Kyläretki Padasjoelle

 Lauantaina 30. 8. tehtiin jo lähes perinteeksi muodostunut kyläretki eli tutustuminen naapurikuntaan, tällä kertaa Padasjokeen. Matkalle saatiin pikkubussi täyteen eli parikymmentä reissaajaa. Sateisesta säästä huolimatta tunnelma säilyi korkealla koko retken ajan. Esa oli suunnitellut ohjelman hänelle tutuille paikoille. Simo pyöritti auton rattia niin, että matka joutui turvallisesti. Kirsi oli huolehtinut ravitsemuspuolesta. Lämmin kiitos heille!

Ensin tutustuttiin Nuijasodan patsaaseen Nyystölän kylässä Verhon kartanon mailla. Totesimme, että kautta aikain ihminen on ollut raaka toista kohtaan. Pohdittiin myös Nuijasodan ja vuoden 1918 sodan yhteneväisyyksiä. Verhon kartano on tullut kylän asukkaille tutuksi historian kautta. Toivo Tulokas omisti Vähä-Knuuttilan tilan Padankosken keskustassa, mutta osti 1920-luvun puolivälissä Verhon kartanon ja myi talonsa vaimonsa veljelle Kalle Paavolalle. Kuulimme Toivo Tulokkaan sisaren tyttärenpojan Matin kuvauksen Toivo Tulokkaan elämästä Verhossa.

Verhosta siirryimme Padasjoen kotiseutumuseoon, jonka aarteita meille esitteli Padasjoki-seurasta Minna. Täältä löytyivät hyvässä järjestyksessä talojen aitoista ja varastoista kerätyt menneen ajan välineet niin kodinhoitoon kuin viljelyyn ja eränkäyntiinkin kuuluvat. Samanlaisia meilläkin oli juuri päättyneessä eränäyttelyssä. Kiitoksena esittelystä annoimme oppaalle Meilän kylä-kirjan.

Museoon johti valtaisista lehtikuusista muodostuva kuusikuja. Se vei Saksalan kartanoon. Niinpä ajoimme sinne ja saimme kuulla talon historiasta talon emännältä. Kiersimme puutarhan ja rakennukset ulkoapäin ihmetellen näiden vanhojen  tilojen pitkää historiaa ja vaikutusta maamme historiaan. Lähellä oli myös Arvid Arvidssonin syntymäkodin paikka. Hänhän sanoi 1800-luvulla kuuluisat sanat: "Emme ole ruotsalaisia, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia".

Tämän jälkeen alkoikin jo tehdä ruokaa mieli. Sitä saimme Virmailan saaressa Kellosalmella. Pitokärjessä söimme hyvällä ruokahalulla kalasoppaa ja nautimme piiraskahvit päälle. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kiitos heille.

Retkeemme sisältyi myös teollisuuskäynti. Paluumatkalla poikkesimme Padasjoen Metallin toimitiloihin Taulussa. Esa esitteli meille työpaikkansa ja me emme voineet muuta kuin ihmetellä, kuinka joku osaa tehdä tuollaista, siirrellä tonnien painoisia rautapalkkeja, porata millin osien tarkkuudella reikiä ja työstää rautakappaleet oikean muotoisiksi. Tämä oli huippukohde retkellämme.

Olimme ajaneet Padasjoen kirkolle Auttoisten kautta. Paluu kotiin tapahtui Arrakosken ja Romon kautta. Romossa tutustuimme Esa Pajulahden upeaan rakennus- ja veistoskokoelmaan Luvattu maa.

Täällä paikan isäntä esitteli alueen meille talo talolta ja yksityiskohta yksityiskohdalta. Siellä olisi aikaa voinut kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Monet oivallukset naurattivat ja työn määrä hämmästytti – kuten Covid-sisters ja Buckinghamin palatsi kuningattarineen.

     

Koko päivä tähän retkeen kului, mutta se kannatti. Paljon jäi muistiin hauskoja juttuja, keskusteluja, paikkoja ja historiallisia tapahtumia. Ensi vuonna uudelleen, kunhan löydetään taas sopiva kohde.

Kuvat ja teksti Tuomo Kuitunen

Eränäyttely

 

Ruttakopin kolmas näyttely oli aiheeltaan entisajan eränkäynti, metsästys ja kalastus. Tämä valittiin aiheeksi yhdistyksen syyskokouksessa 2024. Näyttelyä rakentamaan valittiin Esa Vuorinen ja Tuomo Kuitunen. Pyyntö näyttelynesineistöstä tiedostettiin kotisivun ja WA-ryhmän kautta jo talvella, jotta heti kesän alettua voitaisiin alkaa rakentaa näyttelyä. Lopulta se kuitenkin jäi kesäkuun viimeisen viikon uurastukseksi. Esineistön lainaamiseen talot suhtautuivat myönteisesti. Mukana olivat seuraavat talot: Nuuttila, Sarkanen, Suksia, Koivuniemi, Kytölä, Leppäjärvi, Salimäki, Niemelä, Kotiranta sekä Aimo Aakkula, Simo Saarinen ja Seija Tuulos.

Kalastuspuolelle saatiin esineitä helpommin. Tässä erilaisia päreistä tehtyjä rapumertoja,

ja sianharjaksista punottu verkon yläpaula, jolla on ikää n. 200 vuotta.

Myös erilaisia verkkoja ja rysiä oli näytteillä useammasta talosta. Entäs tuo jääkaira, jonka avulla verkot saatiin jään alle. Myös British Seagull-perämoottori koristi näyttelyä. Se lienee Padankosken vanhin.

Ilman vieheitä ei kalaa tule. Ennen käytettiin täkykaloja tai taikinaa, sitten keksittiin, että voihan syöttejä valmistaa matkimalla pikkukaloja. Pilkki-Tuulos Oy:n mallistoa.

Erilaisia loukkuja tuli runsaasti. Tässä karhunraudat ja toiset vähän pienemmät. Raudoilla pyydettiin ennen niiden kieltämistä kettuja, piisameita, karhujakin. Nykyään kaikenlainen avoin loukkupyynti on kielletty.

Upeat hirvensarvet kertoivat metsästyskulttuurin edelleen jatkuvan. Kylän alueella toimii neljä metsästysseuraa vuokramailla pyytäen etupäässä hirvieläimiä.

Näyttelyyn saatiin rekvisiittana myös täytettyjä eläimiä. Tässä Kari Haapasen ketut ja ikivanha viirupöllö, joka on jo saanut kolhuja hiirten hyökkäilystä. Taulut ovat Kari Haapasen käsialaa ja kuvataulut olivat lainassa Rautajärven koulun kuvatauluvarastosta. Olettekos koskaan ennen nähneet noin suurta rotanloukkua?

Vieraita näyttelyssä kävi vieraskirjan mukaan 135 henkeä, joten näyttely sai ihan mukavan vastaanoton. Siihen oltiin myös hyvin tyytyväisiä, sillä monet kävivät siellä useamman kerran. Pidimme näyttelyä auki sunnuntaisin heinäkuun ja elokuun alkupuolen ajan. Minään aukiolopäivinä museovahdin ei tarvinnut istua yksi kopissa, juttuseuraa riitti, niin näyttelystä kuin muustakin. Ensi vuonna mahdollisesti uusi näyttely ja uutta katsottavaa. Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta myös näyttelyn kokoajia ja rakentajia. Kiitos kaikille toimijoille, niin rakentajille kuin vahdeillekin! 

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Niittotalkoot

 Tänään lauantaina pidettiin perinteiset Pirttilahden niittotalkoot. Sää suosi ihan viime metreille saakka. Esa toi viimeisen kuorman rantaan kaatosateessa, mutta muuten saimme kerätä vesikasveja pois suotuisassa säässä. 

Paikalla oli toistakymmentä talkoolaista. Tosin edellisiin vuosiin verrattuna veneitä oli kovin vähän hakemassa niitettyä kasvimassaa lastauspaikalle, joten kuormat tulivat kohtuu suuriksi venettä kohti. Esa ja Juhani olivat ahkeria ja niin kuljetettavaa olisi riittänyt useammallekin veneelle. 

Maijan talkooeväät tekivät kauppansa ja lämpimästä säästä johtuen juotavaakin kului. Reilussa talkoohengessä saatiin kolmeen mennessä lahti puhtaaksi taas kerran ja päästiin paitamaan makkaraa nuotiolle. Siinä kerrattiin päivän tapahtumia ja muutakin niin, ettei olisi pois viitsinyt lähteä. Sitä mietittiin, että talkoolaisten keski-ikä nousee koko ajan ja nuorempia pitäisi saada mukaan auttamaan tai kohta ei enää ole lahden perkaajia. Sen seurauksena lahti kasvaa umpeen ja uimavesi huononee helteillä menneiden vuosien tapaan.

Vielä kuitenkin jaksettiin – hienosti meni!

Kuvat ja teksti Maija ja Tuomo Kuitunen