Viime viikonvaihteessa vietettiin Luonnonkukkien päivää retkeilyn merkeissä. Tasavallan presidentin suojeluksessa oleva valtakunnallinen tapahtuma keräsi taas tuhansia kukkien ystäviä opastetuille kävelyille ympäri maata. Itse vedin retken perjantai-iltana Rautajärvellä ja sunnuntaina Padankoskella.
Tänä vuonna teemalajeiksi oli valittu tuttuja niittyjen kukkia: metsäkurjenpolvi, heinätähtimö, niittyleinikki, harakankello, ojakellukka, nurmitädyke ja hiirenvirna. Näitä siis etsimme ja kaikki myös löytyivät monen muun lajin ohella. Retkien tarkoituksena on paitsi mukava yhdessäolo luonnossa, niin myös levittää kasvituntemusta ja lisätä tietouttamme siitä, miten oma toimintamme vaikuttaa luontoon.
Kävelyn lomassa jäi aikaa myös keskustella niin tienreunojen niitosta kuin monista vieraslajeistakin. Monia mietityttää, milloin tien reunat pitäisi niittää. Tämähän on ollut lehtien palstojen vakiokysymys vuodesta toiseen, kun joidenkin mielestä ne niitetään liian aikaisin ja toisten mielestä ei pitäisi niittää ollenkaan. En tiedä oikeaa vastausta eikä tuskin kukaan muukaan. Itse olen toteuttanut niiton näin juhannusta ennen, jolloin tienreunat ovat siistiytyneet voikukan kukkineista haivenpalloista ja vahvasta heinästä. Sitten olen antanut kukkien nousta uudelleen kukkimaan ja niittänyt uudelleen vasta, kun kukat ovat kuihtuneet. Sen jälkeen olen antanut siementen varista ennen kuin olen haravoinut kuivuneet korret kompostoitaviksi. Näin saa heinäkuuksi kauniin kukkakedon tienlaitaan eikä sen luulisi ketään häiritsevän.
Kyselyä herätti myös koululaisten kasvien tuntemus ja keruu. Se huomattiin kävelyn osanottajisssakin niin, että ne jotka aikoinaan keräsivät koulussa kasveja, muistavat ne vieläkin ja osaavatkin vallan hyvin, mutta sitten meni monia vuosia, ettei keruuta suoritettu eikä sen ajan oppilaille jäänyt kasvituntemusta juuri ollenkaan. Nyt on taas koulun uusien opetussuunnitelmien myötä keruutettu koululaisilla kasveja joko vanhalla tavalla tai valokuvaamalla ja toivottavaa on, että he muistaisivat kasvit aikuisinakin. Sitä pohdittiin, miksi se on tärkeää. Tasavallan presidentti päivän tervehdyksessä painotti kansalaisten vastuuta luonnon säilyttämisestä ja selväksi tuli myös se, että voidakseen suojella on tunnettava, mitä suojelee.
Kukkakävelyn yhtenä materiaalina on esite, johon on koottu Suomen sata yleisintä kasvia. Todettiinkin, että näin maamme juhlavuoden kunniaksi voisi käydä läpi nämä esitteen sata kasvia ja opetella tuntemaan ne. Internetin ja Googlen aikakautena se lienee helpompaa kuin ennen, jos vain innostusta ja halua riittää. Netti on pullollaan kasvikuvia, joihin voi omaa löytöään verrata. Löytyyhän nämä kasvit minunkin nettisivustoltani luopioistenkasvisto.fi.
Kun sitten parituntinen kasvien parissa oli ohi, saattoi jäädä paljonkin kysyttävää. Nämä kysymykset voi esittää minulle suoraan tai kylän sähköpostilla padankoski@gmail.com.
Teksti on julkaistu 21.kesäkuuta 2017 Sydän-Hämeen Lehdessä.
