuten Covid-sisters ja Buckinghamin palatsi kuningattarineen.
Koko päivä tähän retkeen kului, mutta se kannatti. Paljon jäi muistiin hauskoja juttuja, keskusteluja, paikkoja ja historiallisia tapahtumia. Ensi vuonna uudelleen, kunhan löydetään taas sopiva kohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti