Kylän historiikki sai alkunsa

 

Tänään tehtiin historiaa: Syyskokouksen asettama historiikkiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran. Paikka oli Salimäen historiallinen vanha pirtti, jossa kylän ensimmäinen koulu aloitti toimintansa 1800-luvun lopulla. Paikalla olivat Marja-Leena Ruuhi, Aimo Aakkula, Markku Seppälä, Esa Vuorinen ja minä toimin koollekutsujana.

Kartoitimme työmme suuruutta ja kauhistelimme. Kuitenkin optimistisella mielellä laadimme alustavan sisällysluettelon työlle ja jaoimme ensimmäiset tehtävät. Kuitenkaan emme yksin pysty työtä tekemään, vaan toivomme kaikkien kyläläisten ja kylän tuntijoiden apua. Meihin voi ottaa yhteyttä joko henkilökohtaisesti tai lähettämällä s-postia kylän osoitteeseen padankoski@gmail.com. Pyydämme vanhoja valokuvia, muisteluksia ja talojen historiatietoja käyttöömme. 

Sisällysluettelo löytyy tämän sivuston oikean laidan sivut-osiosta kohdasta Historiikki. Sinne myös kootaan vähitellen sisältöä, jota jokainen voi lukea ja kommentoida. Jos sisällysluettelon jokin kohta on aktivoitu linkiksi, niin silloin siellä on myös jotain jo valmisteltuna. Toivomme, että seuraatte työn edistymistä. Aikataulu on väljä, mutta vuosikymmentä emme aio siihen käyttää.

Yhdessä eteenpäin!

Terv. Tuomo Kuitunen

Kevät-syyskokous

Viime sunnuntaina urakoitiin otsikossa mainitut byrokraattiset toimet pois yhdistyksen osalta. Keväällä koronan vuoksi väliin jäänyt kevätkokous hyväksyi nyt viime vuoden urakoinnin Pirkan Helmi-hankkeessa ja samoin vuoden muunkin toiminnan. Heti perään suunniteltiin sitten tulevan vuoden toimia syyskokouksessa. Toivottavasti saamme ne vietyä läpi ilman tämän vuoden kaltaisia rajoitteita. Aika näyttää.

Suunnitelmissa ensi vuodelle on kotakahvion pyörittäminen kesäsunnuntaisin perinteiseen tapaan ja myös tänä vuonna siirtyneen Hermannipäivät-tapahtuman järjestäminen heinäkuussa. Alustavasti sovittiin sunnuntai heinäkuun 11. päivä juhlan ajankohdaksi. Myös jo perinteeksi muodostuneet niittotalkoot Pirttilahdella toteutetaan taas ensi kesänä. Kasvillisuus oli heti lisääntynyt tänä kesänä, kun talkoita ei järjestetty.

Syyskokouksessa valittiin myös uusi hallitus. Jatkan puheenjohtajana vielä ensi vuoden. Vuoden alusta Anne jättää hallituksen ja Kirsi ja Ismo tulevat mukaan. Kiitos ja tervetuloa. 

Kokous päätti myös hakea erilaisia avustuksia, jotta saadaan konnostettua rakenteita Kodalla sekä pystytettyä vihdoin kylänäyttely Ruuttakopille. Tätä varten tarvitsemme edelleen vanhoja esineitä lainaan näyttelyä varten.

Kokous perusti myös toimikunnan kylän historiatiedon keräämistä varten. Tieto kootaan vähitellen tänne kylän sivustolle, jossa se on nähtävänä, kommentoitavana ja korjattavana. Aika näyttää kuinka tämä keruu onnistuu ja saammeko aineistoa kasaan niin paljon, että voimme suunnitella sen julkaisemista muullakin tavalla. Aineistoa voi toimittaa esim. sähköpostilla kylän osoitteeseen padankoski@gmail.com. Erityisesti tarvitaan kuvia, joita voidaan julkaista juttujen yhteydessä. 

