Kukkakävely 9. kerran

Jo yhdeksännen kerran Kyläyhdistys järjesti osana valtakunnallista Luonnonkukkien päivän retkeilyä Kukkakävelyn kyläläisille, kesäasukkaille ja kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille. Sunnuntaina 17. kesäkuuta puolen päivän aikaan kylän keskustaan kokoontui peräti 37 retkelle lähtijää. Tämä taisi olla näiden retkien ennätys. Mukaan oli lähtenyt ihmisiä kauempaakin lehdessä olleen mainoksen ja kylän sivujen houkuttelemana. Kohteena tällä kertaa oli Kuohijoen kalkkilehto, jonne siirryimme kimppakyydeillä.

Kuohijoen kalkkilehto on muodostunut vanhan kalkkikaivoksen ympärille. Satoja vuosia sitten sieltä on louhittu kalkkikiveä, josta poltettua kalkkia on käytetty perimätiedon mukaan niin Hämeen linnan muurauksissa keskiajalla kuin myös Pälkäneen kirkon korjauksissa 1800-luvulla. Nyt alue ja sen louhokset ovat rauhoitettuja luonnonsuojelullisesti ja myös museoviraston toimesta. Kaikkiin louhosta ja sen kasvillisuutta koskeviin kysymyksiin emme varmaankaan saaneet vastausta, eikä niihin ehkä vastausta olekaan. Tajusimme kävelyn aikana kuitenkin, kuinka ainutlaatuinen ja säilyttämisen arvoinen paikka on kyseessä. Kuohijoen kylä on ottanut alueen siipiensä suojaan ja pitää siitä huolta. Lehtomainen metsä vaatii rauhoituksesta huolimatta aina silloin tällöin hoitoa. 

Liki kolmen tunnin ajan kuljimme merkittyä polkua pitkin, mutta myös umpimetsää. Alue ei ole suuri, eikä sen kiertämiseen kauan mene, jos kulkee katselematta ympärilleen. Retken vetäjänä kerroin paitsi louhoksen historiasta niin myös alueen nykyisistä vaiheista, ravinteisen suon ojituksesta ja sen myötä hävinneistä kasveista. Louhoksen alapuolisella tasanteella pysähdyimme pidemmäksi aikaa suremaan kadotettua suota. Nelisenkymmentä vuotta sitten siinä ollut lettosuo ojitettiin ja se aiheutti lukuisien kukkaharvinaisuuksien katoamisen kalkkilehdosta. Ravinteinen suo kasvatti monia orkideoja, joita ei enää kuivuneelta maalta löydy. Vaikka alueen oja tukittiin 2000-luvulla, niin vahinko oli jo tapahtunut. Onneksi löysimme yhden pienen soikkokaksikon verson vanhan lähteen pohjalta. Jospa kaikki ei olekaan vielä menetetty.

Retken nimikkokasvi oli metsätähti. Kuivan ja kuuman alkukesän vuoksi se oli ehtinyt jo kukkia niin kuin monet muutkin alkukesän kasvit. Ihailtavaa kuitenkin riitti, sillä Kuohijoen kalkkilehto on yksi edustavimmista suojelukohteista koko Pirkanmaalla. Vaikka nyt näimme vain kukkineita kevätversoja, niin luulen, että ainakin jollekulle jäi mieleen haave palata vaikka ensi keväänä ihailemaan lehto-orvokkeja, linnunherneitä, näsiää, kuusamaa ja vuokkoja täydessä kukassa, ehkä liito-oravakin suostuu silloin esittäytymään.

Tällaisen retkeilyn tarkoitus on tutustua ihmisiin ja luontoon, saada tietoa kasveista ja paikallishistoriasta ja tajuta kuinka hieno ja runsas luonto meillä on aivan lähimetsissä. Tänä päivänä, kun hakkuuaukeat lisääntyvät ja taimikot vaikeuttavat kulkua, tällaiset rauhoitetut keitaat ovat tärkeitä meidän hyvinvointimme kannalta. 

Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuonna uudelleen!

Teksti ja kuvat: Tuomo ja Maija Kuitunen