Kylä 1950 - 1960- luvulla

Vielä 1950-luvulla puhuttiin, kuinka padankoskelaiset ovat lähes kaikki sukua toisilleen. Varsinaisesta sukurutsauksesta ei ollut puhe, mutta kun puolisoksi otettiin naapurin tai muuten saman kylän kasvatti, niin sukulaiseksi siinä väkisinkin tuli. Siihen aikaan maaseutu tarjosi työtä ja toimeentuloa. Monilapsisia perheitä olivat Koivuniemi, Järvinen, Kataja ja Seppälä. Seppälän lapset asettuivat Hämeenlinnaan ja Helsinkiin, ja sisarusparven lapsettomat, Liisa ja Leo, jäivät Padankoskelle talonpitoon. Samoin jäi Padankoskelle oman tai puolison talonpitoon Koivuniemiä, Järvisiä ja Katajia. Järviset ja Hagrenit kuuluivat suureen Ilomäen sukuun, jossa monessa sukupolvessa oli 10-15 lasta. Niinpä edellämainituista pääasiassa kolmen suvun jälkeläiset asettuivat Padankoskelle ja sukulaistuivat keskenään.

Sukulaissuhteita selvittävälle sivulliselle ja jälkipolville aiheuttaa hämmennystä se, että perheet kulkivat pääasiassa talon eikä sukunimen mukaan. Koivuniemen talosta lohkotulla Niemelän talolla (torpalla) asuvaa Kalle Katajaa kutsuttiin Niemelän Kalleksi, eikä Katajan Kalleksi. Kalle ja Martta Katajaa ja heidän lapsiaan kutsuttiin Niemelän väeksi. 

Tieteellinen selitys nimien käytölle on seuraava: Kruunu eli valtio oli kiinnostunut suuresti verotuloista. Verotusobjektit eli verotuskohteet oli tunnistettava eli nimellä yksilöitävä. Itä-Suomessa harjoitettiin kaskiviljelyä. Kun kaski oli antanut kasvunsa jonkin vuoden kuluttua polttamisesta, siirryttiin toiseen paikkaan. Siellä verotusobjektiksi muodostui sen vuoksi viljelijäperhe eikä talo. Siksi liikkuva perhe eli verotettava tunnistettiin juuri sukunimen perusteella. Itä-Suomessa sukunimen käytöllä on pitkät perinteet. Länsi-Suomessa taas talo oli ja pysyi paikallaan kymmeniä vuosia. Omistajaperheet saattoivat vaihtua, tai taloon tuli kotivävyjä jne. Talo oli verotuskohde, ja koska se pysyi paikallaan, oli verottajan tärkeää tietää talon nimi. Talon haltijoista ei oltu kiinnostuneita, minkä vuoksi heitä ei tarvinnut yksilöidä, eikä niin muodoin antaa sukunimeä. Länsi-Suomessa ja myös Hämeessä talon nimestä on tullut yhä edelleen käytössä oleva tunnistamisperinne. Viime vuosisadan puolivälissä se oli vahva tapa. 

Kylän keskustassa olivat suuret talot Seppälä, Nuuttila ja Tulokas (Paavola). Laajalti tunnetun Toivo Verhon isä oli Toivo Tulokas. Hän tuli vuonna 1926 Kelkankylän Ali-Paavolasta ja oli täällä Tulokas, mistä nimi Tulokas. Koivuniemi oli myös ennen suuri talo. Se sijaitsi kuitenkin pari kilometriä keskustasta Kukkian rantamaisemissa. Padankosken kylän kanssa tiivissä kanssakäymisessä olivat noin neljän kilometrin päässä keskustasta ns. Ruljankylässä olevat Rulja ja Sarkanen. Ruljan talon emäntä oli kotoisin Tulokkaalta.

Koivuniemi oli suurehko ratsutila, joka 1930-luvulla jaettiin kahdeksan lapsen kesken. Sukuun kuuluvia olivat Koivuniemet ja Kotirannat, Tuomiset, Salimäet (Seppänen) sekä Kalle Katajan lapset. Naapurukset Koivuniemen Erland ja Järvisen Ida menivät keskenään naimisiin. Koivuniemen tyttärentytär Martta (o.s. Heikkilä) meni naimisiin Kalle Katajan kanssa. Salimäestä tuli tytär Seppälään emännäksi, ja Koivuniemestä tuli poika Salimäkeen vävyksi. 

Suvun kannalta keskeinen henkilö Juho (Johannes) Edvard Tuomaanpoika, joka syntyi 1859 asettui syntymäkodostaan noin viiden kilometrin päähän Tulokkaan maalle torppariksi. Koska torpanmäellä kasvoi runsaasti katajia, hän otti vuosisadan vaihteen suuressa sukunimien ottokampanjassa nimekseen Kataja. Palsasta Padankosken ”Mettäkulmalle” muuttaneen Tuomas Koskelan pojan Juho Katajan seitsemän lasta ja 45 lastenlasta muodostivat ison osan kylästä. Vuonna 1919 otetussa koulukuvassa on monta serkkua ja pikkuserkkua, vaikka osa oli poistunut jo oppikouluunkin. Sukuun kuuluivat Katajat, Saariset, Järviset, Kangas (Vainiomäet) ja Lehtiset ja toiset Lehtiset. 

Juho Katajan tyttärentytär, Vuorisen Aune, on naimisissa Osmo Vuorisen kanssa. Aunen Hilkka-serkun mies Ossi ja Aunen mies Osmo ovat veljeksiä. Aina Kustaava Katajan ensimmäinen mies, Kalle Vuorinen, ei ollut sukua Osmon ja Ossin isälle. Kalle Vuorinen tapettiin kapinassa 1918. Hän oli padankoskilaisen Kulmalan torpan poika. Hän vain oli muuttanut nimensä joskus Vuoriseksi. Hilkan isä Kalle Järvinen ei myöskään ollut sukua alussa mainitulle Järviselle. Aune Vuorisen äidin, Esterin, puoliso Kalle Saarinen, entinen Ottman, ja Heino Ottman ja Alarik Ottman ja Ida Setälä olivat sisaruksia. 

Monilapsinen Laineen (Kailon) suku ei näytä liittyvän edellä mainittuihin sukuihin millään tavalla.

Selvitystä ovat koonneet Martti Kataja ja Aune Vuorinen.

Aune Vuorisen poika, Esa Vuorinen, on selvittänyt ja piirtänyt karttapiirroksen Padankosken kylästä noin vuonna 1920 (kuva tekstin alussa).

Vesijaon Aholan sukuseuran Vesiratas-lehdestä 1/2004 kopioinut Maija Kuitunen