Kyläyhdistys aloitti myös sääntöjensä ajanmukaistamisen. Tulevaisuudessa pyritään keventämään byrokratiaa siirtymällä vuosikokous-käytäntöön. Asia tulee ajankohtaiseksi ensi kevätkokouksessa, jolloin pitäisi olla valmiina luonnos uusiksi säännöiksi.

Varmaan ensi vuoteen mahtuu muutakin ja vaikka tämän vuoden toiminnat ovat olleet niukkoja, pyritään ensi vuonna normaalimpaan toimintaan. Toki tänäkin vuonna vielä voi kokoontua kahvikatokseen juttelemaan, kutomaan tai nauttimaan kahvihetkestä kauniilla paikalla. Tervetuloa kaikki ensi vuonna taas toimimaan yhteiseksi hyväksi.

Teksti ja kuva Tuomo

Kokouksia

On taas aika selata vanhaa ja miettiä uutta. Kyläyhdistyksen virallinen kevätkokous jäi pitämättä keväällä koronan vuoksi, joten tarkoitus on pitää myös se nyt syksyllä ennen kuin taas ollaan samassa jamassa.

Eli Padankosken kyläyhdistys r.y.:n sääntömääräiset kokoukset pidetään:

Sunnuntaina 30.8. 2020 klo 13.00 Padankodalla.

Hallitus kokoontuu tuntia aikaisemmin samassa paikassa.

Esityslistat:

Kevätkokouksen ESITYSLISTA

1 Kokouksen avaus

2 Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa

3 Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4 Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5 Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tulintarkastajan lausunto

6 Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille

7 Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

Syyskokouksen ESITYSLISTA

1 Kokouksen avaus

2 Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa

3 Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4 Hyväksytään kokouksen esityslista

5 Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksun suuruus seuraavalle kalenterivuodelle.

6 Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet.

7 Valitaan toiminnantarkastaja

8 Käsitellään muut asiat

Muita asioita voi esittää etukäteen tai viimeistään kokouksen yhteydessä. Keskusteltavaksi jätetään mm. yhdistyksen sääntöjen uusiminen vuosikokous-käytännön mukaiseksi (asiasta alustaa Jorma). Kylähistoriikkiasia (alustaa Tuomo).

TERVETULOA KOKOUKSEEN!

Kotakahvio omin eväin

Koko heinäkuun olemme kokoontuneet Kodalle näin sunnuntaisin juttelemaan ja tutustumaan uusiin asioihin. Alkukesästä  koronan rajoittaessa kokoontumista päätettiin tällaisesta käytännöstä. Samalla peruttiin Hermanninpäivät ja kyläretket. Tänään oli kuudes tapaaminen. Edellisten selosteet voit lukea sivulta Vuoden 2020 tapahtumat.

Tänään oli tämänmuotoisen toiminnan viimeinen kerta. Paikalla oli 15 henkeä ja puheensorinasta päätellen kahvikupin ääressä oli hyvä olla. Tänään ei ollut varsinaista aihetta, mutta kertasimme kesän kulkua, kartoitimme toiveita ja suunnittelimme koronan jälkeistä aikaa. Kahvikatokseen voi toki kokoontua muutenkin juttelemaan ja jos haluaa enemmänkin asiasta tiedottaa, niin kylän Whatsapp-ryhmän kautta sana leviää.

Edellinen kokoontuminen, Kukkia-Seuran vierailu, herätti myös keskustelua, sillä kaikki eivät olleet päässeet sillä kertaa mukaan. Saimme myönteistä palautetta kävelystä ja se kirvoitti jatkamaan samansuuntaista toimintaa myös ensi vuonna. Tunnemmeko edes itse Padankoskea? Olisiko mahdollista ensi kesänä järjestää muutaman tunnin retkiä eri puolille kylää joko maitse tai veneellä? Tämä kuulosti hyvältä idealta. Jos tautitilanne mahdollistaa, niin retkiä voitaisiin tehdä ja ne saattaisivat olla hyvinkin antoisia. Asia pistettiin hautumaan ja päätöksiä tehtäisiin syyskokouksessa.

Samalla kun mietittiin retkiä, niin heräsi taas kysymys kylän historiikista. Joitakin paloja eri talojen kohdalta on jo tehty, joten niiden kokoaminen yhteen ja täydentäminen voisi olla mahdollista ja näin saada kylän historia joko nettiin näille sivuille tai sitten ihan perinteisenä kirjana tai molempia. Tämä vaatii kovasti työtä ja osaavia ihmisiä mukaan toimimaan. Naapurikylissä asia on saatu jo kansien väliin, miksi ei meilläkin. Tähänkin palataan syyskokouksessa.

Alustavasti puhuttiin myös yhdistyksen sääntöjen nykyaikaistamisesta. Jorma lupasi ottaa asiasta selvää syyskokoukseen mennessä ja esitellä sitä meille silloin. Yhden vuosikokouksen menetelmällä pääsisimme vähemmällä byrokratialla ja saisimme säästettyä aikaa ja voimia varsinaiseen toimintaan.

Vaikka Kotakahviot olivatkin nyt tässä, niin käsityöpiiri jatkaa toimintaansa vielä. Eli piiri kokoontuu 

tiistaina 11. elokuuta 2020 klo 15 - 17 Kahvikatoksessa.

Yhdistyksen  syyskokous pidetään elo-syyskuun vaihteessa ja siitä ilmoitetaan erikseen tällä sivustolla, kylän keskustan ilmoitustaululla sekä Whatsapp-ryhmässä.

Kiitos kaikille poikkeuksellisissa Kotakahvioissa olleille, oli hienoa jutella ja kuunnella, oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada tietoa eri aloilta. 

Terv. Tuomo

Kylävierailu

Lauantaina 1.8. Kukkia-Seura vieraili kylässämme. Kauniissa säässä saatoimme kiertää kylän taloja ja nauttia lapuksi virvokkeita Padankodalla. Paikalla oli puolen sataa osallistujaa, kyläläisiä ja seuran jäseniä.

Tämän vierailun piti olla jo viime kesänä, mutta yhteensattumat siirsivät sitä ja nytkin viruksen vuoksi oli pitkään epävarmaa, toteutuuko vierailu tänäkään kesänä. Kävelyn aikana koetimme pitää etäisyydet, mutta ei se kovin helppoa ollut, sillä kuullakseen mielenkiintoisia kertomuksia kylän historiasta, oli tultava lähelle.

Vierailun aluksi seuran puheenjohtaja Tomi Riihiranta toivotti kaikki seuran puolesta tervetulleeksi ja kiitti siitä, että he saivat tulla kylän vieraiksi. Sen jälkeen oli minun vuoroni toivottaa kaikki tervetulleiksi ja kertoa perustietoja kylästä. Varsinkin nuoremmalle väelle, joita oli ilahduttavasti mukana, monet asiat saattoivat olla vieraita. Olivathan ne minullekin, vaikka olen kylänraittia jo useamman vuosikymmenen trampannut. Padankoskihan on Luopioisten pinta-alaltaan suurin kylä, jossa aikoinaan oli asukkaitakin eniten. Lisäksi kauan sitten kylää oltiin varustamassa kirkonkyläksi ja paikkoja jo sen varaan mietittiin, kunnes kirkonkylä kuitenkin perustettiin nykyiselle paikalleen. Kylän nykyisyys on paljolti jäljellä olevien reilun puolensadan kylläisen ja suuren lomalaisjoukon varassa. Niinpä kyläyhdistyskin toimii pääasiassa vain kesäisin.

Esa Vuorinen kertoi taloista kiertäessämme Paavolan ja Nuuttilan kautta Seppälään. Myös talojen nykyiset isännät Tapio Nuuttila ja Hannu ja Heikki Inki esittelivät talojensa historiaa. Tutustuimme kylän kahden ensimmäisen talon, Tupalan ja Heikkilän, rakennuspaikkoihin, joista ei enää kovin paljon ollut jäljellä. Tupala sijaitsi nykyisten Paavolan ja Nuuttilan välissä ja Heikkilä entisen Heinon kaupan kohdalla. Myös Nuuttilan museoaittaan pääsimme kurkistamaan. Vanha Auttoisten tie johdatti meidät tämän jälkeen kohti Mäkipäätä, jossa sijaitsee tiiviisti rakennettu mäkitupalaisalue.

