Kurkisuolla karpalossa

 

Syksyyn kuuluu marjastus. Kun mustikat ja puolukat on kerätty, on syytä mennä suolle, sillä karpalot kypsyvät viimeisenä. Joskus niitä poimitaan vielä lumen altakin. Nyt oli hyvä, kostea, viileä ilma. Kuuma ei tullut eikä tarvinnut väistellä hirvikärpäsiä. Oli siis aivan hieno sää lähteä porukalla marjaan.

Matkassa meitä oli viisi ja koira. Jo suon laita tarjosi esimakua siitä, ettei tänne tultu turhaan. Porukka hiljeni ja astian pohja alkoi rapsahdella. Hyvä merkki, saalista saatiin. Tänä vuonna karpaloita riittää. Nytkin aarin alalta poimimme kaikki astiamme täyteen ja vielä jäi muillekin. Marjat olivat suuria ja punaisia, myös täysin kypsiä tummia oli joukossa. Hyvä niitä oli noukkia, vaikka se onkin hitaampaa kuin puolukoiden poimiminen. 

Yksin ei tarvinnut suolla olla. Metsästä kuului tikan pärryytys, suon takaa teeren kujerrus, palokärkikin oli äänessä. Suurimman metelin pitivät kuitenkin hanhet, joita lensi yli suurina satojen yksilöiden auroina. Suuntana oli etelä, osa pyöri suon päällä hakien korkeutta ja kun sitä oli tarpeeksi, lähti aura muodostumaan.

Retken päätarkoitus oli päästä suolle, noukkia karpaloita ja nauttia syksystä. Kaikki tämä toteutui. Ensi vuonna uudelleen!

Teksti ja kuvat Tuomo