maanantai 13. heinäkuuta 2020

Muutakin kuin silmänruokaa


Taas kokoonnuimme sunnuntaina puolilta päivin Kotakahvioon omin eväin. Paikalla oli viisitoista kahvittelijaa. Eihän näin ole päästy ihan niihin lukemiin, joita sunnuntaiset kahviot ovat normaalisti houkutelleet, mutta sopivasti on kuitenkin ollut ihmisiä paikalla. Ei ole tarvinnut yksin kahviaan juoda.

Parin tunnin ajan juttelimme tällä kertaa yrteistä, niin luonnosta saatavista kuin kasvatetuistakin. Maire Seppälä esitteli meille molempia. On hämmästyttävää huomata kuinka paljon luonnossa on sellaisia kasveja, joita voi käyttää ravinnoksi. Vaikka niistä ei ihan pääruoaksi olekaan, niin lisukkeena, salaattina tai mausteena ne toimivat ihan hyvin. Mairelta saimme monia vinkkejä yrttien keruuseen, kasvattamiseen ja myös käyttöön.


Monien kasvien hyödyt ovat olleet ihmisten tiedossa kautta aikojen, mutta tieto helposti unohtuu ja käyttö jää sen vuoksi vähäiseksi. Myös tunnistaminen tuottaa epävarmuutta. Nytkin tähdennettiin sitä, ettei tuntematonta kasvia pidä käyttää ja tuttujakin kohtuudella. Monet yrtit sisältävät ainesosia, jotka suurina annoksina voivat olla vaarallisia nauttia. Tutkimme myös vanhaa sodan aikaan julkaistua Toivo Rautavaaran kirjaa Mihin kasvimme kelpaavat. Kirjassa on satoja kasveja, niiden keruu-ja käyttöohjeita sekä historaa kerrottuna tiiviissä paketissa. Kirja julkaistiin aikoinaan oppaaksi ruoan ollessa kortilla ja ihmisten eläessä sodan aikaan puutteessa. Kun elintaso sitten koheni ja ruokaa taas oli normaalisti saatavilla, unohtuivat monet hyödylliset taidot luonnonkasvien käytöstä. Nyt niistä taas on kirjoitettu ja puhuttu.

Esillä olivat ainakin seuraavat

- yrtit: tilli, persilja, basilika, salvia, minttu, meirami, lipstikka, sitruunamelissa, 

- villivihannekset: vuohenputki, maitohorsma, kuusenkerkät, koivu, mesiangervo, voikukka, mustikka, siankärsämö, apila, kumina, kanerva, kamomilla, poimulehti, ketunleipä, ajuruoho

Monista muistakin puhuttiin, mm. suuresta takiaisesta, jonka juuri on aikoinaan ollut peräti apteekkitavaraa.

Kaksituntinen kului nopeasti, kun kahvittelun lomassa maistelimme ja haistelimme yrttejä. Ehkäpä itsekin lähden niitä taas keräilemään ja kuivaamaan ensi talveksi, vaikka parhaita ne ovat tuoreena, vasta niityltä poimittuina.

Ensi sunnuntaina tapaamme taas kahvittelun ja jutustelun merkeissä. Jospa saisimme silloin kuulla jostakin vanhasta esineestä, henkilöstä tai tapahtumasta. Näitä tarinoita olisi hyvä saada talteen tänne kylän sivuille. Tule kertomaan, mutta tietenkin saat tulla ilman tarinaakin. Pääasiahan näissä tapaamisissa on yhdessäolo ja tutustuminen toisiimme ilman mitään paineita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti