Vanha lukukinkeriperinne elää edelleen, mutta vain muutamissa pitäjissä maassamme. Pälkäneellä perinnettä on herätelty uudelleen korona-ajan jälkeen. Seurakunnan pappi ja kanttori kiertävät pitäjän eri kylissä keskustelemassa seurakuntalaisten kanssa. Enää lukusilla ei tentata sitä, kuka osaa lukea tai kuka tuntee kristinopin parhaiten. Enää ei kirkonkirjoihin merkitä paikalla olleita eikä nuhdella pois jääneitä. Nyt jutellaan elämään, seurakuntaan ja ajankohtaisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä, tavataan toisiamme ja nautitaan kinkeripaikan tarjoilusta. Alunperin sana kinkerit tulee ruotsin kielen sanasta gingerdh, joka tarkoittaa arvovieraiden kestitystä. Tähän kuului silloin alkuaikoina 1700-luvulla lukutaidon opettamista kyläläisille ja virsien veisuuta. Tilaisuus saattoi olla pelottava, jos vaikka ei osannutkaan tai oppinut lukemaan. Myöhemmin kinkereillä ilmottauduttiin rippikouluun ja tarkastettiin lukutaitoa ja kristinopin tuntemusta.
Padankosken lukukinkerit pidettiin 2.4. Salimäessä. Paikalle Salimäen vanhaan pirttiin oli kokoontunut 17 kyläläistä tai kylän ystävää. Kahvihetken jälkeen Janne Vesto johdatteli meidät keskustelemaan kirkonmenoista: mikä on jäänyt erityisesti mieleen, kuka palvelee ketä, miten voimme kukin toimia palveluksessa. Vilkas porina alkoi kuulua eri puolilta ja paljon hyviä huomioita tuli esiin. Aina välillä laulettiin jokin virsi Ritva Huomon johdolla, opeteltiin muutama uusikin. Kolmisen tuntia kului nopeasti eikä vierailla tuntunut olevan kiirettä mihinkään. Siinä vielä pitkään rupateltiin kuulumisia niin kuin entisaikaan messun jälkeen kirkonmäellä.
Toivottavasti perinne saa jatkoa ja kyläläiset rohkaistuvat taas tapaamaan toisiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti