Hermanninpäivä

Padankosken kylän juhla lähestyy

Hermanninpäivää vietetään Padankodalla 12.7. klo 18.00

Ohjelmassa on kyläyhdistyksen tarjoamat pullakahvit

Lauluyhtye Soilat esiintyy 

Puhetta ja kilpailuja

Puffetti

Arpajaiset

Makkaraa ja lättyjä

Paljon mukavia nykyisiä ja entisiä kyläläisiä, kesävieraita

ja kauempaakin tulleita.

Tule tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin!

Tervetuloa!

Padankosken kyläyhdistys r.y.

Juhla ja juhannus

Kyläyhdistyksen puolesta kaikille kyläläisille, kesäasukkaille ja kylän ystäville

Kaunista ja rauhallista juhannusta!

Kotakahvio ei ole auki juhannuksena, mutta jälleen seuraavana sunnuntaina 1.7. on mahdollisuus tavata tuttuja kahvikupin ääressä klo 12 - 16.

Perjantaina 29. 6. klo 18.00 kokoonnumme Padankodalle suunnittelemaan Hermanninpäiviä. Niitä vietämme 12.7. ja toivomme runsasta osanottoa niin suunnitteluun kuin itse juhlapäiväänkin. 

Tervetuloa!

Kukkakävely 9. kerran

Jo yhdeksännen kerran Kyläyhdistys järjesti osana valtakunnallista Luonnonkukkien päivän retkeilyä Kukkakävelyn kyläläisille, kesäasukkaille ja kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille. Sunnuntaina 17. kesäkuuta puolen päivän aikaan kylän keskustaan kokoontui peräti 37 retkelle lähtijää. Tämä taisi olla näiden retkien ennätys. Mukaan oli lähtenyt ihmisiä kauempaakin lehdessä olleen mainoksen ja kylän sivujen houkuttelemana. Kohteena tällä kertaa oli Kuohijoen kalkkilehto, jonne siirryimme kimppakyydeillä.

Kuohijoen kalkkilehto on muodostunut vanhan kalkkikaivoksen ympärille. Satoja vuosia sitten sieltä on louhittu kalkkikiveä, josta poltettua kalkkia on käytetty perimätiedon mukaan niin Hämeen linnan muurauksissa keskiajalla kuin myös Pälkäneen kirkon korjauksissa 1800-luvulla. Nyt alue ja sen louhokset ovat rauhoitettuja luonnonsuojelullisesti ja myös museoviraston toimesta. Kaikkiin louhosta ja sen kasvillisuutta koskeviin kysymyksiin emme varmaankaan saaneet vastausta, eikä niihin ehkä vastausta olekaan. Tajusimme kävelyn aikana kuitenkin, kuinka ainutlaatuinen ja säilyttämisen arvoinen paikka on kyseessä. Kuohijoen kylä on ottanut alueen siipiensä suojaan ja pitää siitä huolta. Lehtomainen metsä vaatii rauhoituksesta huolimatta aina silloin tällöin hoitoa. 

Liki kolmen tunnin ajan kuljimme merkittyä polkua pitkin, mutta myös umpimetsää. Alue ei ole suuri, eikä sen kiertämiseen kauan mene, jos kulkee katselematta ympärilleen. Retken vetäjänä kerroin paitsi louhoksen historiasta niin myös alueen nykyisistä vaiheista, ravinteisen suon ojituksesta ja sen myötä hävinneistä kasveista. Louhoksen alapuolisella tasanteella pysähdyimme pidemmäksi aikaa suremaan kadotettua suota. Nelisenkymmentä vuotta sitten siinä ollut lettosuo ojitettiin ja se aiheutti lukuisien kukkaharvinaisuuksien katoamisen kalkkilehdosta. Ravinteinen suo kasvatti monia orkideoja, joita ei enää kuivuneelta maalta löydy. Vaikka alueen oja tukittiin 2000-luvulla, niin vahinko oli jo tapahtunut. Onneksi löysimme yhden pienen soikkokaksikon verson vanhan lähteen pohjalta. Jospa kaikki ei olekaan vielä menetetty.

Retken nimikkokasvi oli metsätähti. Kuivan ja kuuman alkukesän vuoksi se oli ehtinyt jo kukkia niin kuin monet muutkin alkukesän kasvit. Ihailtavaa kuitenkin riitti, sillä Kuohijoen kalkkilehto on yksi edustavimmista suojelukohteista koko Pirkanmaalla. Vaikka nyt näimme vain kukkineita kevätversoja, niin luulen, että ainakin jollekulle jäi mieleen haave palata vaikka ensi keväänä ihailemaan lehto-orvokkeja, linnunherneitä, näsiää, kuusamaa ja vuokkoja täydessä kukassa, ehkä liito-oravakin suostuu silloin esittäytymään.

Tällaisen retkeilyn tarkoitus on tutustua ihmisiin ja luontoon, saada tietoa kasveista ja paikallishistoriasta ja tajuta kuinka hieno ja runsas luonto meillä on aivan lähimetsissä. Tänä päivänä, kun hakkuuaukeat lisääntyvät ja taimikot vaikeuttavat kulkua, tällaiset rauhoitetut keitaat ovat tärkeitä meidän hyvinvointimme kannalta. 

Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuonna uudelleen!

Teksti ja kuvat: Tuomo ja Maija Kuitunen

Luonnonkukkakävely

Ensi sunnuntaina kävellään taas muutaman kolometrin lenkki ja tutustutaan hämäläiseen luontoon. Valtakunnallinen retkeilytempauksen tarkoituksena on paitsi liikkuminen yhdessä niin myös oman kotiseudun tunteminen. Samalla kun katselemme nyt kukkivia kasveja, havainnoimme kaikkea muutakin ympärillämme, opettelemme tuntemaan lajeja ja mietimme miten niitä voisi suojella.

Luonnonkukkapäivän retki alkaa sunnuntaina 17.6. kello 12.00 Padankosken kylän keskustasta. Siirrymme kimppakyydeillä Kuohijoen kalkkialueelle ja kiertelemme siellä parin tunnin ajan. Paluu tapahtuu Padankosken Kotakahviolle kahden ja kolmen välillä. Sieltä on mahdollisuus ostaa virvokkeita, kahvia, juomia, jäätelöä. Samalla voimme keskustella retken kokemuksista.

Kukkakävelyn vetäjänä toimii Tuomo Kuitunen.

Tervetuloa mukaan!

Ruuttakopista museoksi

Kylän keskellä pellon laidassa nököttää vanha Ruuttakoppi. Siellä on säilytetty kylän VPK:n kalustoa ja yhteisiä tavaroita. Kun tällainen toiminta aikoinaan loppui, jäi rakennus käyttämättä ja lähes unohduksiin. Viime kesänä Ruuttakoppi siivottiin. Tänä kesänä on tarkoitus kunnostaa se ainakin ulkopuolelta.

Lauantaina kokoonnuimme tekemään rakennukseen uutta kattoa. Vanha katto vuoti ja lahotti sisäpuolen rakenteita. Yllättävän paljon tuumattavaa kertyi matkan varrella, vaikka materiaaliksi olikin valittu helpompi palahuopa rullatavaran sijasta. Ensimmäinen lape vaati aikaa ja mietittävää, toinen meni jo nopeammin ja kolmatta tehtiin oikein vauhdilla. Sitten loppuivat rakennustarpeet.

Osa katosta jäi vielä odottamaan uutta päälystettä. Olimme laskeneet pinta-alan liian pieneksi ja hukkapalojakin väistämättä syntyi. Toisaalta päiväkin oli jo illassa ja oli aika mennä lämmittämään saunaa. Valmista tuli kuitenkin liki kolme neljäsosaa katosta.

Seuraavaksi rakennus kaipaa uutta maalia pintaansa. Nyt jo rapsutettiin listojen vanhat maalit pois. Punamullan keitto ei ole vielä onnistunut kuivuuden ja tuulisen sään vuoksi. Täytyy odottaa suotuisaa säätä.