Matkalla Mäkipäähän pysähdyimme Ruuttakopille. Tähän on Kyläyhdistys suunnitellut kylän elämää esittelevää näyttelyä, mutta se odottaa vielä toteutumistaan. Ruuttakopin ympäristö on sodan jälkeisenä aikana ollut vilkas paikka, kun kylän nuoriso kokoontui sinne pitämään hauskaa. Juostiin kilpaa pellon ympäri, heitettiin kiekkoa, vedettiin köyttä, jopa kilpaa Kuohijoen nuorten kanssa ja seurusteltiin. Toimihan tuolla alueella myös jonkin aikaa kylän kioski. Nyt Ruuttakoppi odottaa seuraavaa vaihetta olemassaolossaan.

Mäkipäähän opasti meitä Marja-Leena Ruuhi, jonka isoisän isä on rakentanut sinne aikoinaan talonsa. Mäkipään talot ovat olleet pieniä eikä niissä ole ollut omaa peltoa eikä metsää. Niinpä tien toisella puolella asuivat Nuuttilan mäkitupalaiset ja toisella puolella Seppälän. Silloin rakennetuista taloista monet ovat vielä jäljellä, osa on vakituisessa käytössä, osa loma-asuntona.

Näin saimme tuhdin annoksen kylän historiaa ja sitä lähdimme sitten sulattelemaan Padankodalle. Kukkia-Seura oli kattanut virvokkeita Kahvikatokseen. Iloinen puheensorina kertoi, että tuttuja tavattiin ja vieraisiin tutustuttiin. Tämä on sitä parasta tapaa pitää omaa kylää tunnettuna. Kiitos Kukkia-Seuralle, kun tulitte meitä katsomaan ja kiitos kaikille kylän esittelijöille mukavasta hetkestä.

Teksti Tuomo Kuitunen, kuvat Tuomo ja Maija Kuitunen

Kukkia-Seuran vierailu

Sunnuntain Kotakahviossa omin eväin oli meitä paikalla seitsemän. Lomakausi alkaa olla takanapäin ja loma-asunnot tyhjentyä. Niinpä toimintakin alkaa hiipua.

Meillä oli kahvittelun lomassa aiheena miettiä ensi viikonlopun vierailua eli Kukkia-Seura tekee

kylävierailun Padankoskelle lauantaina 1.8. klo 13 - 15. 

Vierailun tarkoituksena on tutustua kylään ja sen ihmisiin. Aluksi kokoonnumme Padankosken keskustaan linja-autopysäkille. Siitä kierrämme ensin keskustan ympäri ja siirrymme sen jälkeen Padankodalle nauttimaan eväitämme ja keskustelemaan vieraidemme kanssa. Toivon runsasta osanottoa. Minulla ei ole kovinkaan paljon tietoa menneistä ajoista, joten apuja on jostain saatava. Esa Vuorinen on luvannut esitellä kylää kierroksen aikana, mutta toki muutkin saavat tuoda muistojaan julki.

Koko kesän Kotakahvio on toiminut omin eväin-periaatteella. Niinpä tämäkin vierailu toteutetaan samalla tavalla.

Ensi pyhänä ei ole kutsuttua Kotakahviota, toki saa muutenkin kokoontua. Viimeisen kutsutun kokoontumisen ajankohta on 9.8. klo 12 - 14. Silloin pohdimme kulunutta kesää ja sen muistoja, mietimme syksyn toimintaa ja jo ensi kesääkin. Toivottavasti tauti saadaan siihen mennessä kuriin ja voimme taas jatkaa normaalimpia kokoontumisia.

Terv. Tuomo

Osattiin sitä ennenkin

Setälässä tehtiin porukalla tiiliä.

Sunnuntain Kotakahvio omin eväin kokosi toista kymmentä henkeä kahvikupin ääreen tänään Padankodalle. Aiheena keskustelulle olivat vanhat esineet ja tavat. Kun jossain vaiheessa on tarkoitus avata Ruuttakoppiin kylän elämää käsittelevä näyttely, niin nyt huomattiin kuinka paljon kylältä löytyy vielä niin esineistöä kuin tietoakin vanhoilta ajoilta. Se vain olisi koottava yhteen.

