Käy tämä näinkin...

Yhteisöllisyys on voimaa. Vaikka kylämme kesätoimintaa on rajoitettu viruksen voimin, ei se ole loppunut. Tämän todisti kulunut viikonloppu, jolloin kohtasimme kaksi kertaa.

Lauantain talkoissa oli paikalla toista kymmentä uutteraa talkoolaista. Näin se oli viime kesänäkin, kun urakoimme Pirkan Helmen sponsoroimaa rakennushankettamme. Nyt saatoimme sen loppuun.

Kaunis ja lämmin alkukesä on houkutellut rannalle runsaasti uimareita ja heitä varten rakensimme uimakopit varastorakennuksen päätyyn. Siellä voi nyt vaihtaa uimavaatteet päälle ja pois. Samaan aikaan toinen ryhmä siisti Padankodan ympäristöä, kitki pois lupiinia ja vuohenputkea, ruokkosi tarha-alpiryhmiä ja leikkasi nurmikkoa. Venepaikat myös tarkastettiin ja todettiin, että vielä on vapaana kaksi paikkaa nopeimmille.

Talkoosoppa maistui työn lomassa Salimäessä, muuten jokainen oli matkassa omin eväin. Tämä on tänä kesänä muutenkin ohjeena kokoontumisille. Sunnuntaina oli enimmäinen tämän kesän Kotakahvio. Sekin tapaaminen meni omin eväin. Uuden kokeileminen on aina arveluttava asia ja itse ajattelin, että olisi hienoa, jos paikalle ilmaantuisi edes muutama innostunut kyläläinen. Niinpä olin yllättynyt, kun meitä oli viitisentoista kahvittelijaa.

Mukana oli vakituiseen kylällä asuvia, meitä puolivuotisia ja sitten myös lomalaisia.

Kodan ovi pysyi tällä kertaa kiinni. Koska Kotakavion vetäjät ja suuri osa kahvittelijoistakin ovat riskiryhmäläisiä, niin tämä oli aika luonteva ratkaisu tälle kesälle. Kuitenkin huomasi sen, että ostettu kahvi ja toisen leipoma leivonnainen ovat ihan eri asia kuin omasta termarista ja kaapista otettu. Ajattelin, että keskustelu ja tapaaminen olisivat se tärkein asia kokoontumisissa, mutta näin ensi kerralla tuntui selvästi, että jokin puuttui. Päättelin sen kodasta ostetun sittenkin olevan ainakin yhtä tärkeä juttu näissä tapaamisissa.

Olin valmistellut tapaamiseen lyhyen kukkakävelyn. Meille jo perinteeksi muodostunut valtakunnallinen kävely muuttui koronan vuoksi virtuaaliseksi monella paikkakunnalla kesäkuun alkupuolella. En halunnut kuitenkaan sen kaltaista juttua ja niinpä kiersimme nyt pienen lenkin helteisessä säässä kodan ympäristössä. Juttelimme samalla vieraslajeista ja  katselimme ketomaisilla pientareilla kukkivia valitettavan harvinaisiksi käyneitä kasveja. Pienellä alueella kasvoivat sulassa sovussa ketoneilikka, pölkkyruoho ja kalliokielo, kaikki viime vuosina harvinaistuneita. Nyt kun on ollut näin helteistä ilmaa, oli ketoneilikkakin jo täydessä kukassa, vaikka normaalisti se kukkii vasta heinäkuun puolivälissä.

Kahvikupin ääressä juttu kulki jouhevasti kylän historiasta nykyisyyteen, uusiin asukkaisiin ja vanhojen talojen esittelyyn. Ehkä jollain seuraavista kerroista tutustutaan näihin aiheisiin. Myös on pyydetty selvitystä kylän lenkkipoluista. Tähänkin päätettiin palata lähisunnuntaina. Tiedotus toimii hyvin WhatsApp-ryhmän kautta. Siihen kannattaa liittyä lähettämällä puhelinnumeronsa minulle. Se on nopein tapa tiedottaa asioista ja ottaa kantaa, saada äänensä kuuluville. Joka tapauksessa kahvittelu oli sen verran toiveita antava, että sitä jatketaan sunnuntaisin iltapäivällä. Mitä teemoja näihin tilaisuuksiin tulee, riippuu myös osanottajista. Olisikin hyvä, jos rohkeasti otettaisiin esille asioista, joista halutaan kuulla lisää ja joista on hyvä kyläläisten kesken keskustella. Rohkeasti vain ehdottelemaan aiheita.

Ensi sunnuntaina tavataan taas ja yritän silloin saada Esan kertomaan mahdollisista kylän lenkkipoluista. Kiitos tämän viikonvaihteen osallistujille ja tervetuloa viikon päästä uudelleen omin eväin, omin ajatuksin, rohkeasti osallistumaan!

Teksti ja kuvat: Tuomo Kuitunen