Seuraavaksi onkin tarkoitus saattaa katto valmiiksi ja maalata rakennus, lyödä kulmiin nurkkalaudat ja maalata ne sekä räystäslaudat valkoiksiksi. Sisustus on vielä suunnitteilla.

Miksi sitten tätä tehdään? Rakennus on rakenteiltaan edelleen hyväkuntoinen ja siksi säilyttämisen arvoinen. Vanha talkooperinne on mukava tapa tavata kyläläisiä ja tehdä jotain yhdessä. Nytkin juttu luisti lupsakasti niin vanhoissa asioissa kuin nykyisissäkin. Huolto toimi ja saimme päivän aikana maukasta hernesoppaa ja parit kahvit, kuten hyviin talkoisiin kuuluukin. Lisäksi on ajatus säilyttää jotain kylän historiasta.

Kun rakennus on kunnostettu, on tarkoitus todellakin koota sinne kylän vanhaa pienesineistöä ja muodastaa siitä vähitellen kylän museo. Nyt jo muutamat esineet odottavat esillepääsyä ja lisää otetaan vastaan. Toivottavaa olisi, että museoesineellä olisi mukanaan jokin tarina: kenelle se on kuulunut, kuka sen on tehnyt, mistä se on löytynyt, mitä sillä on tehty jne. Näitä esineitä on tarkoitus esitellä täällä kylän sivuilla ja tehdä lyhyt esittely myös esineen viereen. Nämä ovat kaikki vasta suunnitelmia, joita viedään eteenpäin voimavarojen mukaan.

Kiitos kaikille mukanaolijoille. Saimme paljon aikaan. On ilo tehdä, kun työ luistaa. Jatkotoimista päätetään sitten, kun saadaan lisää huopaa ja punamulta keitettyä. Ajatuksissa on, että ensi vuonna voitaisiin viettää museon avajaisia. Aika näyttää. Paineita tästä ei kuitenkaan oteta.

Teksti ja kuvat Tuomo Kuitunen

Toimintaa kylällä!

Lauantaina 9.6. Ruuttakopin kunnostustalkoot klo 9.00 alkaen. Ota mukaan vasara. Teemme koppiin uuden katon ja mahdollisesti maalaamme seinät punamullalla. Hyviä ideoita kopin jatkokäyttöön voi tuoda myös mukanaan.

Sunnuntaina 10.6. Kotakahvio avaa taas ovensa. Kahvia, maukkaita leivonnaisia, karkkia, juotavaa, jäätelöä yms. Kahvio on auki klo 12 - 16.

Tervetuloa!

Uusi laituri

Vuosi sitten kesällä päätettiin rakentaa Padankosken uimarannalle uusi laituri. Vanha on huonokuntoinen ja turvallisuuden vuoksi se tulisi piakkoin tiensä päähän. Esa Vuorinen tilasi tarvikkeet  rantaan ja kyläläiset kesäasukkaiden avustuksella toteuttivat suunnitelman toukokuun viimeisessä viikonvaihteessa.  Säästöpankkisäätiöltä saamamme avustuksen turvin saatoimme toteuttaa projektin turvallisella mielellä.

Kaikki alkaa tuumauksella, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllästettyä lautaa ja lankkua on satoja metrejä, ponttoonejakin riittää ja lisäksi ruuveja, nauloja, pultteja ja muita kiinnikkeitä. Mutta kuinka niistä saadaan aikaan laituri? Kierretäänkö ponttooni laudalla vai kakkosnelosella, kiinnitetäänkö se ruuveilla vai annetaanko tukipuiden pitää se paikoillaan? Kuinka leveä, kuinka pitkä laiturista tulisi tehdä? Tehdäänkö se osina rannalla vai vedessä, vai olisiko paras tehdä se kokonaisena suoraan?

Kymmenen miestä ja seitsemän naista meitä oli paikalla. Talkoolaisten määrä osoitti hyvää kylähenkeä, projekti oli meille tärkeä ja halusimme olla siinä mukana. Ja kun päästiin yhteisymmärrykseen laiturin tekotavasta, alkoi työkin sujua ja valmista tulla.

Vähitellen alkoi muotoutua kullekin sopivaa toimitettavaa: uuden rakentamista, vanhan purkua, kuljetusta, ruuvaamista, tuumaamista, ruoanlaittoa, kahvinkeittoa, siivoamista. Pala palalta uutta laituria työnnettiin Pirttilahden aaltoihin ja lisättiin taas tukipuita, ponttooneita ja kansilautoja. Lopulta laituri oli yli 20 metriä pitkä.

Märkä puu painaa. Monta miestä tarvittiin siirtämään valmista laituria eteenpäin. Ponttoonit oli asennettava laiturin alle, sillä sellaista voimanpesää ei kylältä löytynyt, joka olisi nostanut valmiin laiturin niiden päälle tai painanut ponttoonin kohdalleen laiturin alle.

Hyvissä talkoissa tärkeintä ei ole työnteko vaan yhdessäolo ja hyvä ruoka. Ruoasta kiitos emännille. Kaalisoppa maistui lauantaina ja hernekeitto sunnuntaina. Ilman talkoosoppaa koko hommasta ei olisi tullut mitään. Huolto pelasi hienosti.

Ja sitten taas uurastamaan. Vanha laituri tarvitsi konevoimaa noustakseen vedestä. Ponttoonit olivat imeneet vettä sisäänsä. Lopulta osa rakennelmista jouduttiin ottamaan palasina kuivalle maalle. Huolellista ja vahvaa työtä olivat rakentajat tehneet edellisellä kerralla.

Jatkokset tehtiin huolella Esan valmistamilla rautakiinnikkeillä ja pulteilla. Siltä kohtaa laituri ei ainakaan katkea. Lauantai-iltana uusi laituri oli viittä vaille valmis, mutta vanha jökötti vielä paikoillaan. Sen siirtäminen venelaituriksi vaati taas uutta pohdintaa.

 Joskus kauan sitten ensimmäisen pitkän laiturin rakennusvaiheessa ei ollut vielä muovisia ponttooneita ja siksi laiturin päähän rakennettiin suuri kiviarkku, jonka päälle laiturin pää sidottiin. Nyt nuo kivet olisivat saaneet olla muualla. Uusi laituri piti rakentaa niin pitkäksi, että tuo vanha kiviarkku peittyisi sen alle. Rannan pitää olla turvallinen.

Laiturin reunoihin ruuvattavien renkaiden ja rautatankojen avulla jumottiin laituri sitten pohjaan kiinni. Pohjaan upotettavat rautatangot saivat olla monta metriä pitkiä, sen verran Pirttilahden pohjaan oli kertynyt vuosien saatossa mutaa.

Ruokahuollon lomassa saattoi uittaa koiria ja vaihtaa kuulumisia. Samalla kun laituri valmistui siivottiin myös piha, ulkotilat, kota ja käymälät kesää varten. Suositulle nuotiopaikalle ei uskaltanut nuotiota sytyttää rutikuivan ympäristön vuoksi. Paras paistatella vain päivää.

Viimein laituri oli valmis ja siirretty omalle paikalleen vanhan laiturin kohdalle. Tolpat lyötiin pohjaan tueksi ja laituri kiinnitettiin rantaan. Nyt kelpaa mennä uimaan uutta laituria pitkin. Kun vielä vanha laituri kiinnitettiin veneitä varten rannan suuntaisesti uuden kylkeen, oli talkooprojekti siltä osin valmis. Talkoolaiset saattoivat hyvillä mielin kokoontua uudelle laiturille yhteiskuvaan.

Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin toivottaa laiturille pitkää ikää ja paljon käyttäjiä. Jos kesä jatkuu tällaisena kuin tämä toukokuu, niin voin veikata, että uimareita riittää. Venelaituriin voi kiinnittää niin soutu- kuin moottoriveneenkin siksi aikaa että käy maissa paistamassa makkarat tai kotakahviossa kahvilla. Näin Padankoskella on paitsi komea uimalaituri niin myös upea vierasvenesatama.

Teksti Tuomo Kuitunen, kuvat Tuomo ja Maija Kuitunen