Tänään esitellylle esineistölle yhteisenä teemana oli taito ja käytännöllisyys. Kun netistä ei voinut tilata ja kaupoista ei aina saanut, oli tehtävä itse. Niin syntyivät tarveseineet, kiulut, korit ja aterimet, kauhat ja survimet. Itse oli myös tehtävä työvälineet, joilla nämä sitten saatiin aikaan. Puu oli hyvä materaali niin lusikkaan kuin suorakulmaankin. Suuntapiirtimellä saatiin piirrettyä linja höyläystä varten ja hyvästä pärepuusta vedeltyä kopan raaka-aineet.

Puinen suorakulma ja suuntapiirrin tarvittiin
joka rakennuksella.

Joka kylällä oli ennen seppä. Hän piti hevosen kengissä, mutta valmisti myös tarpeelliset tarve-esineet kotitöihin. Kauppias Heino tarvitsi sokerin leikkaamiseen tukevan veitsen, talonrakentaja hirsivaran ja lampaan keritsijä sakset. Monessa talossa osattiin ne tehdä ilman seppääkin. Karstat tehtiin puoliksi itse, kun puuosat valmistettiin sopivasta laudasta ja piikkiosat jouduttiin hankkimaan kaupasta. Joka talosta, jossa vain lampaita oli, löytyivät keritsimetkin.

Keritsimet olivat etntisajan sakset.

Esittelyn yhteydessä kuultiin tarinoita paitsi tavaran alkuperästä niin myös käytöstä. Poliisin käsiraudat olivat kulkeutuneet Tampereelta Rontikonmäkeen, ja jääneet sinne, vaikka käyttö hiljaisella kylällä taisi jäädä olemattomaksi. Syntymän lahjaksi saatu kiulu päätyi perintönä isältä pojalle. Vanhat koulukäsityöt olivat arvossaan toisin kuin nykyään. Uistinkela tuskin oli monesti ollut käytössä, mutta sen teko säilyi mielessä. Ammattiopetuksesta saatu todistus osoitti, että koulutustakin arvostettiin, vaikka paljon oppia saatiin myös kotioloista, opittiin omilta vanhemmilta.

Ammattitaito oli tärkeä, vaikka
pääasiassa opittiin asiat kotona.

Hirsivaran tarvitsi jokainen kodinrakentaja.

Tietenkin tällaisessa tilanteessa mietittiin myös mennen ja nykyisen eroja. Kun koulussa tehtiin ennen käsityö, niin sillä oli jotain merkitystä ja käyttöä. Tänään tuntuu siltä, ettei kannata tehdä, koska kaupasta tai netistä saa tilattua paljon helpommalla, halvemmalla ja siistimmän kuin omatekoinen. Tunnearvo vain puuttuu. 

Kynäpenaali, jonka lukkomekanismin salaisuus selvisi.

Sokerihakkurilla saatiin toppasokerista
sopivia paloja.

Syntymälahjaksi saatu kiulu.

Itse tehty oli ennen arvossaan.

Koulujen käsityö onkin vuosikymmenten saatossa tyystin muuttunut. Uistinkela tai kynäpenaali ovat vaihtuneet tuunaamiseen, elektroniikkaan ja askarteluun. Samalla tuntuu, että paljon entisajan osaamista on katoamassa tai jo kadonnut. Kun muisteltiin, niin moni oli nähnyt, kuinka tiiliä tehtiin, lampaita kerittiin tai pärekoppaa punottiin, mutta harva oli itse sitä tehnyt. Taito on nykyään säilynyt kansalaisopiston kursseilla, mutta niin maaseudulla kuin kaupungissakin tarve-esineet ostetaan nykyään kaupasta. Toivottavasti taito ei kokonaan kuole. 

Käsityön mestarinäyte

Toivottavasti näitä ei enää tarvita.

Teksti ja kuvat: Tuomo ja Maija